Category Archives: Sukelluskoulutus

Laitesukellus on turvallista

Posted on by
Vastaus

Pitäydyn otsikkoni mielipiteessä vaikka suomalainen ’journalisti’ on toista mieltä lietsoessaan yleisölle sensaatiomaisia otsikoita ja sensaatiohekumallisia tarinoita. Niin siis todellakin tarinoita ei enää raportointia tapahtuneesta objektiivisesti ilman värittämisiä. Kirjoitan tätä artikkelia siis Lohjan Ojamolla tapahtuneen viikonlopun (14.1.2017) tuoreimman onnettomuuden jälkimainingeissa.

Onnettomuuksien mekanismeihin laitesukelluksella on kolme yleistä syytä; koulutus, laitteet ja kokemus. Jos joku näistä kolmesta pettää, ollaan menossa kohti vaaratilannetta tai onnettomuutta. Kuulostaa älyttömän simppeliltä, mutta näin se vaan on:

Koulutus

Laitesukellusta koulutetaan, jotta sukeltajien taidot olisivat paremmat ja he voisivat paremmin vastata ongelmatilanteessa haasteisiin. Tai minimoimaan ongelmat jo lähtökohtaisesti. Koulutus on jatkuvaa – kukaan ei ole koskaan valmis vaan oppimista ja taitojen kehittämistä tapahtuu jatkuvasti ja jokaisella sukelluksella jokaisen sukeltajan tulisi treenata jotain perustaitoa tai tutustua ja muistutella miten varusteet toimivat. Koulutus lisää myös tietotaitoa siitä miten tietyissä olosuhteissa/ympäristöissä sukellus tulisi suunnitella. Peruskurssillahan opetetaan lause ”suunnittele sukelluksesi, sukella suunnitelmasi”. Koulutus lisää tietoa ja ennaltaehkäisee ennakkoluuloja varusteista eli laitteista ja omasta mielestäni lisää kokemusta ja varsinkin alentaa jokaisen kynnystä vaikkapa kieltäytyä sukelluksesta jos tuntuu siltä, ettei nyt vaan maistu tai tuleva sukellus jostain syystä aiheuttaa pelkotilaa.
Kaikille meille sattuu huonoja päiviä ja huonoja sukelluksia ja niistä huonoista kokemuksista pitää vain oppia ja jalostaa jotain, jotta oppii – ihan kuin elämässä muutoinkin. Muistan harrastukseni alkutaipaleelle jatkokurssilla kun suoritimme kuivapuvulla Hangon edustalla seinämäsukellusta 30 metriin. Kyseessä oli ns. syväsukellus. Syvimpään kohtaan päästyämme, aloitimme hitaan nousun seinämää seuraten matalemmalle. Ongelma syntyi kokemattomana ja jokseenkin tietämättömänä (varusteista), että laajeneva ilma kuivapuvun sisällä tekee sukeltajan nosteesta positiivisen tuoden sukeltajan kiihtyvällä vaudilla pintaan. Siihen päälle vielä vääränlainen asento, ilmat jaloissa ja allekirjoittanut oli pinnalla n. 18 metristä  sekunneissa. Seurauksena oli, että minä hengittelin ensiapuhappea ja tarkkailin tilaani seuraavan vuorokauden ajan mahdollisia sukeltajantaudin oireiden osalta. Mitään ei kuitenkaan käynyt. Ensimmäinen ajatukseni kuitenkin oli ”Tää on tässä nyt, lopetan tän tähän”, mutta onneksi siis todella onneksi kouluttajani ikään kuin vaati minua palaamaan ’hevosen satulaan’ treenaillen venttiilin tyhjennystä matalalla ja voittamaan potentiaalisen pelkoni. Treenaamalla ja tutustumalla laitteeseen (kuivapuku) pääsin takaisin ’satulaan’ ja täällä ollaan vieläkin. Kouluttajana voin sanoa, että itse en aina ole ollut näin hyvä ja karismaattinen vakuuttaja sillä aina joskus on ollut joku kurssilainen joka on päättänyt lopettaa kurssin kesken kun on kohdattu paljon pienempiäkin ja vähemmän vaarallisia vastoinkäymisiä. Kunnioitan kuitenkin jokaisen päätöstä määritellä mikä on itselleen parasta.

Laitteet

Jo sana ”laitesukellus” sisältää varustekokoonpanon, jotta voimme turvallisesti sukeltaa veden alla. Laitteet/varusteet tulevat olla huollettuja ja etenkin sopivia kyseiseen ympäristöön. Sukeltajan tulee tietää miten hänen käyttämänsä laitteet ja varusteet toimivat ja tämän voi saavuttaa kouluttamalla ja tutustumalla laitekokoonpanoon. Myöskin tarpeellinen määrä varusteita tulee olla mukana. Tämä tarkoittaa, että varusteita pitää olla tarpeeksi eli liian vähän, mutta ei myöskään liian paljon turhia. Selventääkseni ajatusta tästä voisin verrata esim. auton renkaita – kesärenkailla ei talvella ajeta, jos näin tekee on onnettomuusriski korkea. Näin myös laitesukelluksella – laitteita, jotka ovat huonossa kunnossa tai hengityslaitteet, jotka eivät ole kylmäsuojattua (ns. tropiikin reguja) ei voi kylmässä vedessä käyttää ilman ongelmia.
Jotta laitteita osaa käyttää kaikissa tilanteissa oikein, tulee sukeltajan luonnollisesti osata (koulutus) ja muistaa (kokemus) näiden käyttäminen. Aina kun varustekokoonpano muuttuu oleellisesti tai edes vähän, olisi syytä treenata kokoonpanomuutoksen vaikutus omaan sukeltamiseen. Tämä on itsensä kouluttamista ja oman kokemuksen hakemista omista tai lainavarusteita.

Kokemus

Kokemusta voi hankkia sukeltamalla. Kokemuksen alle sijoittuu ennenkaikkea asenne, jota opitaan omasta mielestäni parhaiten hyvillä koulutuksilla, mutta loppupeleissä jokainen henkilö itse määrittelee omat rajansa, mukavuusalueensa ja fyysisen ja henkisen tilansa loppujen lopuksi ihan itse. Aloittelijat lähtevät kokemaan rajojaan, mutta taasen kokeneet eivät välttämättä näe potentiaalisia riskejä ja saattavat sivuuttaa mm. ennen sukellusta suoritettavat tarkastukset luottaen sokeasti omaan intuitioon. Meidän kouluttajien tehtävä on ensimmäisestä peruskurssista lähtien osattava takoa kurssilaistemme päähän ajatus turvallisesta sukeltamisesta, omista henkilökohtaisista rajoista, oman terveydentilan tärkeydestä ja perus-fyysisestäkunnosta sekä varusteiden käytön osaamisesta.
Myönnän ihan itse tässä, että aina minäkään en ole mennyt näin – olen joskus lähtenyt tekemään sukellusta joka on taitotasolleni vaativampi kuin oma tasoni on. Varusteetkin ovat joskus olleet alle vaatimustason – esim. ilman päävaloa sukeltaminen pimeässä louhoksessa ja luottaen kaverin valoon. Kaikki vaan pohjautuu siihen, että (kokeneemmalle) kaverille kun ei välttämättä osaa tai uskalla kieltäytyä. Joskus olen sukeltanut myös kipeänä. Miksi olen muuttunut? En enää vuosiin ole sukeltanut ikään kuin itselleni itsenäisesti vaan olen kouluttajana esimerkki niin hyvässä kuin pahassa ja se viimeistään on saanut ajattelemaan seurauksia kauemmas eli jos minä teen näin, tekevät niin myös kurssilaiseni.

summa summarum:

Toisaalta on hyvä, että onnettomuuksista raportoidaan ja onnettomuuksista puhutaan, mutta tapa jolla iltapäivälehdistö repii kaiken irti tapahtuneesta ja ajattelemattomasti (tai ehkä tiedostaenkin) mustamaalavat koko laitesukelluksen vaaralliseksi extremeharrastukseksi on totaalisesti väärin. Seurannaisvaikutuksia tällaisesta on se, että yleinen mielipide ja asenteet muuttuvat kielteiseksi. Tämä taas aiheuttaa sen, että yhä harvempi uskaltaa harrastamaan sukeltamista. Ja ne, jotka sukeltavat, ovat yleisen mielipiteen mukaan hulluja adrenaalinistejä, jotka saavat kiksinsä viemällä henkensä rajamaille uhmaten luonnon lakeja. No ei todellakaan. Tottakai laitesukeltamisessa on riskinsä, mutta niiden minimoinen onnistuu muistamalla kuinka tärkeää on koulutus, kuinka tärkeää on sukeltaa kunnon laitteilla ja kunniottaa omia ja varsinkin toisen kokemustasoa. Toivon, että se seuraavaksi sensaatiohakuista artikkelia miettivä ’journalisti’ lähtisi avoimin mielin sukelluskurssille näkemään mitä homma oikeasti on eikä antaisi mielikuvitukselleen valtaansa kirjoittaen jokaisen onnettomuusartikkelin siihen sävyyn joka valitettavalla tavalla pilaa tämän aivan ainutlaatuisen ja turvallisen harrastuksen. Ja toivon, että viikonloppuna tapahtuneen onnettomuuden syyt ja tapahtumien kulku tuodaan esille objektiivisesti ilman värittelyjä. Suomessa on valitettava tapa peittää varsinkin laitesukellusonnettomuusksien syyt kertomalla vain, että omaisten toiveena ja omaisia suojellaan eikä virallisten tutkimusten valmistuttua suuri yleisö ei saa kuulla mitä loppujen lopuksi tapahtui vaan seuraavalla kerralla kun tapahtuu fataali onnettomuus, taas kaivellaan sitä edellistä muistuttaen tehden kerta kerran jälkeen tästä harrasteesta aina vain vaarallisempi harrastus. Lopuksi toivon onnettomuuden uhrin omaisille sekä pelastusoperaatiossa mukana olleille voimia jaksaa tästä eteenpäin.

