Tag Archives: sukellusvalo

Valoistaa asiaa

Posted on by
Vastaus

Pitkästä aikaan rustaan artikkelia tännekin ja aivoitukseni lähti pitkälti erään Facebook-kirpputoriryhmän innoittamana. Nimittäin sukelluskouluni myy myös erästä kotimaista lamppua ja sattumalta minulla oli tuossa yksi demokappale käsissä ja olen yrittänyt päästä siitä eroon. Kun sitten näin osto-ilmoituksen kyseisessä ryhmässä lähestyin ostajakandia kertomalla lampun erinomaisuudesta ja sopivuudesta juurikin meikäläisiin vesiin sekä matkoille. Ostajakandi oli vastaja-alkaja ja hänen tähtäimessään oli edullinen, piuhaton lamppu. Jep, tällaiset lamput ovat joko varavaloja tai sitten sopivat oikeasti vain tropiikin vesiin päävaloiksi.

Sukellusvalaisimen tärkein tehtävä on siis sameissa, pimeissä vesissämme valaista ympäristöä eli tuoda turvaa – me näemme ja tiimimme/parimme näkee meidät. Kun vesi on sameaa tarvitaan valo, joka penetroi partikkelihötön vedessä. Ennen vanhaan lamput olivat ns. hehkuvaloja. Sittemmin tulivat halogeenit, HID eli kaasupurkausvalot ja nyttemmin LED-valot ovat melkolailla standardia sukellusvaloissa. HID-valot ovat edelleenkin erinomainen valinta, mutta ne ovat kalliita ja melko hauraita verrattuna LED-valoihin ja energiatehokkuudessa LED-valot kuluttavat vähemmän virtaa. Päävalo on tyypillisesti kanisterimallinen, jossa kanisterissa sijaitsee akusto, josta piuha menee valopäähän, jossa sijaitsee siis joko em. HID-kaasupurkauspää tai LED-piirilevyt. Nämä pienemmät piuhattomat valot ovat perinteisen taskufikkarin mallisia ja niiden kotelon sisällä on yleensä paristopesä ja näin ollen paloaika ja teho ovat kaukana akkukanisterivaloista.

LED vs HID

Kuten jo mainitsin suurimmat erot LED vs HID mallien välillä on se, että

  • LED kuluttaa vähemmän energiaa
  • LED on kestävämpi – sukeltaessa kolhuilta ei voi välttyä ja varsinkin kun vasta-alkaja omiakin kamoja tulee tiputeltua tuon tuostakin
  • LED on edullisempi
  • HID palaa kirkkaammin ja penetroi meikäläisissä vesissä olevat partikkelit erinomaisesti
  • HID-valojen valokeilaa voidaan tarvittaessa veden alla säätää valopäästä eli fokusoida, joten valokeila voi olla joko hyvinkin voimakas ’valomiekkamainen’ penetroiden aivan kaiken ja näin valokeila yltää kauas tai sitten valokeila voidaan asettaa niin, että se valaiseen laajalti lähialueen

Näin ollen puntarissa on melkolailla kahden kriteerin kanssa tahkottava: haluanko edullisemman himmeän valon vai haluanko valaisimen joka on turvallinen ja valaisee kuin aurinko?

