Valoistaa asiaa

Pitkästä aikaan rustaan artikkelia tännekin ja aivoitukseni lähti pitkälti erään Facebook-kirpputoriryhmän innoittamana. Nimittäin sukelluskouluni myy myös erästä kotimaista lamppua ja sattumalta minulla oli tuossa yksi demokappale käsissä ja olen yrittänyt päästä siitä eroon. Kun sitten näin osto-ilmoituksen kyseisessä ryhmässä lähestyin ostajakandia kertomalla lampun erinomaisuudesta ja sopivuudesta juurikin meikäläisiin vesiin sekä matkoille. Ostajakandi oli vastaja-alkaja ja hänen tähtäimessään oli edullinen, piuhaton lamppu. Jep, tällaiset lamput ovat joko varavaloja tai sitten sopivat oikeasti vain tropiikin vesiin päävaloiksi.

Sukellusvalaisimen tärkein tehtävä on siis sameissa, pimeissä vesissämme valaista ympäristöä eli tuoda turvaa – me näemme ja tiimimme/parimme näkee meidät. Kun vesi on sameaa tarvitaan valo, joka penetroi partikkelihötön vedessä. Ennen vanhaan lamput olivat ns. hehkuvaloja. Sittemmin tulivat halogeenit, HID eli kaasupurkausvalot ja nyttemmin LED-valot ovat melkolailla standardia sukellusvaloissa. HID-valot ovat edelleenkin erinomainen valinta, mutta ne ovat kalliita ja melko hauraita verrattuna LED-valoihin ja energiatehokkuudessa LED-valot kuluttavat vähemmän virtaa. Päävalo on tyypillisesti kanisterimallinen, jossa kanisterissa sijaitsee akusto, josta piuha menee valopäähän, jossa sijaitsee siis joko em. HID-kaasupurkauspää tai LED-piirilevyt. Nämä pienemmät piuhattomat valot ovat perinteisen taskufikkarin mallisia ja niiden kotelon sisällä on yleensä paristopesä ja näin ollen paloaika ja teho ovat kaukana akkukanisterivaloista.

LED vs HID

Kuten jo mainitsin suurimmat erot LED vs HID mallien välillä on se, että

  • LED kuluttaa vähemmän energiaa
  • LED on kestävämpi – sukeltaessa kolhuilta ei voi välttyä ja varsinkin kun vasta-alkaja omiakin kamoja tulee tiputeltua tuon tuostakin
  • LED on edullisempi
  • HID palaa kirkkaammin ja penetroi meikäläisissä vesissä olevat partikkelit erinomaisesti
  • HID-valojen valokeilaa voidaan tarvittaessa veden alla säätää valopäästä eli fokusoida, joten valokeila voi olla joko hyvinkin voimakas ’valomiekkamainen’ penetroiden aivan kaiken ja näin valokeila yltää kauas tai sitten valokeila voidaan asettaa niin, että se valaiseen laajalti lähialueen

Näin ollen puntarissa on melkolailla kahden kriteerin kanssa tahkottava: haluanko edullisemman himmeän valon vai haluanko valaisimen joka on turvallinen ja valaisee kuin aurinko?