Mitä maksaa sukeltaminen?

Posted on by
Vastaus

Otsikon kysymykseen törmää välillä, kun laitesukellusharrastusta puntaroi potentiaalinen uusi sukeltaja. Tottahan toki sukeltaja tai kouluttaja voi helpostikin kertoa paljonko kurssi maksaa ja paljonko varusteet maksavat ja tästä saadaan hyvin lineaarinen vastaus kysymykseen.

Noh, peruskurssi maksaa…. hetkinen, vihaan tuota sanaa koska ei kurssia ”osteta”, eikä kurssitodistusta ”osteta” vaan kyllä se on pikemminkin niin, että kurssilla on hintansa, jonka verran oppilas sijoittaa itseensä ja taitoihin, joita hän tarvitsee tullakseen sukeltajaksi, jotta voi itsenäisesti sukellusparinsa (tai tiimin) kanssa suunnitella ja sukeltaa suunnitellun sukelluksen turvallisesti. Näin ollen (perus)kurssin hinta on edullisimmillaan suurin piirtein 450 euroa. Varusteiden hinnat ovat luokkaa 1500 – 3000 euroa. Siihen päälle vielä oikeasti paljon euroja kaasujen ja kuluvien osien ja huoltojen muodossa.  Onhan tuo nopeasti mietittynä iso investointi, mutta kun ajattelee ettei peruskurssin ’ajokortti’ koskaan vanhene ja hyvillä varusteilla, joista pidetään hyvää huolta, sukeltaa ainakin 10-15 vuotta niin investointi per sukellus on muutaman euron luokkaa.10300510_775730342477967_1372603456680881894_n

Yleensä kerron tässä vaiheessa syyt miksi itse sukellan. Ainakin kolme pääsyytä vaikuttaa siihen – vesi elementtinä tekee minusta, aamupaino 103 kiloa, painottoman eli iso mieskin voi hyvin sukeltaa! Toiseksi sisälläni asuu pieni tutkimusmatkailija – vaikka en sukellakaan paikoissa, joissa muut eivät vielä ole käyneet, on sukellus minulle henkilökohtaisesti löytämistä niin luonnon kuin oman itseni kanssa. Usein kuulen myös tähän kriteeriin kysymyksen Suomessa sukeltaessa; eihän siellä ole mitään nähtävää? Tsek tis aut. Kolmanneksi veden alla en pysty keskittymään muuhun kuin juuri sillä hetkellä tapahtuvaan suoritukseen – itseeni ja pariini eli mitkään pinnan päällä tapahtuneet koti-työ-ihmissuhteet yms. asiat eivät ole sillä hetkellä mielessäni. Voisi sanoa, että sukeltaminen minulle on paras tapa tappaa ”stressiä”! Voiko sille laittaa hintalapun? Noh, ei voi. Jos vielä asettaisin tähän neljännen syyn niin se olisi ihmiset. Sukellusporukka tai ainakin tuntemani sukellusporukka on 99%sti aivan mielettömän hyviä tyyppejä, joiden kanssa teen mielelläni muutakin.

Olen (lyhyen) kouluttajaurani aikana kouluttanut puolen sataa sukeltajaa, mutta minusta tuntuu, että vain muutamasta heistä on tullut oikeasti harrastajia. Osa kouluttamistani oppilaistani on lähtenyt kurssille vain tekemisen vuoksi. Näinhän se yleensä menee tropiikin kohteissa – ihmiset tulevat lomallaan kurssille kuluttamaan lomapäiviä ja samalla ehkä saamaan kosketuksen tuntemattomaan. Näistä oppilaista vain 1-2 ovat jatkaneet kurssin jälkeen sukeltamista ja melkein vain ja ainoastaan lomillaan etelässä. Kotimaassa kouluttaessani kurssin jälkeen trendi on samanlainen – tullaan tekemään yksi etappi elämässä (”kolmen kympin etappi”) eikä samanlainen kipinä lajiin kuin minulla itselläni aikoinaan syty yhtä helposti tai sitten se kipinä sammuu kurssin jälkeen johonkin esim. hintavuuteen.

img_20151101_112627On kuitenkin perin omituista, jos ajatellaan muita ns. hintavia harrastuksia ja esimerkkinä käytän tässä golfia. Eli ihmiset kävisivät kutakuinkin samaan hintakategoriaan kuuluvan golf-kurssin (n. 400-500 euroa) ja sen jälkeen toteaisivat: ”tämä oli hieno kokemus ja tämä on tässä nyt, ehkä mä sitten joku päivä…” Aivan käsittämätöntä? Varustepuoli on kutakuinkin samaa hintaluokka, mutta varusteiden lisäksi golffarin on maksettava esimerkiksi liittymismaksu paikalliseen seuraan (Aura Golf, aikuinen: 2000 euroa) ja tämän jälkeen vuosittainen vuosimaksu (Aura Golf, aikuinen: 323 euroa). Pelatessa muilla kuin kotikentällä pelaaja suorittaa päiväpeliluvan eli green feen, joka on esimerkiksi Kakskerran Harjattulassa 25-55 euroa/päivä. Minusta tai minulle golf on liian kallista – itse pelasin junnuna golfia, mutta lopetin juurikin harrastuksen hintavuuden vuoksi 18-vuotiaana. Tosin silloin 25 vuotta sitten muistaakseni aikuisjäsenen vuosimaksu oli luokkaa 2000 markkaa… Kuitenkin harrastuksena golf ja laitesukellus ovat melko lailla samanlaisia: kaverin tai kavereiden kanssa lähdetään viettämään aikaa, molempiin menee kerralla muutama tunti aikaa, ajatukset saa kivasti pois arkiasioista ja molemmat ovat varustelajeja. Kummassakaan ei tarvitse olla huippu-urheilijan fysiikka, molemmat sopivat niin lapsesta ikäihmisiin sukupuoleen katsomatta ja molempia voi ja on mukava harrastaa myös lomalla ulkomailla ja mitä parhainta – toisten kanssa! Ja lyön vetoa, että molempien lajien himoharrastajilla on samanlainen kokonaisvaltainen mentaliteetti harrastukseen; se ei ole vain harrastus vaan ikään kuin elämäntapa joka vie koko tyypin tekemään valintoja, että pääsisi mahdollisimman paljon tekemään juuri tuota harrastusta.

Toinen selitys, minkä olen myös kuullut tämän harrastuksen jäämiselle, on ajan puute. Hetkinen siis mitä? Kun joku aloittaa harrastuksen niin eikö olekin juuri tarkoitus raivata kalenterista aikaa harrastukselle. Tokihan on elämäntilanteita, jotka vaativat huomiota muualle, mutta miksi käydä kurssi ja todeta ”ei mulla ole aikaa eikä mulla ole varaa”? Kaiken kaikkiaan n. 450 euroa roskikseen(ko)? Aikaa tosin ei voi ostaa vaan se on raivattava muusta tekemisestä ja se saattaa maksaa jostain muusta päästä.

Kolmas selite taitaa olla sukellusparin tai seuran puute. Turun alueellakin on 3-4 sukellusseuraa ja 3-4 sukelluskeskusta, jotka kaikki omalla tavallaan aktivoivat kaikenlaisia ihmisiä osallistumaan ja sukeltamaan. Lisäksi on olemassa sosiaalinen media ja foorumit, joilla kuka tahansa voi pyytää ketä tahansa mukaansa. Kyllä itse muistan, että ensimmäisinä vuosina kävin jatkokursseja vain, jotta pääsin jonkun kanssa edes sukeltamaan – silloinen sukellusparini ei Suomessa suostunut sukeltamaan ja sukelsimme näin ollen lomamatkoilla yhdessä. Kun sitten se koulutussaturaatiopiste tuli saavutettua, liityin seuroihin (2008 Saaristomeren Sukeltajat, 2009 Sukellusjaosto). Harrastus jatkui ja kehittyi jopa parempaan suuntaan, kun pääsin toteuttamaan sukeltamista jatkuvasti ja ympäri vuoden. Seuraan kuulumalla ainakin harrastuskuluja voi hyvin alentaa harrastuksen alkuvaiheessa, sillä seuroilla voi olla varustearsenaalia lainata jäsenistölle, seuroissa on kouluttajia ja besserwissereitä ohjaamaan, seuroilla omat kaasutäyttöasemat ja (aina) löytyy porukkaa valmiina hyppäämään veteen silloin kuin sinulle sopii. Seuraan kuuluminen ei ole kallista – keskimäärin 100 euroa vuodessa ja tähän hintaan saattaakin sitten kuulua rajoittamattomat kaasutäytöt, kerhoiltoja, yhdessäoloa, varustelainauksia ja seuraa sukelluksilla yms. yms. Joten ei ole välttämättä rahasta, sukellusseurasta tai ajastakaan kiinni. Liity siis paikalliseen sukellusseuraan nyt eikä viidestoista päivä!