Kanisteri vs taskufikkari

Joku virkistyssukelluskouluttaja voisi virheellisesti väittää, että kanisterivalot ovat vain tekkisukeltamiseen tarkoitettuja. Nope. Tässä tulee taas esiin tietämättömyys ja se, että kyseinen kaiffari on viihtynyt liian kauan omalla mukavuusalueellaan eikä todellakaan ole ottanut asioista selvää. Taskufikkari on ihan oikeasti vain ja ainoastaan varavalo jos päävalo syystä tai toisesta tilttaa sukeltaessa. Kuten jo aiemmin sanoin taskufikkarit sopivat kuitenkin sinne etelän sukelluksille, joissa viikon parin aikana käydään korkeintaan pari kertaa yöllä sukeltamassa ja tehottomampikin pikkufikkarin valo yltää kymmeniä metrejä ilman ongelmia.
Suomessa sukeltaessa oli se sitten louhos, järvi tai meri, näkyvyys on aina alle 10 metrin luokkaa, joten valo on yksi tärkeimmistä turvavarusteistamme ja siksi valoon panostamisessa ei pitäisi puntaroida juurikaan rahaa valitettavasti.
Jos ajatellaan pitemmällä aikavälillä niin heti alussa hyvään valoon satsaaminen kannattaa vaikka alkuinvestointi (>500 euroa) voi tuntua tyhmältä. Kerron tässä oman tarinani: Minäkin olin se tarkan ’markan’ mies ja ajattelin, että kun perusvermeet (regut, pullot, liivit, puku) on ostettu niin ei se valo nyt niin tärkeä ole ja ihan hyvin mä voin alle satasen pikkulampulla sukeltaa. Niinpä minä ostin Underwater Kineticsin 2 C-paristolla toimivan lampun, jonka nimellinen teho oli 211 lumenia. Elettiin aikaa, jolloin HID-valot maksoivat 1500+ euroa eikä LED-valoista ollut tietoakaan. Muutama kaveri satsasi puolentoista tonnin tykkeihin, mutta silloin koin asian typeräksi – miksi pitäisi olla joku pirun teko-aurinko sukeltaessa kun pärjää ihan alla satasenkin fikkarilla. Kuinka väärässä olinkaan… Tämä väärinajattelu päättyihin siihen kun eräällä louhossukelluksella pikkufikkarini sammui 30 metrin syvyydessä pilkkopimeässä ja jäin aivan yksin pimeään ja alla vettä oli vielä ainakin 20-30 metriä. Kymmenen sekuntia pimeässä tuntui ikuisuudelta ja ensimmäisen ja ainoan kerran päässäni on liikkunut sukeltaessa ajatus, että tänne jään. Kuin jostain alitajunnasta päätin lähteä pintautumaan ainoana valonani Suunnon sukellustietokoneen näyttö, joka valaisi painettaessa nappia 10 sekuntia kerrallaan alle puoli metriä jos sitäkään. Parin minuutin epätoivoisen pintautumisen jälkeen taskufikkarini alkoi vilkkua ja palautui palamaan ja silloinkin valaisten korkeintaan metrin puolitoista eteenpäin. Sukelluksen jälkeen joka muuten oli pisin dekosukellukseni tähän asti, 27 minuuttia, päätin ostaa kunnon päävalon ja jättää pelleilyt pikkuvaloilla sikseen!

Aida Lights

Edustamani merkin, Aida Lightsin valojen historiikki menee jotakuinkin näin; Sukelluskaverini Mika on laivanrakennusinsinööri. Mika halusi tehdä oman lampun koska hänen mielestään markkinoilla olevat lamput ovat kopiota toisistaan ja suunnittelevan insinöörin näkökantilta aina voi tehdä asioita fiksusti ja lisäten joitain ihan käytännöllisiä juttuja. Syntyi siis idea työstää lamppu ja tehdä niitä muutama ja katsoa mitä mieltä yleisö on. Niinpä Mika teki kaksi kanisterivaloa, pientä, valojen lähtötehoilta melko vaatimattomia, mutta valopää heijastimien onnistunut kulma teki valokeilasta hyvin tiukan joka sopii myös ”Suomi-sukeltamiseen”. Lisäksi ensimmäinen tuotantoversio oli jo kooltaan 1,5 kg painoinen, joten se sopisi sinänsä myös matkoille kanisterivaloksi. Tuolloin akkupakettihan oli massiivinen ja valot toimivat ainakin 10 h ilman valotehon vähentymistä. Jo alusta lähtien erottuvin piirre Aida valoissa on ollut valkoinen väritys. Se tuo mieleeni erään tietokone/puhelinvalmistajan, jonka suurina teeseinä on esteettisyys.
Luonnollisen tuotekehityksen myötä valopäähän on saatettu yhden piirilevyn sijasta 5 levyä, joten lähtötehot ovat kasvaneet yli 1K lumenin (testatessa Android-applikaatiolla valoa 32k luxia), akkukanisteri pienentynyt (1,3 kg – toki tässä kohdin paloaika on pienentynyt 7-8 h, mutta edelleenkin tuolla ajalla sukeltaa yli viikonlopun reissun reippasti), kanisterin kannen kiinnityssysteemiin on hakasten sijasta tullut innovaatio, jota saa etsiä muilta sekä goodmanhandle on työstetty ja nyt ergonomisesti pyöreä kulmistaan, joten se sopii käteen kuin hanskaan mukavasti. Toki kehityskaaressa on virheistä opittu; Mika kokeili 2. versioissa piezo- eli hipaisukytkimiä ja niiden ongelmana oli herkkyys ja valot syttyivät välillä kuin itsestään kun hipaisukytkin on kanisterin yläpäässä. Nyttemin tilalla on pyöritysnuppi, joka toimii erinomaisesti. Seuraavana huhuna olen kuullut, että kanisteriin saisi myös erillisen ulostulon esim. lämmitysjärjestelmälle, mutta katsotaan mihin tie vie…

Aida Lights, versio 2, jossa vielä piezokytkin

Aida Lights -valoja voit ostaa vaikka suoraan Go Downin verkkokaupasta.

