Category Archives: Luonto

Järjetön määrä turhia varusteita osa 2

Posted on by

Kävinpä tässä sosiaalisessa mediassa pientä keskustelua tai pikemminkin kommentointia. Jälkikäteen tuli hieman huono omatunto kun kohdistin ”someraivoni” erästä sukeltajaa ja erästä liikkeenomistajaa kohtaan, jotka puolustivat italialaisen virkistyssukellusmerkin wing-tyyppistä nosteenhallintavälinettä.

Näin se meni: Liikkeenomistaja X oli someen postannut kuvan ko. italialaisen valmistajan järjestämästä huoltosertifikaatistaan. Hienoa, itsekin olen miettinyt lähteä suorittamaan huoltosertifikaatteja tulevaisuudessa. Sukeltaja A oli tähän kommentoinut ja kiittänyt saman tien, että hyvä kun löytyy huoltoliike hänen juuri ostamalleen liiville. Sehän on hyvä, että huoltoliike löytyy, mutta ”juuri ostamalleen liiville” – se herätti ’raivon’, että miksi ihmiset ostavat liivejä, joihin jo lähtökohtaisesti tarvitsee miettiä huoltoa. Oma kommenttini asiaan oli juurikin minulle tyypilliseen tapaa suora ja mitään kiertämätön. En nimittäin ymmärrä miksi myydään tai ostetaan jo valmiiksi sellaisia varusteita, joissa on ostajankin mietteissä huollon tarvetta. Nyt en siis puhu regulaattoreista, jotka tulee aika ajoin huoltaa virallisella sertifioidulla huoltajalla vaan puhun liivistä, jonka tulisi kestää noin 500-1000 sukellusta ilman suurempia huoltoja. Tämä siis kun liivistä pitää hyvää huolta ja liivi itsessään on laadukas. Kun kyseessä on virkistyssukellukseen tarkoitettu paljon muoviosia sisältävä kapistus, on ilmeistä, että rikkoutuvia muoviosia on paljon; on muovisia D-lenkkejä, muovisolkia, tarranauhaa, integroituja painotaskuja, bungee-naruja säkin ympäri yms. turhaa.

Se, että liivi on wing-tyyppinen, ei tee siitä vielä ylivoimaista kapistusta. Nosteenhallinnan ja sukellusasennon puolesta tietenkin parempi kuin takkiliivi, mutta tämä järjetön määrä muovia ja liikkuvia osia, on se joka pistää miettimään ’miksi?’.  Se, että kyseistä liiviä ko. liikkeenomistaja vielä mainostaa hyvänä matkavarusteena painonsa vuoksi on tietenkin tietyllä tapaa hyvä juttu, mutta tässä päästään taas otsikkooni ”turhia varusteita”.  Tällainen kulutushysterian hekumoiminen on toisaalta ristiriidassa sukelluskoulutusorganisaation ympäristöystävällisen imagon kanssa pahasti. Nimittäin kun pyritään retail-liikkeen liikevaihtoa ajatellen myymään kuluttajille yhdet varusteet lähisukeltamiseen omassa ympäristössä ja toiset erilliset varusteet tropiikin olosuhteisiin. Tietyllä tapaa loogista (kaupankäynnin näkökannasta), mutta tietyllä tapaa turhaa (luonto). Miksi?
No siksi, että mikäli hankittaisiin modulaarisimmat varusteet, niin sukeltaminen itsessään jo sukellusasennon puolestakin pysyisi lähes samana lisäten nautintoa (vähentäen hämmennystä varusteita vaihtaessa), alkukustannuksetkin olisivat hieman edulliset ja pelkistetyssä mallissa on vähemmän kalliita rikkoutuvia osia ja kaiken voi itsekin vaihdattaa (vähemmän tarvetta itse ”huollolle”). Miten sitten? Itse olen ratkaissut ongelman näin:

Käytän itse pelkistettyä ns. hogarthialaista nosteenhallintasettiä (DIR, Doing It Right) niin tuplasäiliöillä kuin sinkkusetillä sukeltaessa tai kouluttaessa. Kun kyseessä on sinkkupullosetti virkistyssukeltamiseen niin tarvitaan vain yksi wingi, sinkkuadapteri sekä selkälevy hihnastoineen. Tai kaksi selkälevyä; kylmiin vesiin teräksinen levy, jonka paino on 3 KG tai enemmän ja sitten matkoille alumiininen kevyt n. 700 g painava levy. Ei siis tarvita kahta erillistä kokosettiä vaan vain kaksi eripainoista selkälevyä! Hinnan puolesta hogarthialainen off-the-rack -osien hinta on huomattavasti edullisempi vaihtoehto, mutta jos haluaa valmiin setin niin hinta asettuu samoille viivoille.Koh Haa Lagoon, parasta Etelä-Thaimaassa

Painovertailussa alumiininen selkälevy painaa hihnastoineen 1,2 KG, adapteri 800 g, säkki 1,5 KG. Italialaisvalmiste 2,9 KG, joten tässä kohdin muovinen valmiste vie voiton 600 grammalla. Pitää kuitenkin muistaa, että esimerkin alumiinilevy on se isoin ja erityisesti matkakäyttöön varten tehdyt levyt voivat olla vieläkin kevyempiä.