Kanisteri vs taskufikkari

Joku virkistyssukelluskouluttaja voisi virheellisesti väittää, että kanisterivalot ovat vain tekkisukeltamiseen tarkoitettuja. Nope. Tässä tulee taas esiin tietämättömyys ja se, että kyseinen kaiffari on viihtynyt liian kauan omalla mukavuusalueellaan eikä todellakaan ole ottanut asioista selvää. Taskufikkari on ihan oikeasti vain ja ainoastaan varavalo jos päävalo syystä tai toisesta tilttaa sukeltaessa. Kuten jo aiemmin sanoin taskufikkarit sopivat kuitenkin sinne etelän sukelluksille, joissa viikon parin aikana käydään korkeintaan pari kertaa yöllä sukeltamassa ja tehottomampikin pikkufikkarin valo yltää kymmeniä metrejä ilman ongelmia.
Suomessa sukeltaessa oli se sitten louhos, järvi tai meri, näkyvyys on aina alle 10 metrin luokkaa, joten valo on yksi tärkeimmistä turvavarusteistamme ja siksi valoon panostamisessa ei pitäisi puntaroida juurikaan rahaa valitettavasti.
Jos ajatellaan pitemmällä aikavälillä niin heti alussa hyvään valoon satsaaminen kannattaa vaikka alkuinvestointi (>500 euroa) voi tuntua tyhmältä. Kerron tässä oman tarinani: Minäkin olin se tarkan ’markan’ mies ja ajattelin, että kun perusvermeet (regut, pullot, liivit, puku) on ostettu niin ei se valo nyt niin tärkeä ole ja ihan hyvin mä voin alle satasen pikkulampulla sukeltaa. Niinpä minä ostin Underwater Kineticsin 2 C-paristolla toimivan lampun, jonka nimellinen teho oli 211 lumenia. Elettiin aikaa, jolloin HID-valot maksoivat 1500+ euroa eikä LED-valoista ollut tietoakaan. Muutama kaveri satsasi puolentoista tonnin tykkeihin, mutta silloin koin asian typeräksi – miksi pitäisi olla joku pirun teko-aurinko sukeltaessa kun pärjää ihan alla satasenkin fikkarilla. Kuinka väärässä olinkaan… Tämä väärinajattelu päättyihin siihen kun eräällä louhossukelluksella pikkufikkarini sammui 30 metrin syvyydessä pilkkopimeässä ja jäin aivan yksin pimeään ja alla vettä oli vielä ainakin 20-30 metriä. Kymmenen sekuntia pimeässä tuntui ikuisuudelta ja ensimmäisen ja ainoan kerran päässäni on liikkunut sukeltaessa ajatus, että tänne jään. Kuin jostain alitajunnasta päätin lähteä pintautumaan ainoana valonani Suunnon sukellustietokoneen näyttö, joka valaisi painettaessa nappia 10 sekuntia kerrallaan alle puoli metriä jos sitäkään. Parin minuutin epätoivoisen pintautumisen jälkeen taskufikkarini alkoi vilkkua ja palautui palamaan ja silloinkin valaisten korkeintaan metrin puolitoista eteenpäin. Sukelluksen jälkeen joka muuten oli pisin dekosukellukseni tähän asti, 27 minuuttia, päätin ostaa kunnon päävalon ja jättää pelleilyt pikkuvaloilla sikseen!

Aida Lights

Edustamani merkin, Aida Lightsin valojen historiikki menee jotakuinkin näin; Sukelluskaverini Mika on laivanrakennusinsinööri. Mika halusi tehdä oman lampun koska hänen mielestään markkinoilla olevat lamput ovat kopiota toisistaan ja suunnittelevan insinöörin näkökantilta aina voi tehdä asioita fiksusti ja lisäten joitain ihan käytännöllisiä juttuja. Syntyi siis idea työstää lamppu ja tehdä niitä muutama ja katsoa mitä mieltä yleisö on. Niinpä Mika teki kaksi kanisterivaloa, pientä, valojen lähtötehoilta melko vaatimattomia, mutta valopää heijastimien onnistunut kulma teki valokeilasta hyvin tiukan joka sopii myös ”Suomi-sukeltamiseen”. Lisäksi ensimmäinen tuotantoversio oli jo kooltaan 1,5 kg painoinen, joten se sopisi sinänsä myös matkoille kanisterivaloksi. Tuolloin akkupakettihan oli massiivinen ja valot toimivat ainakin 10 h ilman valotehon vähentymistä. Jo alusta lähtien erottuvin piirre Aida valoissa on ollut valkoinen väritys. Se tuo mieleeni erään tietokone/puhelinvalmistajan, jonka suurina teeseinä on esteettisyys.
Luonnollisen tuotekehityksen myötä valopäähän on saatettu yhden piirilevyn sijasta 5 levyä, joten lähtötehot ovat kasvaneet yli 1K lumenin (testatessa Android-applikaatiolla valoa 32k luxia), akkukanisteri pienentynyt (1,3 kg – toki tässä kohdin paloaika on pienentynyt 7-8 h, mutta edelleenkin tuolla ajalla sukeltaa yli viikonlopun reissun reippasti), kanisterin kannen kiinnityssysteemiin on hakasten sijasta tullut innovaatio, jota saa etsiä muilta sekä goodmanhandle on työstetty ja nyt ergonomisesti pyöreä kulmistaan, joten se sopii käteen kuin hanskaan mukavasti. Toki kehityskaaressa on virheistä opittu; Mika kokeili 2. versioissa piezo- eli hipaisukytkimiä ja niiden ongelmana oli herkkyys ja valot syttyivät välillä kuin itsestään kun hipaisukytkin on kanisterin yläpäässä. Nyttemin tilalla on pyöritysnuppi, joka toimii erinomaisesti. Seuraavana huhuna olen kuullut, että kanisteriin saisi myös erillisen ulostulon esim. lämmitysjärjestelmälle, mutta katsotaan mihin tie vie…