 

Varavalo

Varavalo on siis se ”piuhaton” taskulampun näköinen lamppu. Nykyisellään kaikki tällaiset valaisimet ovat tyyppiä LED. Tehoiltaan hyvä varavalo on yli 200 lumenia ja varavalon ainoa funktio sukeltaessa on toimia silloin kuin päävalo tilttaa ja sukeltajan on päästävä valaistuna takaisin pinnalle. Voisi hyvin sanoa, että varavalon tehtävä on tärkeä, mutta aliarvostettu. Itse käytän saksalaisen Heserin 4W:n valoa, joka valaisee 214 lumenin lähtötehoilla ja syö kolme C-kokoluokan paristoa. Heser on luotettavimmasta päästä markkinoilla koska se toimii vaikka valaisimeen pääsisi vettäkin. Näin on minulla käynytkin ja silti valo paloi vaikka vedet olikin tullut sisään. Sukelluksen jälkeen vedet pois, paristot pois ja sisältö kuivumaan ja kun sisältö oli kuivunut, valo oli taas käytettävissä. Toki Heser on kallis, mutta niinkuin sanoin, varavalon tehtävä on taata, että se toimii kun päävalo ei toimi syystä tai toisesta (esim. akusta virta loppu).

 

Kuitenkin pohdintona edelleenkin: Miksi onkaan ihmisten (tai pikemminkin aloittelevien sukeltajien) niin vaikea ymmärtää, että kunnollinen valo on yksi tärkeimmistä varusteista kun sukelletaan sameissa pimeissä vesissä eikä tällaiset lamput ole edullisia vaan oikeasti vasta-alkajan päänsisällä on kuvitelma, että tämä laji on edullinen eikä turvallisuudellakaan ole niin väliä?

Jääsukelluskausi on täällä

Posted on by
Vastaus

On sukeltajia, joiden sukelluskausi alkaa talven päätyttyä jäiden lähtiessä ja päätty jälleen kun vedet jäätyvät. Tämä ns. avokausi kestää meillä Etelä-Suomessa noin huhtikuusta joulukuuhun eli noin 4-5 kuukautta vuodesta jää peittää vedet ja nämä sukeltajat viettävät väliaikaa joko leppoisasti huoltaen varusteitaan, matkaavat etelään tai osalllistuvat seuran tai jonkun sukelluskeskuksen järjestämiin uimahallivuoroihin sukeltamaan. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla vaan jään allakin voi sukeltaa. Tällaisten sukeltajien sukelluskausi kestää melkolailla ympäri vuoden, muutamaa tosi tosi tosi kylmää viikkoa lukuunottamatta.
On muistettava, että ensinnäkin varusteet pitää olla kunnossa ja kestää kylmää vettä. Tärkeänä pidän myös koulutusta. Sukellussuunnitelmakin pitää olla konservatiivinen koska suoraa pääsyä pinnalle ei ole. Kuitenkin kaikkein tärkeintä on korvien väli. Jos oma pää sanoo, että jääsukeltaminen on epämiellyttävää, ahdistusta tuottava ajatus tai kylmä vesi tuottaa ongelmia niin silloin on kaiketi parasta unohtaa tämä leikki.  Kylmän veden ahdistuksen voi vielä kiertää hankkimalla kunnollinen kuivapuku ja erinomainen aluspuku ja/tai lämmitysjärjestelmä. Ja sen ahdistuksen voi voittaa kokeilemalla jäänalla sukeltamista ja jos sen jälkeen homma ei nappa niin ei siinä mitään – kevät ja kesä kuitenkin tulee jossakin vaiheessa ja jäätkin ajanmyötä lähtevät.