Sukeltaminen; kaksi täysin erilaista välinettä – kaksi erilaista sukellusasentoa. Homma hoituu kokeneelta sukeltajalta, mutta yleensä paljon matkaavat sukeltajat ovat juurikin niitä, jotka sukeltavat meikäläisissä vesissä pari kolme kertaa kesäkaudella ja sitten lähtevät kerran pari vuodessa reissuun. Joten suurin osa sukeltamisesta tapahtuu matkoilla. Miksei sitten panostaisi yhteen tai edes saman tyyppiseen varusteeseen, ettei tule suurta gäppiä?

Kestävyys: metallinen selkälevy – ei kulu. Hihnasto, sen vetolujuus on useita tonneja, se ei kulu ja jos nyt kuluukin, niin uuden hihnan metrihinta on 5 euroa ja sitä on yleensä 3 metriä hihnastossa. D-lenkit ja stopparit voivat vääntyä, mutta näiden hinta on muutamia euroja. Itsellä on yksi ja sama hihnasto kestänyt kohta 10 vuotta satoja sukelluksia. Selkälevyissä ei ole edes naarmuja.
Muovi – kyllä kuluu ja haurastuu.  Muovivärkissä on monta dumppivenaa, painotaskut yms.
Kurttuputki + täyttöpää molemmissa on kutakuinkin samaa tekoa.

Mukavuus: Ei hihnasto ole sen enempää tai vähempää epämukavempi kuin pehmustettu kantolaite. Myös hihnastoon on saatavilla pehmusteet.

Helppous: Hihnasto on yksi yhtenäinen 3 metrin pätkä remmiä jonka päässä on yksi solki. Kun hihnasto kerran säädetään oikean mittaiseksi, sitä ei tarvitse säätää tai muutenkaan hiplata. Voisiko olla helpompaa? Toki jos haluaa 4-5 muovisoljella olevat kantolaitteen, tarranauhaa yms niin saahan sitä säätää joka kerta kun sukeltamaan lähtee.
Riisuminen vedessä toki hihnastolla on aavistuksen verran haastavampaa, mutta sitä varten tutustutaan omaan varusteeseen niin, että treenin kautta haaste muuttuu lihasmuistiksi.

Huolto: Selkälevysetti: huuhtelu käytön jälkeen sekä säkin desinfiointi. Huollettavat osat ovat lähinnä dumppivena ja täyttöpää

Sitten vielä jutun kyseinen italialaisvalmisteinen ’wingi’ – miksi sitä en suosittele:

  • paljon muovia. Muovi haurastuu kuluessaan ja varaosia ei välttämättä ole tai ne ovat kalliita mm. painotaskuja katoaa (vierestä nähneenä) etelänmatkoilla ja jatkossa näistä syntyy mahdollisia lisäkustannuksia
  • wingisäkki on kiristyskuminauhoilla (bungee) kiristetty. Tässä kohdin tulee vastaa turvallisuusaspekti; mahdollinen takertuminen sekä kiristävä kuminauha luo poimuja jolloin varsinkin ylöspäin tultaessa säkin sisällön laajentuessa saattaa kaasua jäädä träppiin kun ylimääräistä kaasua poistatetaan sisältä ja turvallista  ei siis voida suorittaa

Samassa someketjussa eräs tuttu kommentoi minulle, että pitäisihän minun myydä monet varusteet, paljon kursseja, paljon matkoja.  Vastasin tuohon, etten olekaan myyjä vaan pääasiallisesti vastuullinen kouluttaja. Tätä pohtiessani, asia ei muuttuisi mitenkään jos omistaisin oman liikkeen ja möisin myös kurssien lisäksi varusteita. En missään nimessä lähtisi myymään mitään millä en itse sukeltaisi enkä haluaisi asiakkaille myydä yhtään enempää turhia varusteita – itse olen kokenut sen ja ostanut läjäpäin ”paskaa”. En näe sitä kovin kauaskantoisena asiakassuhdemallina, että yrittäisin myydä asiakkaille heille huonoja vaihtoehtoja. Tulisivatko he sitten vielä ostamaan, kävisivätkö kursseille tai osallistuisivatko matkoille kun olen pari kolme kertaa myynyt heille sikaa säkissä dollarinkuvat silmissäni? Tuskin.