Aida Lights, versio 2, jossa vielä piezokytkin

Aida Lights -valoja voit ostaa vaikka suoraan Go Downin verkkokaupasta.

 

Varavalo

Varavalo on siis se ”piuhaton” taskulampun näköinen lamppu. Nykyisellään kaikki tällaiset valaisimet ovat tyyppiä LED. Tehoiltaan hyvä varavalo on yli 200 lumenia ja varavalon ainoa funktio sukeltaessa on toimia silloin kuin päävalo tilttaa ja sukeltajan on päästävä valaistuna takaisin pinnalle. Voisi hyvin sanoa, että varavalon tehtävä on tärkeä, mutta aliarvostettu. Itse käytän saksalaisen Heserin 4W:n valoa, joka valaisee 214 lumenin lähtötehoilla ja syö kolme C-kokoluokan paristoa. Heser on luotettavimmasta päästä markkinoilla koska se toimii vaikka valaisimeen pääsisi vettäkin. Näin on minulla käynytkin ja silti valo paloi vaikka vedet olikin tullut sisään. Sukelluksen jälkeen vedet pois, paristot pois ja sisältö kuivumaan ja kun sisältö oli kuivunut, valo oli taas käytettävissä. Toki Heser on kallis, mutta niinkuin sanoin, varavalon tehtävä on taata, että se toimii kun päävalo ei toimi syystä tai toisesta (esim. akusta virta loppu).

 

Kuitenkin pohdintona edelleenkin: Miksi onkaan ihmisten (tai pikemminkin aloittelevien sukeltajien) niin vaikea ymmärtää, että kunnollinen valo on yksi tärkeimmistä varusteista kun sukelletaan sameissa pimeissä vesissä eikä tällaiset lamput ole edullisia vaan oikeasti vasta-alkajan päänsisällä on kuvitelma, että tämä laji on edullinen eikä turvallisuudellakaan ole niin väliä?

Mitä maksaa sukeltaminen?

Otsikon kysymykseen törmää välillä, kun laitesukellusharrastusta puntaroi potentiaalinen uusi sukeltaja. Tottahan toki sukeltaja tai kouluttaja voi helpostikin kertoa paljonko kurssi maksaa ja paljonko varusteet maksavat ja tästä saadaan hyvin lineaarinen vastaus kysymykseen.

Noh, peruskurssi maksaa…. hetkinen, vihaan tuota sanaa koska ei kurssia ”osteta”, eikä kurssitodistusta ”osteta” vaan kyllä se on pikemminkin niin, että kurssilla on hintansa, jonka verran oppilas sijoittaa itseensä ja taitoihin, joita hän tarvitsee tullakseen sukeltajaksi, jotta voi itsenäisesti sukellusparinsa (tai tiimin) kanssa suunnitella ja sukeltaa suunnitellun sukelluksen turvallisesti. Näin ollen (perus)kurssin hinta on edullisimmillaan suurin piirtein 450 euroa. Varusteiden hinnat ovat luokkaa 1500 – 3000 euroa. Siihen päälle vielä oikeasti paljon euroja kaasujen ja kuluvien osien ja huoltojen muodossa.  Onhan tuo nopeasti mietittynä iso investointi, mutta kun ajattelee ettei peruskurssin ’ajokortti’ koskaan vanhene ja hyvillä varusteilla, joista pidetään hyvää huolta, sukeltaa ainakin 10-15 vuotta niin investointi per sukellus on muutaman euron luokkaa.10300510_775730342477967_1372603456680881894_n