Miksi sitten niin moni laitesukelluskurssin käynyt jättää homman jo kurssin jälkeen tai käy vedessä hyvin hyvin harvoin (lomilla)? Pyytäisin sinua, arvoisa lukija, joka mahdollisesti olet laitesukelluskurssin tai muutaman käynyt, muttet aktiivisesti (väh. joka vuosi) sukella, vastaamaan tähän kysymykseen!
img_20160221_155307Tästä hyvänä aasinsiltana vuoden vaihteen jälkeen 2017 tammikuussa alkaa taas uusi vetämäni PADI Open Water Diver –
peruskurssi Turun NMKY:n Sukellusjaoston puitteissa. Tämä kurssi on ns. kombikurssi eli yhdistelmäkurssi; peruskurssiin sisällytetään myös rikastetun ilman kurssi, jonka lähestulkoon suurin osa kortitetuista sukeltajista suorittaa jossakin vaiheessa niin mikseipä sitten heti peruskurssin yhteydessä sitten? Jos sinä, kaverisi tai joku läheisesi voisi olla innostunut aloittamaan harrastuksen – en sano ”käymään vaan kurssi” vaan todellakin aloittamaan uusi harrastus hyvässä seurassa, niin pyydäppä potentiaalista tulevaa sukelluspariasi vierailemaan Jaoston sivulla tämän linkin takana.

Kevätsiivous

Posted on by

Talven vaihtuessa kevääksi vaihdetaan autoonkin kesägummit, kesämökit hoidetaan kesäkuntoon tai tehdään suursiivouksia; kämppä siivotaan, talvivaatteet laitetaan säilöön ja otetaan kesävaatekerrat esille säilöstä, mutta mitä tekevät sukeltajat?

Noh, nyt on hyvä aika tehdä kuntotarkastus varusteille. Jos kausi on jatkunut talvikuukauksien ajan, ovat varusteet (eritoten regut) joutuneet kovalle koetukselle ja tässä vaiheessa on hyvä huollattaa ne kuntoon koska todellisuudessa lämpimämpien kelien aikana sukelletaan enemmän ja on todella harmittavaista jos tulee taukoa hyvään ’putkeen’ ylimääräisten katkojen vuoksi. Osa sukeltajista on talvella käynyt reissulla ja ottaneet omat varusteensa tai ainakin tärkeimmät mukaansa, on fiksua hoitaa kaikki kondikseen ennen reissua, mutta viimeistään reissun jälkeen on syytä huollattaa suolaisemmassa vedessä lionneet varusteet suomisukelluksia varten. Ja ne, jotka eivät sukella talvella, ovat varmasti laittaneet varusteensa säilöntään ja nyt on aika tehdä pienet silmämääräiset kuntotarkastukset niin keväällä/kesällä ei tule ikäviä yllätyksiä – mielummin nyt on siis hyvä huollattaa varusteet ja käydä työkalut läpi.

Sama pätee myös matkaaviin sukeltajiin eli huoltotoimet kannattaa suorittaa varusteille hyvissä ajoin ennen reissulle lähtöä!

Miksi?
  1. Turvallisuus. Useimmat sukellusvarusteet kuuluvat kategoriaan LSS eli Life Support System eli elämää ylläpitävä järjestelmiä. Eli kun toimimme ympäristössä nimeltä vesi, jossa ihminen tarvitsee laitteita selviytyäkseen hengissä, on varusteiden oltava kunnossa, jotta turvallisuus säilyy ja harrastus on mukavaakin.
  2. Jatkuvuus. Ei ole mukavaa ajaa autolla ja/tai veneellä kohteelle huomatakseen ettei joku varusteista olekaan kunnossa. Vielä ikävämpää on lentää toiselle puolelle karttapalloa ja huomata, että varusteet eivät toimikaan kunnolla.
  3. Raha. Laitepaketit ja varusteet maksavat tuhansia euroja. Sijoitetun paketin elinikä pitenee kun niistä varusteista pitää huolen ja vältytään lisäkuluilta. Tai noh ainakin ennen aikaiselta kulutukselta.
Säiliöt

Laki ei määrittele Suomessa säiliöiden tarkastusta, mutta jo peruskurssilla (PADI OWD) opetetaan, että säiliöt tulee silmämääräisesti tarkastaa vuosittain. Suomessa Tukes suosittaa, että paineastiat (säiliöt) katsastetaan 10 vuoden välein. Säiliön ”olkapäästä” löytyy stanssattuna vuosiluku joka kertoo koska säiliö  pitää seuraavan kerran katsastaa.
Säiliön silmämääräinen katsastaminen on helppo tehdä itsekin.

  1. Tyhjennä säiliö kaasuista avaamalla venttiili. Paineilma on kylmää, joten säiliön venttiili voi hyvinkin jäätyä ja siksi operaatiolle on annettava aikaa, avaa säiliö venttiili vain osaksi ja ’liruta’ kaasua ulos hiljalleen.
  2. Kun säiliö on aivan tyhjä, ruuvaa säiliöventtiili pois. Kun säiliössä ei ole painetta pitäisi venttiilin lähteä käsivoimillakin irti.
  3. Kun venttiili on säiliöstä on irti, valaise säiliön sisältö taskulampulla. Jos säiliösi on pidempää sorttia voit kenties joutua sitomaan pikkufikkarisi naruun ja taitelemaan lampulla niin, että pohjakin näkyy.
  4. Jos säiliön sisällä ei ole ruostetta tai mitään muutakaan sinne kuulumatonta on kaikki ok. Mikäli pohjalla näkyy ruostetta tai muuta höttöä, syöpymiä jne pitää säiliö pestä ja kuivata ennenkuin voit ruuvata venttiilin takaisin. Kysy lisää pesusta.
  5. Nyt tarkista venttiili ja eritoten tiiveyden takaava o-rengas ja mahdollisesti puhdista o-rengas. Jos o-rengas on kulunut vaihda se. Kun asetat o-renkaan takaisin muista rasvata o-rengas happiyhteensopivalla rasvalla kevyesti (todella kevyesti, älä jätä kökkäreitä).
  6. Jos kaikki on kunnossa (säiliö ok, venttiili ok), ruuvaa venttiili säiliöön takaisin. Muista kiristää se, mutta ei tyyliin ”naama punaisena” kiinni tai liikaa apuvälineitä käyttäen

Jos epäröit silmämääräisestä tarkastuksesta, tuo säiliösi/pullosi Go Downille niin tehdään tarkastus.

 Regulaattori

Regulaattorisetti tulisi huoltaa kerran vuodessa asiantuntevassa ja sertifioidussa liikkeessä, jolloin saat huollolle takuun ja oikeat varaosat ja lubrikantit (voiteluaineet o-rengaille) käyttötarpeesi mukaan. Huollot maksavat 50 eurosta ylöspäin riippuen settisi kokoonpanosta. Voin suositella ainakin SukellusLuolaa huoltava yrityksenä, Go Down ei huolla regulaattoreita (ainakin tällä hetkellä).
Silmämääräisesti kannattaa tarkistaa alentimen o-rengas, suukappaleen ja kaikkien letkujen kunto, eritoten alentimen lähdöt koska näissä kohdin letkut joutuvat suurimmalle kulutukselle ja kierteelle, jolloin se aiheuttaa rasitusta. Letkuja markkinoilla on kumipäällisteisiä sekä punottua (Miflex). Punottuja löytyy eri värisinä ja ainakin matalapaineletkut kestävät kierteitä hieman paremmin. Kumipäällisteisiä voit tilata Sukellusluolasta tai Deepstopista vaikka mittojen mukaan. Suukappaleen regun annostimeen voit vaihtaa itsekin. Kumituttihan on kiinnitettynä nippusiteellä ja suukappaleen vaihtamisen ei tarvita kovastikaan taitoja. Suukappaleena suosittelen Apeksin Comfybitea tai sinkkusetteihin Mareksen Jaxia.
O-rengas alentimen päässä kantsii vaihtaa ja ostaa reilu pikkusetti o-renkaita.

