Historia toistaa itseään


En puhu maailman historiasta ja siitä kuinka pienempiä naapureilta vallataan elintilaa selittäen mitä eriskummallisimmilla syillä vaan kerron siitä kuinka Lounais-Suomen sukeltajilta lähtee alta sukelluskohteita eli paikkoja, joissa sukeltaa ja nimenomaan louhoksissa.

Louhokset tai tässä kohdin avolouhokset ovat entisiä graniittilouhimoja, joissa varsinkin täälläpäin Suomea on louhittu kaunista punaista graniittia. Jossain vaiheessa kun louhosta on louhittu tarpeeksi syvälle löytyy vesisuoni ja jotta toiminta voisi jatkua normaalisti, asettavat louhosyritykset vesipumppuja kaivoksen pohjalle ettei vesi pilaisi toimintaa. Ajanmyöden louhinta ei enää kuitenkaan kannata (hyvää graniittia on jo saatu louhittua) ja silloin vesipumput otetaan pois käytöstä ja monttu annetaan täyttyä vedellä eli toiminta lakkaa ja monttu ”hylätään”. Menee vuosia kun vedestä tulee sukellettavaa. Aluksi maa-aines ja muut jäljelle jääneet ainekset tekevät vedestä hyvin samea ja useasti pohjalla oleva vesi on erittäin hapetonta eikä siinä elä kalat eikä mitkään muutkaan eliöt. Poikkeuksiakin on ja yleensä ihminen on ollut edesauttamassa esim. istuttamalla kaloja tai aiheuttamalla hapettoman ja hapekkaan veden sekoittumisen joka ainakin joissain tapauksissa johtaa todella hyvään näkyvyyteen vedessä ja rikkaasen eliöpohjaan. Tällainen on muunmuassa Taivassalon Hilloisissa oleva avolouhos.

Kuten tänäkin kesänä vuonna 2009 kesä oli erittäin kuuma ja ihmiset sankoin joukoin hakeutuivat vilvottelemaan louhosten vilpoisiin vesiin. Osallistuessani jälleen kerran paikallisen yrittäjän, Fun Diven, viikkosukelluksiin Vehmaan Uhlun kaivoksella, oli paikalla sankoin joukoin muitakin kuin pelkästään kuplia puhaltavaa kumiväkeä. Nimittäin evoluution sairain porukka, ns. mopoikäiset nuoret olivat vallanneet louhoksen kuin banaanikärpäset hedelmän riekaleen roskakorissa näinä päivinä. Kuin noiduttuna tämä nuorisoporukka heitteli kalliolta alas lohkareita, hyppi vallattomasti veteen kuin vauhkot hevoset ensimmäistä kertaa kedolla kevään korvilla sekä tekivät muitakin odottamattomia kevätjuhlaliikkeitä kuten riippuivat vanhan ruostuneen kaivosnosturin melkein puhkiruostuneissa vaijereissa. Vaarallista, mutta jokainen tekee sen omalla vastuullaan, ajattelin, kunhan eivät aiheuta vaaraa muille. Kuitenkin jostakin syystä tämän ikäisten veijareiden käytöstapoihin on pesiytynyt ajatus siitä, että roskaaminen on välttämätöntä ja kivaa. Ja tästä ikävästä syystä ilmeisesti maa-alueen omistajakin päätti pistää lopun koko touhulle ja asettaa portin louhoksen rantaan johtavalle tielle. Siihen loppui Uhlun tarina vapaana sukelluskohteena tai noh ainakin homma vaikeutui niin, että olen itse käynyt kohteella enää kerran roudaten varusteitani melko pitkän matkan ikään puska-dyykin merkeissä. Mopopoikiahan tuo portti ei estä…

Uhlun kaivoksen viereinen monttu on ollut kauan ”off-limits” sukelluksen suhteen sillä vesi tuossa montussa on ollut sameaa ja melkein kokonaan mustan aineksen täyttämää pinnasta pohjaan. Kuitenkin vuosien saatossa vesi on kirkastunut ja musta höttö on laskeutunut pohjalle. Pari kolme vuotta monttu on ollut sukellettavissa. Ensimmäisillä kerroilla se musta höttö alkoi 20 metrin syvyydessä vieden kokonaan näkyvyyden niin ettei edes voimakas 50w:n HID lampun valo penetroinut höttöä. Monet jättivät montun rauhaan kun olettivat paikan olevan kelvoton sukeltamiseen. Ensimmäisen kerran kuitenkin tänä vuonna lähdin pitämään asiakkaalleni AOWD-jatkokurssia kesäkuun alussa ja hämmästyksekseni huomasin, että musta skeida oli laskeutunut pohjalle ja näkyvyys olisi parhain kautta aikojen. Paikalla ei meidän lisäksemme ollut yhtään uimaria – vuosien saatossa uimareita ei ole monestikaan tuolla näkynyt lainkaan. Parisen viikkoa sitten palasin toisen AOWD-kurssin kanssa tarkoituksenamme tehdä taas syväsukellukset 25 metriin ja tämän jälkeen vielä monitaso/tietokonesukellus. Aamupäivälä meidän lisäksemme montun reunalle oli 30 asteen helteellä pesiytynyt uusi sukupolvi niitä mopopoikia ja tyttöä. Ja ensimmäisen sukelluksemme jälkeen paikalla olikin pienen festarin verran porukkaa… Meno oli melko vallatonta…