PADI-koulutuksessa sekä Sukeltajanliiton koulutuksessa (CMAS) jäänalla sukelletaan vain pintaköydellä (ei parinaru, parinarussa kaksi sukeltajaa on kiinni toisissaan köydessä, jonka keskikohdassa on kelluke). Tämä tarkoittaa sitä, että sukeltaja on köytettynä pintaköyteen, jonka pituus on 30-50 metriä. Avannolla on pintamies ohjaa yhden sukeltajan köyttä ja avustaa sukeltajaa veteen, vedessä ja vedestä pois. Tämä on turvallisin tapa aloittaa sukeltaminen jään alla.  Tällä tavalla minäkin aikoinaan aloitin jääsukeltamisen, mutta koin köyden erittäin rajoittavaksi kapineeksi. Jos samassa avannossa sukeltaa muitakin sukeltajia tulee eteen sotkeutumisvaara ja jos turvallisuuden kannalta sukelletaan vuorottain voi se tarkoittaa pitkääkin odotusaikaa pinnan päällä ja tämä voi tarkoittaa paleltumista pinnalla. Ei kiva!
Toinen vaihtoehto on opetella sukeltamaan luolasääntöjen mukaisesti reelinarutusta käyttäen ilman köysikahletta.  Valmiita reittejä löytyy esimerkiksi tutusta Hilloisten louhoksesta, jossa aiempina talvina avanto on tehty opasnarun alkupäähän lähelle rantaa. Narua seuraamalla pääsee vaikka koko syvemmän puolen ympäri ja takaisin. Jos valmista opastenarua ei ole, se pitää itse laittaa sukeltaessa paikalle ja takaisin päin tullessa kerätä pois (suositus on kerätä pois eikä jättää paikalleen ellei todella tiedä mitä on tekemässä). Sukellettaessa näin, pitää kuitenkin ehdottomasti muistaa kahdennettu järjestelmä eli tuplasäiliöt sekä kahdet alentimet ja annostimet, kuivapuku (kahdennettuna nostovälineenä) sekä lamppu ja varavalo. Tämä siitä syystä, että jos joku varuste esim. toinen alennin&annostin vikaantuu, voidaan sulkea venttiili ja siirtyä vara-annostimelle. Worst case scenario – Sukellusparilta saa myös apua, narun päässä sukeltaessasi, sukellat yksi ja sinun parisi on pinnalla! Jään alle en siis lähtisi missään nimessä edes pintaköydellä sinkkusäiliöllä ilman kainalopulloa tai stagea.
Myös sukellussuunnitelmassa on käytettävä äärimmäistä konservatiivisuutta. Luolasääntönä tunnetaan ns. ”kolmannekset”. Tämä tarkoittaa sitä, että kun säiliön sisältö jaetaan kolmeen osaan yksi osista on ns. matkakaasua, yksi osa ns. paluukaasua takaisin lähtöpisteeseen sekä turvapysähdykseen ja viimeinen jäljelle jäävä osa reserviä kaiken varalle jos jotain itselle tai kaverille saattuu käymään huonosti. Matemaattisesti kalkulaatio voitaisiin tehdä näin; Täysissä säiliöissä on yhteensä 210 baria hengityskaasua. Kun tämä jaetaan kolmeen osaan niin avannolta voidaan edetä käyttäen maksimissaan 70 baria,  tämän jälkeen ehdottomasti pitää palata kun mittari näyttää 140 baria ja kun saavutaan takaisin avannolle ja palataan taas kuivalle on säiliöissä oltava jäljellä vähintään 70 baria hengityskaasua. Tietenkin konservatiisemmin voitaisiin määritellä, että matkakaasuna käytettäisiinkin vain 60 tai jopa 50 baria. Jolloin pinnalla takaisin pinnalla olisi 90 tai 100 baria. Eilen sukeltaessani lähtöpaineeni oli 210 baria. Käännös takaisin avannolle tehtiin 45 barin jälkeen ja pinnalla sukelluksen jälkeen kaasuja oli siis jäljellä 120 baria. Hyvin konservatiivinen suunnitelma ja toteus onnistunut. Sukellus kesti 62 minuuttia joka oli melkoisen pitkä sukellus 4 asteisessa vedessä, ilman lämpötilan ollessa -2 astetta. Eli olosuhteidenkin puolesta oli hyvä sää sukeltaa. Omana henkilökohtaisena rajana minulla on -10 astetta, jonka jälkeen kylmettäminen ennen sukellusta tapahtuu nopeasti ja sukelluksen jälkeen puvun riisuminen kohmeisilla sormilla on epämielyttävää, joskus jopa melkein mahdotonta sekä riisumisessa pitää olla ripeä ennenkuin venttiilit jäätyvät kiinni letkuihin tai säiliöventtiilit ovat niin jäässä, ettei niitä voi sulkea ennenkuin ne sulavat.