Puku
Copyright Fabrizio Tosoni

Copyright Fabrizio Tosoni

Kuivapuvun kallein osa on vetoketju ja mansetit. Pidä siis vetoketjusta aina hyvää huolta rasvaamalla se valmistajan ohjeiden mukaisesti useasti. Näin säästät vetoketjua kun pukua pukiessa ja vetskaria sulkiessa ei tarvitse kovastikaan käyttää ylimääräistä voimaa. Tämä toimenpide tulisi tehdä ainakin kerran kuukaudessa (riippuen tietenkin käytöstä).Mikäli kuivapuvussa on korjattavaa, suosittelen Ursuitin (Ursuk) kuivapukujen osalta (korjaavat, modaavat kaikki merkit paitsi Santi-merkin pukuja).
Tarkista myös, että puku on tiivis eli tarkista kaikkien mansettien kunto. Pistä kumisiin tai silikonisiin mansetteihin talkkia kevyesti. Mikäli mansettikumeissa on kulumia tai jopa repeytymiä, vie puku ehdottomasti huoltoon. Kaulamansettina minulla oli vuosia neopreenimansetti, joka on toki mielettömän mukava ja istuva, mutta varsinkin kaulan partakarvoitus ikävästi kuluttaa neopreenimansettia siihen kuntoon, että neopreenimansetti on kestänyt minulla max 2 vuotta. Nyt vaihdatutin Ursukilla Sitechin pikaliitos-silikonimansetin ja täytyy todeta etten ole sukeltanut näin kuivana vuosiin!
Aluspuku; pese valmistajan ohjeiden mukaisesti ja anna kuivua, älä käytä kuivausrumpua. Paikkaa ja parsi tarvittaessa.

Märkäpukua käyttävät voivat pestä pukunsa. Ulkomailta voi tilata mm. Dettol-nimistä desinfioivaa pesuliuosta tai  useammista sukellusliikkeistä voit toki ostaa ylihinnoilteltua pesuliuosta ja pestä ohjeen mukaisesti. Mikäli märkäpuvussa on repeytymiä voit paikata niitä itse: neopreeniliimaa ja paikkoja voi ostaa sukellusliikkeestä tai viemällä puvun huoltoon.

Maski

Peruskurssillakin ohjeistetaan, että jokaisen sukelluskerran jälkeen maski tulisi huuhdella makealla vedellä. Vuosihuoltona maskin voisi pestä perusteellisemmin laittamalla vaikka se likoamaan astianpesuaine-vesiliuokseen (Fairy) yön yli ja huuhtomalla saippuajämät sitten huolellisesti pois. Itse olen joskus laittanut maskini astianpesukoneeseen (ilman astioita), mutta siitä on tullut tietenkin sanomisia muiden koneen käyttäjien kesken. Enivei käytä maalaisjärkeä.
Maskin remmi ja kiinnitysmekanismi ovat varusteen heikoin lenkki, joten tarkista nämä ja hanki mahdollisesti uusi kumilenkki, neopreeninen suojus lenkille. Jos kiinnitysmekanismissa on vikoja, joudut ostamaan uuden maskin. Hyvän maskin saat jopa alle 50 eurolla.

Räpylät

Hyviä räpylöitä ei tarvitse juurikaan huoltaa. Tarkista silmämääräisesti kunto ja jos käytät kantajousia, tarkista kiinnitysruuvit. Pese tarvittaessa. Jos käytät kantajousien sijasta kumilenkkiä ja kiinnitysklipsejä, tarkista kunto ja hanki työkalupakkiin pari ylimääräistä kantakumilenkkiä ja klipsit.

BCD / Wing+selkälevy+hihnasto

10300510_775730342477967_1372603456680881894_nBCD eli takkiliivin ja Wing kannattaa silmämääräisesti ulkopäin tarkistaa sekä puhaltamalla ilmaa ilmarakkoon (pidä poistonappia samalla pohjassa), jotta määrittele pitääkö ilmarakko ilmaa ja nosteesi. Ilmarakon sisään on varmasti ajan kuluessa kertynyt kosteutta ja sisälle pesiytynyt pöpöjä ja suosittelen lämpimästi ainakin kerran vuodessa pesemään rakko desinfiovalla aineella. Virkon S -nimistä ainetta saat apteekista ilman reseptiä joko jauheena tai tabletteina. Kaada ohjeiden mukaisesti desinfiontiliuosta rakkoon ja anna vaikuttaa 10 minuuttia tai niin kauan kuin ohjeissa lukee. Tämän jälkeen huuhtele reilusti vedellä, irroita kaikki venttiilit ja anna sisällön kuivua.
Selkälevyt ovat metallia eikä niitä tarvitse juurikaan sen enempää hoitaa.
Hihnastoista kannattaa tarkistaa, ettei suurempia kulumia löydy tai D-lenkkejä pitävät stopparit ole murtuneita tai vääntyneitä. Vaihda tarpeen mukaan.

Puukko

Puhdista tarvittaessa ruosteet karhunkielellä kevyesti ja anna kuivua ja muista antaa kuivua. Puukkoa ei tarvitse teroittaa – hyvässä puukossa on sahalaita ja teroittaminen rikkoisi sahalaidan. Muutenkin uusi tech-tyylinen pikkupuukko maksaa 15-20 euroa. Jos päädyt uuteen, vältä näitä retrosukeltajien jalkaan kiinnitettäviä remmiviritteisiä rambo-puukkoja – ne eivät toimi ja kun niitä tilanteessa tarvitaan on sinun taivuttava trimmistä luonnottomaan joogaa saadaksesi puukon kantapäästäsi.
Leikkureihin mm. Eezycut voi tarpeen mukaan vaihtaa terän. Eezycutin mukana tulee 2-3 ylimääräistä terää mallia ”retropartakoneen terä”.

Tietokone

Mikäli käytät tietokonetta, jossa on paristot, tarkista paristojen varaus, yleiskunto, rannekeremmin kunto, suojalasi ja kellonaika/pvm (jos koneessa talviaika tai muun aikavyöhykkeen aika päällä). Sekä siirrä tarvittaessa sukellusdata talteen tietokoneellesi. Suunto-merkkiset sukellustietokoneet tallettavat siirtovalmiuden vain 50 viimeisestä sukelluksesta, tämän  jälkeen tiedot sukelluksista ovat selattavissa vain manuaalisesti.

Muut

Reelistä tarkista narun kunto, narumerkinnät (6 m, 9m, 12m, 15m, 21m jne) ja että laini (köysi) on kelassa solmuitta/sotkuitta suorassa. Tee sama spooleille. Jos köysi on kulunut, vaihda tilalle uusi naru. Muista narun paksuus ja eritoten pituus!
Bolt snapit, double-enderit – tarkista kunto, hanki huonokuntoisimpien tilalle uudet – uudet eivät maksa montaa euroa ja vanhemmat huonokuntoisimmet voi jättää varustelaatikkoon ripustimiksi.
ilot-7-of-68-e1402901144420Valot – backup valoihin kannattaa uusia paristot tai ainakin tarkistaa paristojen kunto. Kannuvaloja kannattaa silmämääräisesti tarkistaa sekä ladata akku kunnolla.
Laukku – silmämääräinen tarkistus ja puhdistus.
Työkalupakki – kaikki vanhaksi menneet dingelidangelit ja bungeen pätkät kannattaa siivota pois ja järjestellä sisältö siistiksi oman tarpeen mukaiseksi. Osta myös tulevaa kautta varten uusia o-renkaita, paristoja sekä muita (save-a-dive) tarvikkeita. Seuraavassa blogissa tulenkin esittelemään oman työkalupakkini sisällön.

Muista myös merkitä varusteesi koska jos sukellat isommassa porukassa, saattaa hyvinkin olla, että toisillakin on samoja varusteita ja erotat omasi helpommin kun varusteesi on merkitty. Sama pätee jos sukelluksellasi hävität jonkun varusteesi mm. lamppu, painotasku tmv. on helpompi jälkeenpäin selvittää löytäjän kanssa, että kadonnut varuste on todellakin sinun kun varusteessa on vaikkapa puhelinnumerosi tai edes nimikirjaimesi.

Ensiapulaukku

Monet eivät tule ajatelleeksi, että EA-laukku olisi varuste. Kyllä se on, tarvikkeet ovat varusteita ensiavun varalle! Tarkista siis laukun sisältö ja vaihda tarvittaessa vanhaksi menneet tarvikkeet, lääkkeet. puhdistusaineet uusiin ja lisää tarvittaessa yleisimmin käytettäviä tarvikkeita kuten laastareita ja haavan desinfiontiin käytettäviä suihkeita. Apteekeissa on yleisesti kaikki mitä laukustakin löytyy, mutta kysy tarvittaessa Go Downilta lisää ensiapulaukun sisällöstä tai jopa EA-kurssista jos omasta kurssista on jo kulunut tovi (2 vuotta tai kauemmin).