Nyt kun sinä arvoisa lukija olet päässyt tähän asti – ole ystävällinen ja kommentoi WordPressiin tai Facebook-sivuille omia kokemuksiasi sukellusvarusteistasi!

terveisin,
Vastuullinen itsepäinen ”sometrolli” -kouluttaja

Historia toistaa itseään

Posted on by

En puhu maailman historiasta ja siitä kuinka pienempiä naapureilta vallataan elintilaa selittäen mitä eriskummallisimmilla syillä vaan kerron siitä kuinka Lounais-Suomen sukeltajilta lähtee alta sukelluskohteita eli paikkoja, joissa sukeltaa ja nimenomaan louhoksissa.

Louhokset tai tässä kohdin avolouhokset ovat entisiä graniittilouhimoja, joissa varsinkin täälläpäin Suomea on louhittu kaunista punaista graniittia. Jossain vaiheessa kun louhosta on louhittu tarpeeksi syvälle löytyy vesisuoni ja jotta toiminta voisi jatkua normaalisti, asettavat louhosyritykset vesipumppuja kaivoksen pohjalle ettei vesi pilaisi toimintaa. Ajanmyöden louhinta ei enää kuitenkaan kannata (hyvää graniittia on jo saatu louhittua) ja silloin vesipumput otetaan pois käytöstä ja monttu annetaan täyttyä vedellä eli toiminta lakkaa ja monttu ”hylätään”. Menee vuosia kun vedestä tulee sukellettavaa. Aluksi maa-aines ja muut jäljelle jääneet ainekset tekevät vedestä hyvin samea ja useasti pohjalla oleva vesi on erittäin hapetonta eikä siinä elä kalat eikä mitkään muutkaan eliöt. Poikkeuksiakin on ja yleensä ihminen on ollut edesauttamassa esim. istuttamalla kaloja tai aiheuttamalla hapettoman ja hapekkaan veden sekoittumisen joka ainakin joissain tapauksissa johtaa todella hyvään näkyvyyteen vedessä ja rikkaasen eliöpohjaan. Tällainen on muunmuassa Taivassalon Hilloisissa oleva avolouhos.

Kuten tänäkin kesänä vuonna 2009 kesä oli erittäin kuuma ja ihmiset sankoin joukoin hakeutuivat vilvottelemaan louhosten vilpoisiin vesiin. Osallistuessani jälleen kerran paikallisen yrittäjän, Fun Diven, viikkosukelluksiin Vehmaan Uhlun kaivoksella, oli paikalla sankoin joukoin muitakin kuin pelkästään kuplia puhaltavaa kumiväkeä. Nimittäin evoluution sairain porukka, ns. mopoikäiset nuoret olivat vallanneet louhoksen kuin banaanikärpäset hedelmän riekaleen roskakorissa näinä päivinä. Kuin noiduttuna tämä nuorisoporukka heitteli kalliolta alas lohkareita, hyppi vallattomasti veteen kuin vauhkot hevoset ensimmäistä kertaa kedolla kevään korvilla sekä tekivät muitakin odottamattomia kevätjuhlaliikkeitä kuten riippuivat vanhan ruostuneen kaivosnosturin melkein puhkiruostuneissa vaijereissa. Vaarallista, mutta jokainen tekee sen omalla vastuullaan, ajattelin, kunhan eivät aiheuta vaaraa muille. Kuitenkin jostakin syystä tämän ikäisten veijareiden käytöstapoihin on pesiytynyt ajatus siitä, että roskaaminen on välttämätöntä ja kivaa. Ja tästä ikävästä syystä ilmeisesti maa-alueen omistajakin päätti pistää lopun koko touhulle ja asettaa portin louhoksen rantaan johtavalle tielle. Siihen loppui Uhlun tarina vapaana sukelluskohteena tai noh ainakin homma vaikeutui niin, että olen itse käynyt kohteella enää kerran roudaten varusteitani melko pitkän matkan ikään puska-dyykin merkeissä. Mopopoikiahan tuo portti ei estä…

Uhlun kaivoksen viereinen monttu on ollut kauan ”off-limits” sukelluksen suhteen sillä vesi tuossa montussa on ollut sameaa ja melkein kokonaan mustan aineksen täyttämää pinnasta pohjaan. Kuitenkin vuosien saatossa vesi on kirkastunut ja musta höttö on laskeutunut pohjalle. Pari kolme vuotta monttu on ollut sukellettavissa. Ensimmäisillä kerroilla se musta höttö alkoi 20 metrin syvyydessä vieden kokonaan näkyvyyden niin ettei edes voimakas 50w:n HID lampun valo penetroinut höttöä. Monet jättivät montun rauhaan kun olettivat paikan olevan kelvoton sukeltamiseen. Ensimmäisen kerran kuitenkin tänä vuonna lähdin pitämään asiakkaalleni AOWD-jatkokurssia kesäkuun alussa ja hämmästyksekseni huomasin, että musta skeida oli laskeutunut pohjalle ja näkyvyys olisi parhain kautta aikojen. Paikalla ei meidän lisäksemme ollut yhtään uimaria – vuosien saatossa uimareita ei ole monestikaan tuolla näkynyt lainkaan. Parisen viikkoa sitten palasin toisen AOWD-kurssin kanssa tarkoituksenamme tehdä taas syväsukellukset 25 metriin ja tämän jälkeen vielä monitaso/tietokonesukellus. Aamupäivälä meidän lisäksemme montun reunalle oli 30 asteen helteellä pesiytynyt uusi sukupolvi niitä mopopoikia ja tyttöä. Ja ensimmäisen sukelluksemme jälkeen paikalla olikin pienen festarin verran porukkaa… Meno oli melko vallatonta…