Tässä alle viiden minuutin pätkä eilisesti (24.1.2016) sukelluksesta:

Miksi sitten sukeltaa kylmässä ja pimeässä? Tätä käsittelin jo aiemmin blogikirjoituksessani ”Ei mitään nähtävää”. Minulle tärkeintä sukeltamisessa ei ole jonkun kohteen näkeminen tai sen näkemättä jääminen. Vaan koko sukelluspäivä on jo itsessään palkitseva kokonaisuus päästä pois arjen rutiineista tilaan, jossa fokus on juuri siinä kyseisessä hetkessä eikä muita ajatuksia tai huolenaiheita juuri siinä kyseisenä hetenä ei voi olla. On vain se hetki, mitä teen seuraavaksi ja miten sukellusparini voi ja on. Myös painottomuuden tunne yli satakiloiselle jässikälle on aina taianomainen. Kaikki se mitä veden alla on tai näkyy, on toissijaista. Sukellus ei ole suorittamista vaan kokemista!
Onhan se toki hienoa bongata iso kala tai uponnut laiva eli hylky, mutta se ei ole minulle itseisarvo. Myöskään itseni voittaminen tai jonkun asian saavuttaminen (syvyys, sukellusaika tmv) ei minulle henkilökohtaisesti ole se määränpää. Toki uudella kohteella sukeltaminen tai uuden oppiminen tuo aina mukavan lisän, mutta se ei minulle ole tärkeintä.
Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin vesistö, jossa sukellat avoaikaan kesällä, on talvella (yleensä) huomattavasti kirkkaampi eli sateiden ja tuulien sekoittama vesimassa on talvella tyyni ja näin ollen parhaassa tapauksessa vesi on niin kirkasta, että vaakasuora näkyvyys voi olla huikeat 25-30 metriä. Jo sen kokeminen on huikeaa. Kun jään päällä on lunta, ei luonnollinen valo eli auringon valo juurikaan pääse pinnan alle ja vedessä on edettävä lamppua käyttäen. On kuin sukeltaisi yöllä eli tässä tapauksessa voisi sanoa, että saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla – yösukellus ja jääsukellus. Kevät-talvesta kun lumikerros on vähentynyt jään päällä, valoa toki tulee jäänalle jo paljon ja silloin näkee huikeita jääasetelmia. Kalojakin on, mutta säästääksen energiaansa kylmässä vedessä, ne pysyttelevät piiloissa tai ovat kuin hidastetusta filmistä. Eli on monta asiaa miksi myös sinunkin pitäisi edes kokeilla jääsukellusta

Jos tämä luettuasi mielesi tekee kokeilla jään alle menemistä, ota rohkeasti yhteyttä. Go Downin kurssivalikoimaan kuuluu jääsukelluskurssi, joka antaa sinulle puitteet ja lähtökohdat ja toivottavasti myös kipinän alkaa sukeltamaan jäänalla.

Järjetön määrä turhia varusteita

Posted on by

Monesti minulta ammattilaisena ja kouluttajana kysytään varusteista tai useasti törmään sukeltajiin, jotka ovat ostaneet suoraan sanoen paskaa siloteltuna hyvillä myyntipuheilla. Hetken sukellettuaan he tajuavat kenties itsekin, että ”ne halvat muoviräpylät, joita se sukekeskuksen kaveri möi mulle” on pelkkää skeidaa eikä ne todellakaan toimi toivotulla tavalla kovissa olosuhteissa.
Sukellusammattilainen eli kouluttaja on myös myyjä ja mannekiini, esikuva ja sukelluskouluttajien koulutuksessahan panostetaan myös varustelisämyyntiin ja markkinointiin aika tavalla.
Ymmärrän toki toisaalta sukellusyrittäjää joka myös myy retail-kamaa, että lisämyynnin kurssien lisäksi on saatava ja lisämyynnistä rapsahtaa mukava lisä liikevaihdolle, mutta onko oikea tapa myydä mitääntietämättömille vasta-alkajille, jotka ovat harrastuksensa alkutaipaleella kiinalaista muovihärpäkkeitä, jotka vain näyttävät hyvältä, mutta eivät aja asiaa tai kestävät sen yhden tai kaksi kautta vaikka kyse on isoista summista, asiakassuhteen kestävyydestä yms?
Tällaiset yrittäjät siis kusevat pahasti omille nilkoilleen lyhyt voitontavoittelu mielessään eivätkä ymmärrä, että vaikeana aikoina on sidottava entistä pidempiä asiakassuhteita erikoisharrastusalalla, jotta esim. liikevaihto tulevaisuudessakin olisi taattua.
Itse kuulun myös niihin, jotka ovat ostaneet peruskurssin jälkeen järjettömän määrän aivan turhia varusteita ja varusteita, jotka suoraan sanottuna on ala-arvoista krääsää. Enkä varmasti ole ainoa joka on joutunut pääsemään eroon näistä tuotteista huutokauppafoorumeilla tappiolla. Ainoa nappivalinta, jonka tein peruskurssille mennessä oli Mareksen X-Vision maski. Kyseinen peruskurssimaski on jo rikki, mutta malli oli todella hyvä, hinta-laatu -suhde kohdallaan ja saman mallin maski toimii edelleen varamaskina ja edelleen annan sen kokeiltavaksi peruskurssilla, jos oppilaan oma maski ei syystä tai toisesta istu naamalle tai höyrystyy.