 

Lopuksi: Suosittelen jokaiselle sukeltajalle Equipment Specialist -erikoiskurssia, jossa opitaan ne  perustiedot/-taidot, jota tarvitaan omien varusteiden ylläpitämisessä hyvässä kunnossa tai määräaikaseksi perushuoltamiseksi – auktorisoitua varustehuoltajaa tai regujen huoltajaa tuolla kurssilla ei kuitenkaan kenestäkään tule vaan opitaan niksejä vaikkapa fiksata puhaltava regu.  Tämä erikoiskurssi on yksi askel lähemmäs virkistyssukelluksen mustaa vyötä eli Master Scuba Diver -luokitusta!
Ja muista merkitä kaikki omat varusteesi – jos sukellat porukassa, saattaa kavereilla olla samoja varusteita ja kun liikutaan esim. merellä pienellä veneellä niin mikään ei ole niin turhauttavaa kuin, että kaikkien kamat menevät sekaisin. Myös katoamistapauksissa on hyvä jos varusteissasi on puumerkkisi ja vaikkapa puhelinumerosi tai sähköpostiosoitteesi – sukeltajat ovat jokseekin tunnollista porukkaa ja jos joku löytää toisen omaa kohteelta tai pohjasta, niin yleensä ne kadonneet tavarat löytävät tiensä takaisin omistajalleen jos niissä on omistajan merkinnät tai tunnisteet. Eli käyppä hakemassa maalitussi ja merkitse varusteesi!

 

Ja lopuksi, hyvää kevättä ja hyviä tulevia sukelluksia avokaudella hyvin huolletuilla varusteillasi!

Jääsukelluskausi on täällä

Posted on by
Vastaus

On sukeltajia, joiden sukelluskausi alkaa talven päätyttyä jäiden lähtiessä ja päätty jälleen kun vedet jäätyvät. Tämä ns. avokausi kestää meillä Etelä-Suomessa noin huhtikuusta joulukuuhun eli noin 4-5 kuukautta vuodesta jää peittää vedet ja nämä sukeltajat viettävät väliaikaa joko leppoisasti huoltaen varusteitaan, matkaavat etelään tai osalllistuvat seuran tai jonkun sukelluskeskuksen järjestämiin uimahallivuoroihin sukeltamaan. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla vaan jään allakin voi sukeltaa. Tällaisten sukeltajien sukelluskausi kestää melkolailla ympäri vuoden, muutamaa tosi tosi tosi kylmää viikkoa lukuunottamatta.
On muistettava, että ensinnäkin varusteet pitää olla kunnossa ja kestää kylmää vettä. Tärkeänä pidän myös koulutusta. Sukellussuunnitelmakin pitää olla konservatiivinen koska suoraa pääsyä pinnalle ei ole. Kuitenkin kaikkein tärkeintä on korvien väli. Jos oma pää sanoo, että jääsukeltaminen on epämiellyttävää, ahdistusta tuottava ajatus tai kylmä vesi tuottaa ongelmia niin silloin on kaiketi parasta unohtaa tämä leikki.  Kylmän veden ahdistuksen voi vielä kiertää hankkimalla kunnollinen kuivapuku ja erinomainen aluspuku ja/tai lämmitysjärjestelmä. Ja sen ahdistuksen voi voittaa kokeilemalla jäänalla sukeltamista ja jos sen jälkeen homma ei nappa niin ei siinä mitään – kevät ja kesä kuitenkin tulee jossakin vaiheessa ja jäätkin ajanmyötä lähtevät.

PADI-koulutuksessa sekä Sukeltajanliiton koulutuksessa (CMAS) jäänalla sukelletaan vain pintaköydellä (ei parinaru, parinarussa kaksi sukeltajaa on kiinni toisissaan köydessä, jonka keskikohdassa on kelluke). Tämä tarkoittaa sitä, että sukeltaja on köytettynä pintaköyteen, jonka pituus on 30-50 metriä. Avannolla on pintamies ohjaa yhden sukeltajan köyttä ja avustaa sukeltajaa veteen, vedessä ja vedestä pois. Tämä on turvallisin tapa aloittaa sukeltaminen jään alla.  Tällä tavalla minäkin aikoinaan aloitin jääsukeltamisen, mutta koin köyden erittäin rajoittavaksi kapineeksi. Jos samassa avannossa sukeltaa muitakin sukeltajia tulee eteen sotkeutumisvaara ja jos turvallisuuden kannalta sukelletaan vuorottain voi se tarkoittaa pitkääkin odotusaikaa pinnan päällä ja tämä voi tarkoittaa paleltumista pinnalla. Ei kiva!
Toinen vaihtoehto on opetella sukeltamaan luolasääntöjen mukaisesti reelinarutusta käyttäen ilman köysikahletta.  Valmiita reittejä löytyy esimerkiksi tutusta Hilloisten louhoksesta, jossa aiempina talvina avanto on tehty opasnarun alkupäähän lähelle rantaa. Narua seuraamalla pääsee vaikka koko syvemmän puolen ympäri ja takaisin. Jos valmista opastenarua ei ole, se pitää itse laittaa sukeltaessa paikalle ja takaisin päin tullessa kerätä pois (suositus on kerätä pois eikä jättää paikalleen ellei todella tiedä mitä on tekemässä). Sukellettaessa näin, pitää kuitenkin ehdottomasti muistaa kahdennettu järjestelmä eli tuplasäiliöt sekä kahdet alentimet ja annostimet, kuivapuku (kahdennettuna nostovälineenä) sekä lamppu ja varavalo. Tämä siitä syystä, että jos joku varuste esim. toinen alennin&annostin vikaantuu, voidaan sulkea venttiili ja siirtyä vara-annostimelle. Worst case scenario – Sukellusparilta saa myös apua, narun päässä sukeltaessasi, sukellat yksi ja sinun parisi on pinnalla! Jään alle en siis lähtisi missään nimessä edes pintaköydellä sinkkusäiliöllä ilman kainalopulloa tai stagea.
Myös sukellussuunnitelmassa on käytettävä äärimmäistä konservatiivisuutta. Luolasääntönä tunnetaan ns. ”kolmannekset”. Tämä tarkoittaa sitä, että kun säiliön sisältö jaetaan kolmeen osaan yksi osista on ns. matkakaasua, yksi osa ns. paluukaasua takaisin lähtöpisteeseen sekä turvapysähdykseen ja viimeinen jäljelle jäävä osa reserviä kaiken varalle jos jotain itselle tai kaverille saattuu käymään huonosti. Matemaattisesti kalkulaatio voitaisiin tehdä näin; Täysissä säiliöissä on yhteensä 210 baria hengityskaasua. Kun tämä jaetaan kolmeen osaan niin avannolta voidaan edetä käyttäen maksimissaan 70 baria,  tämän jälkeen ehdottomasti pitää palata kun mittari näyttää 140 baria ja kun saavutaan takaisin avannolle ja palataan taas kuivalle on säiliöissä oltava jäljellä vähintään 70 baria hengityskaasua. Tietenkin konservatiisemmin voitaisiin määritellä, että matkakaasuna käytettäisiinkin vain 60 tai jopa 50 baria. Jolloin pinnalla takaisin pinnalla olisi 90 tai 100 baria. Eilen sukeltaessani lähtöpaineeni oli 210 baria. Käännös takaisin avannolle tehtiin 45 barin jälkeen ja pinnalla sukelluksen jälkeen kaasuja oli siis jäljellä 120 baria. Hyvin konservatiivinen suunnitelma ja toteus onnistunut. Sukellus kesti 62 minuuttia joka oli melkoisen pitkä sukellus 4 asteisessa vedessä, ilman lämpötilan ollessa -2 astetta. Eli olosuhteidenkin puolesta oli hyvä sää sukeltaa. Omana henkilökohtaisena rajana minulla on -10 astetta, jonka jälkeen kylmettäminen ennen sukellusta tapahtuu nopeasti ja sukelluksen jälkeen puvun riisuminen kohmeisilla sormilla on epämielyttävää, joskus jopa melkein mahdotonta sekä riisumisessa pitää olla ripeä ennenkuin venttiilit jäätyvät kiinni letkuihin tai säiliöventtiilit ovat niin jäässä, ettei niitä voi sulkea ennenkuin ne sulavat.

Tässä alle viiden minuutin pätkä eilisesti (24.1.2016) sukelluksesta:

Miksi sitten sukeltaa kylmässä ja pimeässä? Tätä käsittelin jo aiemmin blogikirjoituksessani ”Ei mitään nähtävää”. Minulle tärkeintä sukeltamisessa ei ole jonkun kohteen näkeminen tai sen näkemättä jääminen. Vaan koko sukelluspäivä on jo itsessään palkitseva kokonaisuus päästä pois arjen rutiineista tilaan, jossa fokus on juuri siinä kyseisessä hetkessä eikä muita ajatuksia tai huolenaiheita juuri siinä kyseisenä hetenä ei voi olla. On vain se hetki, mitä teen seuraavaksi ja miten sukellusparini voi ja on. Myös painottomuuden tunne yli satakiloiselle jässikälle on aina taianomainen. Kaikki se mitä veden alla on tai näkyy, on toissijaista. Sukellus ei ole suorittamista vaan kokemista!
Onhan se toki hienoa bongata iso kala tai uponnut laiva eli hylky, mutta se ei ole minulle itseisarvo. Myöskään itseni voittaminen tai jonkun asian saavuttaminen (syvyys, sukellusaika tmv) ei minulle henkilökohtaisesti ole se määränpää. Toki uudella kohteella sukeltaminen tai uuden oppiminen tuo aina mukavan lisän, mutta se ei minulle ole tärkeintä.
Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin vesistö, jossa sukellat avoaikaan kesällä, on talvella (yleensä) huomattavasti kirkkaampi eli sateiden ja tuulien sekoittama vesimassa on talvella tyyni ja näin ollen parhaassa tapauksessa vesi on niin kirkasta, että vaakasuora näkyvyys voi olla huikeat 25-30 metriä. Jo sen kokeminen on huikeaa. Kun jään päällä on lunta, ei luonnollinen valo eli auringon valo juurikaan pääse pinnan alle ja vedessä on edettävä lamppua käyttäen. On kuin sukeltaisi yöllä eli tässä tapauksessa voisi sanoa, että saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla – yösukellus ja jääsukellus. Kevät-talvesta kun lumikerros on vähentynyt jään päällä, valoa toki tulee jäänalle jo paljon ja silloin näkee huikeita jääasetelmia. Kalojakin on, mutta säästääksen energiaansa kylmässä vedessä, ne pysyttelevät piiloissa tai ovat kuin hidastetusta filmistä. Eli on monta asiaa miksi myös sinunkin pitäisi edes kokeilla jääsukellusta