Yleensä kerron tässä vaiheessa syyt miksi itse sukellan. Ainakin kolme pääsyytä vaikuttaa siihen – vesi elementtinä tekee minusta, aamupaino 103 kiloa, painottoman eli iso mieskin voi hyvin sukeltaa! Toiseksi sisälläni asuu pieni tutkimusmatkailija – vaikka en sukellakaan paikoissa, joissa muut eivät vielä ole käyneet, on sukellus minulle henkilökohtaisesti löytämistä niin luonnon kuin oman itseni kanssa. Usein kuulen myös tähän kriteeriin kysymyksen Suomessa sukeltaessa; eihän siellä ole mitään nähtävää? Tsek tis aut. Kolmanneksi veden alla en pysty keskittymään muuhun kuin juuri sillä hetkellä tapahtuvaan suoritukseen – itseeni ja pariini eli mitkään pinnan päällä tapahtuneet koti-työ-ihmissuhteet yms. asiat eivät ole sillä hetkellä mielessäni. Voisi sanoa, että sukeltaminen minulle on paras tapa tappaa ”stressiä”! Voiko sille laittaa hintalapun? Noh, ei voi. Jos vielä asettaisin tähän neljännen syyn niin se olisi ihmiset. Sukellusporukka tai ainakin tuntemani sukellusporukka on 99%sti aivan mielettömän hyviä tyyppejä, joiden kanssa teen mielelläni muutakin.

Olen (lyhyen) kouluttajaurani aikana kouluttanut puolen sataa sukeltajaa, mutta minusta tuntuu, että vain muutamasta heistä on tullut oikeasti harrastajia. Osa kouluttamistani oppilaistani on lähtenyt kurssille vain tekemisen vuoksi. Näinhän se yleensä menee tropiikin kohteissa – ihmiset tulevat lomallaan kurssille kuluttamaan lomapäiviä ja samalla ehkä saamaan kosketuksen tuntemattomaan. Näistä oppilaista vain 1-2 ovat jatkaneet kurssin jälkeen sukeltamista ja melkein vain ja ainoastaan lomillaan etelässä. Kotimaassa kouluttaessani kurssin jälkeen trendi on samanlainen – tullaan tekemään yksi etappi elämässä (”kolmen kympin etappi”) eikä samanlainen kipinä lajiin kuin minulla itselläni aikoinaan syty yhtä helposti tai sitten se kipinä sammuu kurssin jälkeen johonkin esim. hintavuuteen.

img_20151101_112627On kuitenkin perin omituista, jos ajatellaan muita ns. hintavia harrastuksia ja esimerkkinä käytän tässä golfia. Eli ihmiset kävisivät kutakuinkin samaan hintakategoriaan kuuluvan golf-kurssin (n. 400-500 euroa) ja sen jälkeen toteaisivat: ”tämä oli hieno kokemus ja tämä on tässä nyt, ehkä mä sitten joku päivä…” Aivan käsittämätöntä? Varustepuoli on kutakuinkin samaa hintaluokka, mutta varusteiden lisäksi golffarin on maksettava esimerkiksi liittymismaksu paikalliseen seuraan (Aura Golf, aikuinen: 2000 euroa) ja tämän jälkeen vuosittainen vuosimaksu (Aura Golf, aikuinen: 323 euroa). Pelatessa muilla kuin kotikentällä pelaaja suorittaa päiväpeliluvan eli green feen, joka on esimerkiksi Kakskerran Harjattulassa 25-55 euroa/päivä. Minusta tai minulle golf on liian kallista – itse pelasin junnuna golfia, mutta lopetin juurikin harrastuksen hintavuuden vuoksi 18-vuotiaana. Tosin silloin 25 vuotta sitten muistaakseni aikuisjäsenen vuosimaksu oli luokkaa 2000 markkaa… Kuitenkin harrastuksena golf ja laitesukellus ovat melko lailla samanlaisia: kaverin tai kavereiden kanssa lähdetään viettämään aikaa, molempiin menee kerralla muutama tunti aikaa, ajatukset saa kivasti pois arkiasioista ja molemmat ovat varustelajeja. Kummassakaan ei tarvitse olla huippu-urheilijan fysiikka, molemmat sopivat niin lapsesta ikäihmisiin sukupuoleen katsomatta ja molempia voi ja on mukava harrastaa myös lomalla ulkomailla ja mitä parhainta – toisten kanssa! Ja lyön vetoa, että molempien lajien himoharrastajilla on samanlainen kokonaisvaltainen mentaliteetti harrastukseen; se ei ole vain harrastus vaan ikään kuin elämäntapa joka vie koko tyypin tekemään valintoja, että pääsisi mahdollisimman paljon tekemään juuri tuota harrastusta.