Sukelluskauden alkaessa aloittelijan on hyvä miettiä seuraavia peruslaitehankintojaan toden teolla:

Räpylät. Oh Boy. Olen nähnyt niin monien valitsevan niitä kivanvärisiä muoviräpylöitä, joissa on kivat muovisolkikiinnitykset. Noh, kivasta väristä ei ole koskaan haittaa, mutta materiaalina muoviseos ei anna sellaista vastusta, että esimerkiksi sammakkopotkut tai peruutus onnistuisi kunnolla. Hyvä puoli muovisissa on se, että ne ovat kevyet ja sopivat matkustukseen. Sitten ne muovikiinnitykset – takuu varmasti rikkimenevät osat. Ei tarvitse kuin parille sukereissuille mennä niin ne soljet hajoavat käsiin. Näin kävi itselläkin aikoinaan. Ja sitten uudet soljet toki saa ostettua sukeliikkeestä parilla kympillä. Ja taas hetken päästä uudet kun edelliset räjähtävät käteen. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan kumiräpylöitä, jotka ovat kyllä painavat ja ”rumatkin”, mutta ajavat asiansa ja ovat ns. atomipommin kestävät. Niillä sammakkopotkuja ja peruutus onnistuvat. Aidoista Scubapron jetfineistä eli jetareista saa maksaa yli sata euroa ja nykyään oletusarvoisesti niissä on myös metalliset kantajouset, joten pukeminen ja riisuminen onnistuu sekunnissa yhdelläkin kädellä vaikkapa seisaalteen. Muistan kun eräs opiskeluaikainen toverini (nimeä en mainitse, jos hän tämän lukee niin hävetköön) kyseli räpylöistä ja ehdotin kumiräpylöitä, mutta hän sitten kauhukseen näki linkin päästä kuvan ja totesti ”onpa rumat” ja osti 150 €:n muoviset paskat. Good luck to you my friend ja älä kysele enää neuvoja, jooko?

Maski. Tärkein ominaisuus on istuvuus omalle naamalla! Väri, merkki, hinta ovat irrelevantteja ominaisuuksia. Halvallakin voi saada hyvää. Jopa neljänkympin XScuba toimii. Itse käytän vain mustia maskeja koska hajavalo ympäriltä häiritsee ja toiseksi, että läpinäkyvä silikoni maskeissa värjääntyy ajankuluessa ruskeaksi eikä sitä oikein saa takaisin läpinäkyväksi ja siistiksi kuin joillain myrkyillä. Ei siis hyvä, käytä siis mustaa.

Regut. Taas jälleen ollaan henkimaailman puolella kun pitäisi valita yksi sukellussetin kalleimmista osasista. Minä suosittelen Apeksia. Englantilaisen valmistajan tuotteet ovat valmistettu kylmiin vesiin ensisijaisesti, mutta luonnollisesti toimivat myös lämpimissä vesissä. Regusettejä pitää myös huoltaa vuosittain ja Apeksia huoltavia liikkeitä ja henkilöitä löytyy täältä timbuktuun asti. Huoltokitit maksavat parisen kymppiä ja perusfiksauksen voi tehdä kohteella itsekin jos vaikka ykkösvaihe puhaltaa. Hinta – miksi ostaisit kalliin kun saat edullisemman Apeksin. Taas plussa brittiregulle. Markkinoilla on monia muitakin hyviä merkkejä eikä nekään huonoja ole, mutta kun mietit regua itsellesi mieti, että se on kuitenkin tärkein välineesi, jolla hengität veden alla! Se on kyettävä myös aika ajoin huoltamaan. Omistan yhden ScubaPro-merkkisen regulaattorin. Se on todella hyvä, mutta maastamme löytyy vain yksi liike, joka huoltaa niitä ja sekin on pääkaupungissa.