Jos tämä luettuasi mielesi tekee kokeilla jään alle menemistä, ota rohkeasti yhteyttä. Go Downin kurssivalikoimaan kuuluu jääsukelluskurssi, joka antaa sinulle puitteet ja lähtökohdat ja toivottavasti myös kipinän alkaa sukeltamaan jäänalla.

Suomalaisen journalistiikan taso laitesukelluksesta kirjoitettaessa

Posted on by
Vastaus

Tiistaina 19.5.2015 tapahtui Taivassalon Hilloisten louhoksella laitesukellusonnettomuus ilmeisesti johtuen sairaskohtauksesta sukelluksen aikana. Tarkempaa syytä emme lähde edes arvailemaan, koska tarkka syy on tämän kirjoituksen osalta täysin epärelevanttia. Tärkeintä on, että poikkeustilanteeseen pystyttiin reagoimaan koulutuksen mukaisesti tuomalla sukeltaja oikeaoppisesti pintaan, hälyttämällä apua ja aloittamalla välitön hätäensiapu. Toivottavasti uhri toipuu pikaisesti ja täydellisesti!

Hämmästyttävintä ja ikävää oli kuitenkin Turun Sanomien kirjoitus aiheesta painetussa lehdessä 20.5.2015 (linkki). Artikkeli oli kirjoitettu suurimmaksi osaksi journalistisesti hyvin asiallisesti eli objektiivisena kertomuksena tapahtumien kulusta ja taustoista. Mutta sitten artikkelin lopussa kirjoittajien mielestä onnettomuus kuitenkin muistuttaa helmikuun 2014 tapahtumista Norjan Plurdalenin luola-onnettomuudessa, jossa kaksi suomalaista sukeltajaa menetti henkensä. Tämä oli aivan päätön veto muuten asiallisessa kirjoituksessa. Sukeltajina, sukelluskouluttajina ja ensiapukouluttajina voimme vain päätellä kirjoittajien hakevan lisää näkyvyyttä, dramatiikkaa ja keltaisen lehdistön journalistiikan tasoja, jolla jutulle saadaan lukijoita. Jälleen mustamaalataan koko laitesukeltamista suuren yleisön silmissä. Tätä kirjoittamisen tasoa on valitettavasti jouduttu seuraamaan jo useamman vuoden ajan eri yhteyksissä.

Hilloinen on virkistyssukelluskohde, jossa itsekin koulutamme eri tasoisia sukeltajia. Kohteessa ei ole luolia tai onkaloita ja kohteen maksimisyvyys on virkistyssukelluksen peruskurssitason rajamailla eli noin 19 metriä. Näkyvyys on ympäri vuoden hyvä eli vähintään 5 metriä tai jopa erittäin hyvä eli 10 metriä tai enemmän. On siis aivan absurdia vetää viitteitä Plurdalenin luolaan eli paikkaan, jossa sukelletaan ahtaassa tilassa, jossa on virtaavaa vettä ja pilkkopimeää, käyttäen erikoisvarusteita ja luolasukellukseen vaadittavia erikoistekniikoita. Lisäksi Plurdalenissa sukelletaan lähes kymmenen kertaa syvemmällä kuin Hilloisissa. Yhtä kyseenalainen vertaus olisi, jos lehdessä kirjoitettaisiin peltikolarista Turun keskustassa ja sitten toimittaja kertoisi tämän onnettomuuden muistuttavan vuoden 1994 traagisista tapahtumista Imolan GP-kisaviikonloppuna, jossa henkensä menettivät itävaltalainen ja brasilialainen. Yhtä kaukaa haettua, mutta asiaa tuntemattomalle kirjoittajalle kuitenkin autolla ajettuja onnettomuuksia, jolloin senhän on oltava sama juttu.

Samassa yhteydessä on lisäksi pienempi kainalokirjoitus Hilloisten louhoksesta, jossa Saaristomeren Sukeltajien puheenjohtaja Vahteri kuvailee Hilloista erittäin turvalliseksi ja helpoksi kohteeksi (linkki). Tätäkin taustaa vasten jotenkin pistää ihmetyttämään miksi isompaan artikkeliin vedetään mukaan Norjan Plurdalenin onnettomuus?

Peräänkuulutamme journalisteja kirjoittamaan jatkossakin sukellusonnettomuuksista, mutta ilman nykyisen kaltaista revittelyä ja draaman hakemista sekä lukijoiden kalastelua ja kauhun kylvämistä lajiin joka on monimuotoinen ja järki päässä pidettynä hyvinkin turvallista. Vastuuta voisivat myös kantaa kirjoituksista päättävät toimituspäälliköt.

Haastamme artikkelin kirjoittajia tulemaan kokeilemaan laitesukeltamista tai vaikka seuraamaan vierestä laitesukelluksen peruskurssia.

Ville Karvanen
PADI-sukelluskouluttaja
DAN Europe -ensiapukouluttaja
Sukelluskoulu Go Down

Tuomas Joronen
PADI-sukelluskouluttaja
DAN Europe -ensiapukouluttaja
Sukelluskoulu Regulaattori

 

 

Järjetön määrä turhia varusteita osa 2

Posted on by

Kävinpä tässä sosiaalisessa mediassa pientä keskustelua tai pikemminkin kommentointia. Jälkikäteen tuli hieman huono omatunto kun kohdistin ”someraivoni” erästä sukeltajaa ja erästä liikkeenomistajaa kohtaan, jotka puolustivat italialaisen virkistyssukellusmerkin wing-tyyppistä nosteenhallintavälinettä.

Näin se meni: Liikkeenomistaja X oli someen postannut kuvan ko. italialaisen valmistajan järjestämästä huoltosertifikaatistaan. Hienoa, itsekin olen miettinyt lähteä suorittamaan huoltosertifikaatteja tulevaisuudessa. Sukeltaja A oli tähän kommentoinut ja kiittänyt saman tien, että hyvä kun löytyy huoltoliike hänen juuri ostamalleen liiville. Sehän on hyvä, että huoltoliike löytyy, mutta ”juuri ostamalleen liiville” – se herätti ’raivon’, että miksi ihmiset ostavat liivejä, joihin jo lähtökohtaisesti tarvitsee miettiä huoltoa. Oma kommenttini asiaan oli juurikin minulle tyypilliseen tapaa suora ja mitään kiertämätön. En nimittäin ymmärrä miksi myydään tai ostetaan jo valmiiksi sellaisia varusteita, joissa on ostajankin mietteissä huollon tarvetta. Nyt en siis puhu regulaattoreista, jotka tulee aika ajoin huoltaa virallisella sertifioidulla huoltajalla vaan puhun liivistä, jonka tulisi kestää noin 500-1000 sukellusta ilman suurempia huoltoja. Tämä siis kun liivistä pitää hyvää huolta ja liivi itsessään on laadukas. Kun kyseessä on virkistyssukellukseen tarkoitettu paljon muoviosia sisältävä kapistus, on ilmeistä, että rikkoutuvia muoviosia on paljon; on muovisia D-lenkkejä, muovisolkia, tarranauhaa, integroituja painotaskuja, bungee-naruja säkin ympäri yms. turhaa.