Toinen selitys, minkä olen myös kuullut tämän harrastuksen jäämiselle, on ajan puute. Hetkinen siis mitä? Kun joku aloittaa harrastuksen niin eikö olekin juuri tarkoitus raivata kalenterista aikaa harrastukselle. Tokihan on elämäntilanteita, jotka vaativat huomiota muualle, mutta miksi käydä kurssi ja todeta ”ei mulla ole aikaa eikä mulla ole varaa”? Kaiken kaikkiaan n. 450 euroa roskikseen(ko)? Aikaa tosin ei voi ostaa vaan se on raivattava muusta tekemisestä ja se saattaa maksaa jostain muusta päästä.

Kolmas selite taitaa olla sukellusparin tai seuran puute. Turun alueellakin on 3-4 sukellusseuraa ja 3-4 sukelluskeskusta, jotka kaikki omalla tavallaan aktivoivat kaikenlaisia ihmisiä osallistumaan ja sukeltamaan. Lisäksi on olemassa sosiaalinen media ja foorumit, joilla kuka tahansa voi pyytää ketä tahansa mukaansa. Kyllä itse muistan, että ensimmäisinä vuosina kävin jatkokursseja vain, jotta pääsin jonkun kanssa edes sukeltamaan – silloinen sukellusparini ei Suomessa suostunut sukeltamaan ja sukelsimme näin ollen lomamatkoilla yhdessä. Kun sitten se koulutussaturaatiopiste tuli saavutettua, liityin seuroihin (2008 Saaristomeren Sukeltajat, 2009 Sukellusjaosto). Harrastus jatkui ja kehittyi jopa parempaan suuntaan, kun pääsin toteuttamaan sukeltamista jatkuvasti ja ympäri vuoden. Seuraan kuulumalla ainakin harrastuskuluja voi hyvin alentaa harrastuksen alkuvaiheessa, sillä seuroilla voi olla varustearsenaalia lainata jäsenistölle, seuroissa on kouluttajia ja besserwissereitä ohjaamaan, seuroilla omat kaasutäyttöasemat ja (aina) löytyy porukkaa valmiina hyppäämään veteen silloin kuin sinulle sopii. Seuraan kuuluminen ei ole kallista – keskimäärin 100 euroa vuodessa ja tähän hintaan saattaakin sitten kuulua rajoittamattomat kaasutäytöt, kerhoiltoja, yhdessäoloa, varustelainauksia ja seuraa sukelluksilla yms. yms. Joten ei ole välttämättä rahasta, sukellusseurasta tai ajastakaan kiinni. Liity siis paikalliseen sukellusseuraan nyt eikä viidestoista päivä!

Miksi sitten niin moni laitesukelluskurssin käynyt jättää homman jo kurssin jälkeen tai käy vedessä hyvin hyvin harvoin (lomilla)? Pyytäisin sinua, arvoisa lukija, joka mahdollisesti olet laitesukelluskurssin tai muutaman käynyt, muttet aktiivisesti (väh. joka vuosi) sukella, vastaamaan tähän kysymykseen!
img_20160221_155307Tästä hyvänä aasinsiltana vuoden vaihteen jälkeen 2017 tammikuussa alkaa taas uusi vetämäni PADI Open Water Diver –
peruskurssi Turun NMKY:n Sukellusjaoston puitteissa. Tämä kurssi on ns. kombikurssi eli yhdistelmäkurssi; peruskurssiin sisällytetään myös rikastetun ilman kurssi, jonka lähestulkoon suurin osa kortitetuista sukeltajista suorittaa jossakin vaiheessa niin mikseipä sitten heti peruskurssin yhteydessä sitten? Jos sinä, kaverisi tai joku läheisesi voisi olla innostunut aloittamaan harrastuksen – en sano ”käymään vaan kurssi” vaan todellakin aloittamaan uusi harrastus hyvässä seurassa, niin pyydäppä potentiaalista tulevaa sukelluspariasi vierailemaan Jaoston sivulla tämän linkin takana.