Tasapainotusväline. Joo ikuinen ”kumpi ja kampi” -tappelu. Minä käytän wingiä eli siipeä. Siihen lisäksi hihnasto ja metallinen selkälevy joko teräksestä tai alumiinista reissuja varten. Kun taas joku kysyy miksi käyttää sinkkusukeltamisessa pitäisi käyttää wingiä kun takkiliivi ajaa asian ihan hyvin ja siinä on taskut ja pikalukkoa ja sitä sun tätä. Niin, eipä meidän vauvakaan tarvinnut kenkiä ennenkuin oppi kävelemään ja kun oppii kävelemään niin tarvitsee aloittelijakengät ja sitten vähän vanhempana oikeat kengät. Sama juttu, mitäs jos se harrastus oikeasti etenesi siihen, että sukellatkin joskus tuplilla? Ei tarvitse ostaa siinä vaiheessa kuin uusi wingi, selkälevy ja siinä hihnasto jo meillä onkin. Myös sama juttu kuin aikaisemmin esitin muovisten räpyläsolkien suhteen – takkiliiveissä on paljon muovisia osia, jotka menevät jossakin vaiheessa rikki. Wingissä niitä ei ole. Hihnasto maksaa muutaman euron per metri ja valmiiksi säädettynä hihnaa ei tarvitse joka kerta säätää. Jos homma on taskuista kiinni niin irtotaskuja voi ostaa varamaskille, poijulle ja elvytysmaskille ja laittaa taskut lanteelle hihnastoon, josta niihin ylettää paremmin kuin takkiliivin taskuihin, jotka ovat logistisesti sellaisessa paikassa, ettei monikaan sulkeltaja yllä laittamaan mitään takaisin taskuihinsa veden alla. Niin ja sitten sukellusasento ja mukavuus; takkiliivissä pallean kohdalla taskujen alla on ilmatila, joka täyttyessään puristaa sukeltajan hengityslihaksistoa aiheuttaen tukalan ja vaivalloisen hengittämisen. Ilmatila wingissä on takana siellä missä se vaikuttaa oikeanlaisesti myös nosteeseen ja sukellusasento on horisontaalisempi (ei siis automaattisesti) vedessä. Pinnalla tottakai vasta-alkajalla selän takana oleva ilmatila on haasteellisempi ja painojen paikoista ja määrästä riippuen voi heittää sukeltajan pää alaspäin.

Puku. Märkä- vai kuivapuku? Suomeen ehdottomasti kuivapuku. Jokaisen meillä Suomessa toimivan keskuksen pitäisi kouluttaa peruskurssinsa aina kuivapuvussa koska meikäläiset vedet ovat kylmiä. Piste. Luonnollisestihan mennään asiakkaan ehdoilla, mutta hyppäys kuivapuvusta märkäpuvun käyttöön on pienempi riesa kun opetellaan nosteenhallinta sekä kuivapuvulla ja nosteenhallintavälineellä. Hintatietoisesti sukelluskeskus voi myydä homman märkäpuvussa ja taas kurssin jälkeen myydä edullisen märkäpuvun vasta-alkajalle.
Suomessa vain kesällä pintavesi on hetken aikaa sen verran lämmintä, että märkäpuvussa oikeasti pärjää korkeintaan yhden alle tunnin sukelluksen. Ja sitten siihen vielä lisäksi painojen määrä: Jos Suomen kylmissä sukeltaa märkäpuvussa, joka on paksu (5+5mm tai 7 mm) on lyijypainoja oltava yli 10 kiloa ja se tekee jos liikkumisen ja painojen liikkuttamisen ikäväksi selälle. Ihmettelinkin aloittaessani sukeltamista, että hitto kun on ikävä harrastus kun selkä kipeytyy aina joka kerta kun olen käynyt sukeltamassa. Sitten hankin haarniskan nimeltä kuivapuku. Tuli lämpimämpää, sukellusajat pidentyivät, pystyin sukeltamaan monta sukellusta päivässä eikä selkään enää sattunut koska lyijyä ei samaa määrää tarvittu. Taloudellisestihan ihmiset ostavat sen märkäpuvun ensiksi koska paksu märkkäri on noin 300 euroa ja kuivapuvusta pitää pulittaa aluspuvun kanssa ainakin 1000. Ero on kuitenkin kuin päivällä ja yöllä. Sijoita vähän enemmän nyt kuin, että ostat 300 euron märkäpuvun, josta saat kesäkauden päättyessä 100 euroa ja ostat sen kuivapuvun jolloin olet jo ”menettänyt” 200 euroa.