Se, että liivi on wing-tyyppinen, ei tee siitä vielä ylivoimaista kapistusta. Nosteenhallinnan ja sukellusasennon puolesta tietenkin parempi kuin takkiliivi, mutta tämä järjetön määrä muovia ja liikkuvia osia, on se joka pistää miettimään ’miksi?’.  Se, että kyseistä liiviä ko. liikkeenomistaja vielä mainostaa hyvänä matkavarusteena painonsa vuoksi on tietenkin tietyllä tapaa hyvä juttu, mutta tässä päästään taas otsikkooni ”turhia varusteita”.  Tällainen kulutushysterian hekumoiminen on toisaalta ristiriidassa sukelluskoulutusorganisaation ympäristöystävällisen imagon kanssa pahasti. Nimittäin kun pyritään retail-liikkeen liikevaihtoa ajatellen myymään kuluttajille yhdet varusteet lähisukeltamiseen omassa ympäristössä ja toiset erilliset varusteet tropiikin olosuhteisiin. Tietyllä tapaa loogista (kaupankäynnin näkökannasta), mutta tietyllä tapaa turhaa (luonto). Miksi?
No siksi, että mikäli hankittaisiin modulaarisimmat varusteet, niin sukeltaminen itsessään jo sukellusasennon puolestakin pysyisi lähes samana lisäten nautintoa (vähentäen hämmennystä varusteita vaihtaessa), alkukustannuksetkin olisivat hieman edulliset ja pelkistetyssä mallissa on vähemmän kalliita rikkoutuvia osia ja kaiken voi itsekin vaihdattaa (vähemmän tarvetta itse ”huollolle”). Miten sitten? Itse olen ratkaissut ongelman näin:

Käytän itse pelkistettyä ns. hogarthialaista nosteenhallintasettiä (DIR, Doing It Right) niin tuplasäiliöillä kuin sinkkusetillä sukeltaessa tai kouluttaessa. Kun kyseessä on sinkkupullosetti virkistyssukeltamiseen niin tarvitaan vain yksi wingi, sinkkuadapteri sekä selkälevy hihnastoineen. Tai kaksi selkälevyä; kylmiin vesiin teräksinen levy, jonka paino on 3 KG tai enemmän ja sitten matkoille alumiininen kevyt n. 700 g painava levy. Ei siis tarvita kahta erillistä kokosettiä vaan vain kaksi eripainoista selkälevyä! Hinnan puolesta hogarthialainen off-the-rack -osien hinta on huomattavasti edullisempi vaihtoehto, mutta jos haluaa valmiin setin niin hinta asettuu samoille viivoille.Koh Haa Lagoon, parasta Etelä-Thaimaassa

Painovertailussa alumiininen selkälevy painaa hihnastoineen 1,2 KG, adapteri 800 g, säkki 1,5 KG. Italialaisvalmiste 2,9 KG, joten tässä kohdin muovinen valmiste vie voiton 600 grammalla. Pitää kuitenkin muistaa, että esimerkin alumiinilevy on se isoin ja erityisesti matkakäyttöön varten tehdyt levyt voivat olla vieläkin kevyempiä.

Sukeltaminen; kaksi täysin erilaista välinettä – kaksi erilaista sukellusasentoa. Homma hoituu kokeneelta sukeltajalta, mutta yleensä paljon matkaavat sukeltajat ovat juurikin niitä, jotka sukeltavat meikäläisissä vesissä pari kolme kertaa kesäkaudella ja sitten lähtevät kerran pari vuodessa reissuun. Joten suurin osa sukeltamisesta tapahtuu matkoilla. Miksei sitten panostaisi yhteen tai edes saman tyyppiseen varusteeseen, ettei tule suurta gäppiä?

Kestävyys: metallinen selkälevy – ei kulu. Hihnasto, sen vetolujuus on useita tonneja, se ei kulu ja jos nyt kuluukin, niin uuden hihnan metrihinta on 5 euroa ja sitä on yleensä 3 metriä hihnastossa. D-lenkit ja stopparit voivat vääntyä, mutta näiden hinta on muutamia euroja. Itsellä on yksi ja sama hihnasto kestänyt kohta 10 vuotta satoja sukelluksia. Selkälevyissä ei ole edes naarmuja.
Muovi – kyllä kuluu ja haurastuu.  Muovivärkissä on monta dumppivenaa, painotaskut yms.
Kurttuputki + täyttöpää molemmissa on kutakuinkin samaa tekoa.

Mukavuus: Ei hihnasto ole sen enempää tai vähempää epämukavempi kuin pehmustettu kantolaite. Myös hihnastoon on saatavilla pehmusteet.

Helppous: Hihnasto on yksi yhtenäinen 3 metrin pätkä remmiä jonka päässä on yksi solki. Kun hihnasto kerran säädetään oikean mittaiseksi, sitä ei tarvitse säätää tai muutenkaan hiplata. Voisiko olla helpompaa? Toki jos haluaa 4-5 muovisoljella olevat kantolaitteen, tarranauhaa yms niin saahan sitä säätää joka kerta kun sukeltamaan lähtee.
Riisuminen vedessä toki hihnastolla on aavistuksen verran haastavampaa, mutta sitä varten tutustutaan omaan varusteeseen niin, että treenin kautta haaste muuttuu lihasmuistiksi.

Huolto: Selkälevysetti: huuhtelu käytön jälkeen sekä säkin desinfiointi. Huollettavat osat ovat lähinnä dumppivena ja täyttöpää

Sitten vielä jutun kyseinen italialaisvalmisteinen ’wingi’ – miksi sitä en suosittele:

  • paljon muovia. Muovi haurastuu kuluessaan ja varaosia ei välttämättä ole tai ne ovat kalliita mm. painotaskuja katoaa (vierestä nähneenä) etelänmatkoilla ja jatkossa näistä syntyy mahdollisia lisäkustannuksia
  • wingisäkki on kiristyskuminauhoilla (bungee) kiristetty. Tässä kohdin tulee vastaa turvallisuusaspekti; mahdollinen takertuminen sekä kiristävä kuminauha luo poimuja jolloin varsinkin ylöspäin tultaessa säkin sisällön laajentuessa saattaa kaasua jäädä träppiin kun ylimääräistä kaasua poistatetaan sisältä ja turvallista  ei siis voida suorittaa

Samassa someketjussa eräs tuttu kommentoi minulle, että pitäisihän minun myydä monet varusteet, paljon kursseja, paljon matkoja.  Vastasin tuohon, etten olekaan myyjä vaan pääasiallisesti vastuullinen kouluttaja. Tätä pohtiessani, asia ei muuttuisi mitenkään jos omistaisin oman liikkeen ja möisin myös kurssien lisäksi varusteita. En missään nimessä lähtisi myymään mitään millä en itse sukeltaisi enkä haluaisi asiakkaille myydä yhtään enempää turhia varusteita – itse olen kokenut sen ja ostanut läjäpäin ”paskaa”. En näe sitä kovin kauaskantoisena asiakassuhdemallina, että yrittäisin myydä asiakkaille heille huonoja vaihtoehtoja. Tulisivatko he sitten vielä ostamaan, kävisivätkö kursseille tai osallistuisivatko matkoille kun olen pari kolme kertaa myynyt heille sikaa säkissä dollarinkuvat silmissäni? Tuskin.

Nyt kun sinä arvoisa lukija olet päässyt tähän asti – ole ystävällinen ja kommentoi WordPressiin tai Facebook-sivuille omia kokemuksiasi sukellusvarusteistasi!

terveisin,
Vastuullinen itsepäinen ”sometrolli” -kouluttaja

Talvea kohti valmistellen

Posted on by

Viime talvikaudenhan vietin Thaimaassa työskennellen freelancer-kouluttajana Raya Diversilla kolmessa kohteessa Khao Lakissa, Ao Nangissa ja pisimmän ajan Koh Lantalla. Asiakkaana oli 99% suomalaisia turisteja ja vain muutama muun kansallisuuden edustaja. Vaikka elämmekin selvästikin lama-aikaa, matkustavat suomalaiset edelleen paljon Aasiassa ja haluavat lomaltaan enemmän kuin pelkästään istua hiekassa, vetää cocktail-överit ja shoppailla. Varmaan näitä ”laspalmas”-turisteja vielä löytyy, mutta jos lähdetään yli tonnin lomareissulle niin kännit, rusketuksen ja piraattivaatteet voi hankkia halvemmakin. Eli se mitä tässä yritän sanoa; Ihmiset sukeltavat, käyvät kurssin ja sukeltavat tai ihan vaan snorklaavat lomallaan edelleenkin.

Miten tämä sitten liittyy Go Downiin? Noh, en ole lähdössä freelanceriksi tulevana talvikautena mihinkään, mutta ajattelin huomauttaa, että kun laitesukelluskurssille mennään ”etelässä”, on se 3 päivän pikakurssi. Kouluttajat ja varsinkin suomalaiset kouluttajat ovat luojan kiitos suurimmaksi osaksi tunnollista porukkaa, jotka pitävät edes jonkinmoisesta laatustandardista kiinni, että kurssin suorittaneet osaavat kurssin jälkeen itsenäisesti sukeltaa. Mutta, niin tässä se ’mutta’… PADI -koulutusorganisaation puitteissa voidaan laitesukelluksen peruskurssi hoitaa osissa. Osat koostuvat itseopiskelusta, oppimisen tarkastamisesta tai luennoista, allasosuuksista joissa opetellaan kaikki perustaidot ja lopuksi homma huipentuu avovedessä neljään sukellukseen.  Suosittelen talvilomallaan reissuunlähteville ja laitesukelluksesta haaveileville ns. siirtopaperi-kurssia (referral), jossa kaikki muu hoidetaan jo kotimaassa (jopa kirjallinen loppukoe) ja loput avovesisukellukset lomakohteessa ja lomakohteen kouluttaja kortittaa eli antaa siis lopullisen sineetin/luvan sukeltaa. Tällöin jää enemmän aikaa hioa tietoja ja perustaitoja altaalla ennenkuin hyppää veneestä mereen Thaimaassa. Ja kun perusteet ovat kohdallaan, tuntuu sukeltaminenkin mukavemmalta ja turvallisemmalta ja hommasta nauttii suunnattomasti enemmän kuin silloin kun homma on vedetty startista finaaliin helvetinmoista munaravia kolmessa päivässä.