Sukellukset menivät hyvin, näkyvyys oli hyvä, kohde oli ok – ei mitään valittamista siitä. Joten kun viikko sitten helsinkiläistynyt kaverini ehdotti viikonloppuna veteenmenemistä niin ehdotinkin hänelle Vehmaalle menemistä. Sinne siis suuntasimme. Pahin peloistani oli tapahtunut sillä paikan omistaja oli sirotellut tielle 30 cm korkean sora-esteen. Noh, kaverini sanoi, että tänne asti ollaan tultu niin ei se haittaa jos Accord ottaa vähän pohjakosketusta ja ajoimme ”hidastetöyssyn” yli vähän raapien pohjaa. Paikalla ei ollut ketään muita paitsi järjetön määrä edellisten viikonloppujen sotkuja: Röökiaskeja, pulloja, tölkkejä, fläpäreitä, kertakäyttöastioita, kertakäyttögrillejä, vaatteiden riekaleita yms… Aivan kuin Ruissalon kansanpuistossa bakkanaaliviikonlopun jälkeisenä maanantaina… Disgusting!!!
Menimme Jannen kanssa kuitenkin sukeltamaan ja teimme varsin miellyttävän 82 minuutin vedon melkein dekoille ja vedestä poistuessamme iltapäivän alkutunteina paikalliset ”Ruisrockit” olivat taas täydessä vauhdissa tosin siltä osin edellistä kertaa poikkeavasti, että mopoautot, mopot, autot, fillarit oli jätetty soraesteen taakse. Samalla kuin saimme Jannen kanssa riisuttua kamat ja siirrettyä viimeiset varusteemme autoon paikalle hurautti Caterpillari. Hmm… nythän oli lauantai eikä kiviainesfirma ollut varmasti auki? Ei ollutkaan, mutta autolla ajamisesta tehtiin loppu kohteelle kun herra asetti monen tonnin painoisen kivipaasi tielle. Me ehdimme alta pois juuri viimeisellä sekunnilla. Siihen päättyi tarina ilmeisesti toisenkin Uhlun montun suhteen. Shame. Ja, mopopoikiahan toi kivipaasi ei estä…

Samaa mielipuolista menoa ja roskaamista olen nähnyt myös Taivassalon Hilloisissa menneenä kesänä ja kauhulla odotan koska sinne ilmaantuu isot kivet blokkaamaan ajamista. Ja jos leikki loppuu siellä, loppuu Lounais-Suomesta melkolailla sukeltaminen ja koulutustoiminta sillä kuten moni on havainnut, ei sinileväisessä meressä ole mukavaa sukeltaa.

Mitä me voimme tehdä? No näille roskaajapaskiaisille emme varmasti voi mitään sillä se on varmasti yhtä tyhjän kanssa alkaa ojentamaan muiden tyhmyyksiä kun seuraavalla kerralla on taas joku toinen spedeporukkaa roskaamassa, mutta voisimme yhdessä sukellusyhteisönä, sukeltajina, sukelluskouluttajina, sukellusseuroina ja alan yrityksinä alkaa siivoamaan! Moisalan Jokkehan järjestää Turussa AWARE-siivoustapahtumia Aurajoessa joka vuosi syyskuussa – ok, Aurajoki on kyllä perinteinen kaatopaikka, mutta onko se sukelluskohde – ei. Hilloinen on. Emmekö voisi järjestää oman AWARE-tapahtuman kohteella, jossa monikin meistä usein sukeltaa ja kouluttaa eikä paikassa joka kerää vain eniten suuren yleisön sympatiaa ja palstamillimetrejä Turun Sanomissa kun ”paskajoesta” nostetaan fillaria fillarin perään ja oho, nyt löytyi myllynkivi tai nyt löytyi kummallinen sukellusvenettä muistuttava juttu?
Lähdetkö sinä siivoamaan rantoja Taivassaloon tai Vehmaalle?

Olet haastettu mukaan! Levitä tätä sosiaalisessa mediassa, seurassasi, ota yhteyttä ja järjestetään oma AWARE!!!