Sukellukset menivät hyvin, näkyvyys oli hyvä, kohde oli ok – ei mitään valittamista siitä. Joten kun viikko sitten helsinkiläistynyt kaverini ehdotti viikonloppuna veteenmenemistä niin ehdotinkin hänelle Vehmaalle menemistä. Sinne siis suuntasimme. Pahin peloistani oli tapahtunut sillä paikan omistaja oli sirotellut tielle 30 cm korkean sora-esteen. Noh, kaverini sanoi, että tänne asti ollaan tultu niin ei se haittaa jos Accord ottaa vähän pohjakosketusta ja ajoimme ”hidastetöyssyn” yli vähän raapien pohjaa. Paikalla ei ollut ketään muita paitsi järjetön määrä edellisten viikonloppujen sotkuja: Röökiaskeja, pulloja, tölkkejä, fläpäreitä, kertakäyttöastioita, kertakäyttögrillejä, vaatteiden riekaleita yms… Aivan kuin Ruissalon kansanpuistossa bakkanaaliviikonlopun jälkeisenä maanantaina… Disgusting!!!
Menimme Jannen kanssa kuitenkin sukeltamaan ja teimme varsin miellyttävän 82 minuutin vedon melkein dekoille ja vedestä poistuessamme iltapäivän alkutunteina paikalliset ”Ruisrockit” olivat taas täydessä vauhdissa tosin siltä osin edellistä kertaa poikkeavasti, että mopoautot, mopot, autot, fillarit oli jätetty soraesteen taakse. Samalla kuin saimme Jannen kanssa riisuttua kamat ja siirrettyä viimeiset varusteemme autoon paikalle hurautti Caterpillari. Hmm… nythän oli lauantai eikä kiviainesfirma ollut varmasti auki? Ei ollutkaan, mutta autolla ajamisesta tehtiin loppu kohteelle kun herra asetti monen tonnin painoisen kivipaasi tielle. Me ehdimme alta pois juuri viimeisellä sekunnilla. Siihen päättyi tarina ilmeisesti toisenkin Uhlun montun suhteen. Shame. Ja, mopopoikiahan toi kivipaasi ei estä…

Samaa mielipuolista menoa ja roskaamista olen nähnyt myös Taivassalon Hilloisissa menneenä kesänä ja kauhulla odotan koska sinne ilmaantuu isot kivet blokkaamaan ajamista. Ja jos leikki loppuu siellä, loppuu Lounais-Suomesta melkolailla sukeltaminen ja koulutustoiminta sillä kuten moni on havainnut, ei sinileväisessä meressä ole mukavaa sukeltaa.

Mitä me voimme tehdä? No näille roskaajapaskiaisille emme varmasti voi mitään sillä se on varmasti yhtä tyhjän kanssa alkaa ojentamaan muiden tyhmyyksiä kun seuraavalla kerralla on taas joku toinen spedeporukkaa roskaamassa, mutta voisimme yhdessä sukellusyhteisönä, sukeltajina, sukelluskouluttajina, sukellusseuroina ja alan yrityksinä alkaa siivoamaan! Moisalan Jokkehan järjestää Turussa AWARE-siivoustapahtumia Aurajoessa joka vuosi syyskuussa – ok, Aurajoki on kyllä perinteinen kaatopaikka, mutta onko se sukelluskohde – ei. Hilloinen on. Emmekö voisi järjestää oman AWARE-tapahtuman kohteella, jossa monikin meistä usein sukeltaa ja kouluttaa eikä paikassa joka kerää vain eniten suuren yleisön sympatiaa ja palstamillimetrejä Turun Sanomissa kun ”paskajoesta” nostetaan fillaria fillarin perään ja oho, nyt löytyi myllynkivi tai nyt löytyi kummallinen sukellusvenettä muistuttava juttu?
Lähdetkö sinä siivoamaan rantoja Taivassaloon tai Vehmaalle?

Olet haastettu mukaan! Levitä tätä sosiaalisessa mediassa, seurassasi, ota yhteyttä ja järjestetään oma AWARE!!!