Eritoten suosittelen siirtopaperikurssia perheille, joissa on lapsia. Monesti minulta kysytään mikä on ikäraja laitesukellukselle? Koulutusstandardien mukaan 10 vuotta. Talvella koulutin monta alaikäistä lasta ja nuorta ja myös harrastusseurani kautta nuortenkursseja on tullut vedettyä. 10 vuotias on vielä sen verran pieni, että tiedollisen puoleen on syytä paneutua kunnolla ja antaa lapselle aikaa omaksua ne asiat, jotka monille aikuisillekin tuottaa vähän ajateltavaa. Motorisestihan nuoret ja lapset pesivät aikuiset kursseilla taidoissa mennen tullen ja se lasten rohkeus tehdä asioita, oli ihailtavaa. Välillä kouluttaja kyllä joutuu tilanteeseen kun keskittymiskyky lapsella siirtyy jonnekin muualle (vedenalla) ja kun aikuiselle voisi samaisessa tilanteessa sanoa/näytettävä asian suoraan, on lasten kanssa kyettävä saamaan kiinnostus luonnollisemmin ja pehmeämmin takaisin itse asiaan. Tämä vie luonnollisesti aikaa ja lomakurssilla harvoin on aikaa tehdä kurssia joka venyy sitä sovittua 3 tai 4 päivää pidemmäksi.  Joten jos olette lähdössä reissuun perheen kesken ja jo nyt on mietitty, että junioritkin saavat suorittaa laitesukelluskortin niin kannattaa ilman muuta tehdä homma siirtopapereilla alta pois ja aloittaa täällä lukemaan, oppimaan ja harjoittelemaan.

Kurssin suoritettuaan alle 15 vuotiaille (PADI Junior OWD) syvyysrajat ovat matalemmat kuin muutoin peruskurssin käyneille. Lapset eivät saa myöskään itsenäisesti sukeltaa vaan aina joko aikuisen tai ammattilaisen seurassa. Sitten 15 vuotta täytettyään junnu-kortti voidaan päivittää suoraan aikuisten kortiksi ilman vaatimuksia.

Kurssilaisia Thaimaan ajaltani, kaksi suomalaista opasta ja 10-vuotias superlahjakkuus.

Kurssilaisia Thaimaan ajaltani, kaksi suomalaista opasta ja 10-vuotias superlahjakkuus.

Siirtopaperikurssin voi suorittaa myös nykyään etäkurssina. Ennen puhuttiin kirjekursseista ja olihan se Uuno Turhapurokin onnistunut kouluttamaan itsensä vaikka miksi kirjekurssien kautta. Nykyään homma tehdään verkossa ns. eLearning-kurssina. Homma menee siten, että kurssilainen itse varaa suoraan koulutusjärjestön sivuilta itselleen eLearning-kurssin ja suorittaa se milloin haluaa ja ehtii verkossa. Verkosta löytyy oppimateriaali ja se on sieltä luettavissa myös kurssin jälkeekin. Kun sitten kurssimateriaali on luettu ja tehtävät suoritettu, antaa oppilas kouluttajalle todistuksen siitä, että on suorittanut etäkurssin. Jotta kouluttaja voi todentaa juurikin ko. henkilön suorittaneen kurssin verkossa eikä naapurin kaverin tai lasten tapauksissa vanhemmat, tarkistetaan tietämys pikakoekysymyksillä ja loppukokeessa. Kun tiedollinen puoli on hanskassa, siirrytään tekemään allasharjoitteita ja tämän jälkeen sitten mereen tai avoveteen.  Näin tekniikka ja tavat muuttuvat. eLearningin miinuksena on se, ettei peruskurssia ole käännetty suomeksi vaan sen joutuu tekemään englanniksi.
PADI on ensimmäisenä koulutusorganisaationa luonut myös ensimmäisen tabletti-applikaation peruskurssista PADI Open Water Touch.

Se on saatavilla iOS- ja Android-alustoille. Applikaation voi ladata ilmaiseksi näille alustoille ja kouluttajalta tai keskuksesta ostetaan sisältölataukseen oikeuttava koodi, jolla ohjelma sitten lopullisesti haetaan tabletille. Ylläolevasta Youtube-pätkästä näkee kuinka mediasisältö rikastaa kurssimateriaalin ja tekee oppimisesta helpompaa kun näkee videopätkästä mistä puhutaan ja miten joku taito tehdään.  Miinuksena tässäkin on kieli – se on saatavilla englanniksi, muttei suomeksi.

Mitäs sitten jos haluan vain snorklata?
Mitään suositustahan tai vaatimusta ei ole, että snorklaajan pitäisi käydä kurssi. Kuitenkin PADI Skin Diver on sellainen kurssi, jossa opitaan potkutekniikkaa, hengitystekniikkaa ja turvallisuutta snorklattaessa. Thaimaassa Raya Diversilla on snorkkelioppaat reissuilla, jotka auttavat ja opastavat snorklaajia vaikka kädestä pitäen. Viime talvena erityisesti mieleeni jäi Launo-niminen kaveri. Hän oli tekemässä työharjotteluaan Koh Lantalla Raya Diversilla ja oli suuri ilo ja kunnia työskennellä hänen kanssaan – ammattitaitoinen, asiakaspalvelulähtöinen ja sanavalmis urheilijanuorukainen, jolla ei koskaan jäänyt sanat suuhun. Nyt Launo on lähdössä talveksi taas Lantalle ja tällä kertaa hän suorittaa divemaster- eli sukellusoppaan kurssin ja aikoo toimia myös laitesukellusoppaana veden alla. Toivon Launolle mukavia ja lämpimiä sukelluksia Thaimaassa! Keep up bro, u r the man!

Kesän 2014 kurssit

Posted on by

Kevät on jo pitkällä ja jäätkin ovat jo mennee talven muistoja. Nyt onkin aika miettiä tulevan kesäkauden toimintaa ja kursseja. Kurssikalenteri löytyy täältä.

Kysyntää on jatkokurssista ja AOWD-kurssi järjestetään kesällä luultavammin heinäkuussa. Paikkoja on jäljellä vielä 1. Joten jos olet kiinnostunut laita pikaisesti viestiä sukelluskoulu@gmail.com tai ota yhteyttä yhteyssivujen kautta.
1. Kurssi: 14.-15.6.2014
2. Kurssi: 28.-29.6.2014

Rescue Diver -kurssista on tullut kyselyjä ja se järjestetään toukokuun loppupuolella. Paikkoja jäljellä 1.  Joten jos olet kiinnostunut laita pikaisesti viestiä sukelluskoulu@gmail.com tai ota yhteyttä yhteyssivujen kautta. Kurssin vesiharjoitukset pidetään 24.-25.5. Luennot ennen harjoituksia.

Peruskursseja (OWD) aloittelijoille kesän aikana järjestetään vähintään yksi tai kaksi. Aikataulua ei ole vielä sidottu ja riippuu osallistujista. Tästä lisää täällä ja myös Facebookissa.

Sukelluskokeilu järjestetään heinäkuun alussa Go Downin 1-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Tästä lisää täällä ja myös Facebookissa.

Muita kursseja ja sukellusseuraa tilauksen mukaan.

Copyright Fabrizio Tosoni

Copyright Fabrizio Tosoni

Uutta Suomi-sukeltajaa pukkaa

Posted on by

Ensimmäinen Sukelluskoulu Go Downin olemassa olon aikana (1.7.2013 – ) tuotettu peruskurssilainen saatu ulos koulutusputkesta sunnuntaina 11.8. Taivassalon Hilloisissa. Onnea Tommille! Ja iso kiitos.
Koulutusrupeama OWD-kurssille oli kuukauden mittainen kun kesälomia pukkasi puolin ja toisin.
Oli erityisen hauskaa huomata oppilaan omia ahaa-elämyksiä viimeisten avovesisukellusten nosteenhallinta-taitoharjotteissa. Toteutimme kurssin kuivapuvussa ja muutoinkin sellaisilla varusteilla ja olosuhteissa, että Tommi pystyy jatkossa hyvin tekemään itsenäisiä sukelluksia parinsa kanssa Suomen olosuhteissa. Vierestä katseltiin muiden koulutuspuljujen järjestämiä peruskursseja märkäpuvuissa ja täytyy sanoa, että ok – kyllähän peruskurssin voi järjestää Suomessakin märkäpuvulla – pintavesihän oli vielä 5-6 metrin syvyydessä 21 asteista, mutta kun avovesiosuudella kävimme 12-18 metrin syvyydessä, olivatkin lämpötilat alle 10 astetta eli oikeanlaiset varusteet pitää olla ja kuivapuku on sellainen, jolla  pärjää meikäläisissä vähän kylmemmissä oloissa tekemään kolme avovesisukellusta saman päivän aikana helpostikin.