Puukko. Aina naurahdan kun näen näitä ”jamesbondeja”, jotka laittavat sen rambopuukon kokoluokkaa olevan sapelin remmeillä jalkaansa. Ne pitäisi lailla kieltää. Sukelluspuukko, kuten peruskurssillakin opetaan on työväline, jolla leikataan, mitataan, kolkutetaan ei siis mikään taisteluväline. Pieni tekkipuukko (n. 10 cm, terä 3-4 cm) wingin lannevyössä on riittävä työväline leikata jos sotkeutuu verkkoon eikä siihen tarvita sadan euron titaanista valmistettua diibadaaba-puukkoa. Lisävarusteena vielä Z-leikkuri vaikkapa tietokoneen remmiin. Kuinka moni rambopuukkoilija edes yltää siihen puukkoonsa?

Valo. Kanisterivalo ehdottomasti Suomen olosuhteissa ja mielellään säädettävällä valokeilalla oleva HID tai voimakas LED-lamppu. Käsivalot ovat varalamppuja ja ainoastaan hätätilanteisiin tarkoitettuja fikkareita Suomessa. Troopiikissa pimeän sukelluksia tai sukelluksia huonossa näkyvyydessä ei tehdä, joten sinne sopii hyväkin käsivalo. Käsivalossa on myös se huono puoli, että kun käsivalo on käytössä on toinen käsistä poissa pelistä. Kanisterivaloissa on yleennsä ns. goodman handle eli vaikka valopää onkin kädessä, voi kädellä vielä tehdä jotain.

Sukellustietokone. Maailman kehittyessä sukellustietokoneista on tullut jokaisen sukeltajan perusvälineistöä. Kotimainen valmistaja Suunto myy perinteikkäitä tuotteita, jotka elävät harrastuksen kanssa pitkään. Kuitenkin tekniikan kehittyessä pistäisin euroni aloittelijana mielummin tuotteeseen, jossa on taustavalo, ladattava akku ja jonka voi päivittää harrastuksen kehittyessä ilman, että ostan monta eri laitetta muutaman vuoden välein. Puolalaisvalmisteinen xDeep BT on ehkä tällä hetkellä paras valinta. xDeepissä on oLED tausta ja ostat BT. Samaan laitteeseen voit jatkossa päivittää softan, jolloin laskentakaava laskee sukellusprofiilin mukaisesti myös turvapysähdyksen ja pohja-ajan. Pidemmälle mennessä saman laitteen voi vielä päivittää trimix-koneeksi mikäli sukeltaminen kaasuseoksilla kiinnostaa. Siis kaikin puolin hyvin ajateltu tuote vasta-alkajista tekkisukeltajille.

Kaiken kaikkiaan kun oikeat varusteet tai mielumminkin käyttäisin sanaa sopivammat varusteet hankittaisiin heti niin säästö voisi olla parin tuhannen euron luokkaa. Luultavasti kuitenkin sekin pari tuhat euroa tulee jossakin vaiheessa kulumaan juuri sen myyjän tuotevalikoimaan joka on myynyt kamat, mutta ei sen yrittäjän joka tyhmyydessään myy aloittelijalle paskaa. Mikä sitten on minulle paras valinta? Sepä se kysymys juurikin on. Kauppias haluaa sinun ostavan montaa turhaa tuotetta, kaverisi neuvoo käyttämiänsä kamoja parhaina ikinä, minä taas saatav neuvon ihan toista. Parasta olisi kuitenkin päästä aina kokeilemaan eri tuotteita, mutta se ei ole aina mahdollista. Sukelluskoulu Go Downin kautta voit päästä kokeilemaan yllämainittuja varustekokoonpanoja joko kursseilla tai/ja hupisukelluksilla ja tehdä itse päätöksesi varusteista ennenkuin pistät euroja liikoon vääriin tuotteisiin ja myöhemmin myyt niitä huutokauppafoorumeilla tappiolla. Peruskurssillamme käymme myös läpi varusteita ja pidän huolen siitä, että turhien mainospuheiden sijasta saat ohjauksen sellaisiin varusteihin, jotka ovat laadukkaita ja joita oikeasti tarvitset nyt ja tulevaisuudessa ja jotka kestävät hetken pidempään kuin ne kiinalaiset muovihärpäkkeet, jotka myydään sinulle ”ainoaina oikeina valintoina”.

-Ville