Niin, otsikon mukaisesti törmään tähän väitteeseen tuon tuostakin keskustellessani sukeltamisesta Suomen leveyspiireillä. Yleensä henkilö, joka tällaisen väitteen heittää ei ole koskaan sukeltanut täällä tai maksimissaan suorittanut kurssin täällä ja sitten sukeltanut suurimman osan ajastaan jossakin etelän vesissä eli henkilö ei ole oikeasti sukeltanut näissä vesissä vaan suorittanut sen kurssin ja keskittynyt kurssin avovesi-osuuksien fun and exploration osilla melko pitkälti omaan suoritukseensa ja nosteenhallintaan. Tässä vaiheessa kolleegani yleensä pudottavat hanskansa ja sanovat ’tämä keskustelu oli tässä.’ Näin se pitäisi ollakin jos ei halua jatkaa turhaa väittelyä juupaseipäs -tyyliin.

Sukeltaminen minulle tarkoittaa elementtiä vesi. Se on määrittelevin osa tätä harrastusta ja työtä. Vedessä yritän päästä sellaiseen zen-tilaan, jossa nautin olla painottomana keskittyen vain itseeni ja sukellupariini tai tiimiini. Se mitä siellä vedessä on nähtävää tai koettavaa tulevat vasta tämän jälkeen. Eli ”nähtävä” – kalat, korallit, hylyt yms tilpehöörit eivät ole itsestäänselvyys tai syy sukeltaa tai olla sukeltamatta. Ympäristö, olosuhteet ja varusteet voivat olla täysin erilaisia, mutta siltikin se on parasta mitä ihminen voi tehdä ns. vaatteet päällä vedessä. Ainakin minun mielestäni. Joten minä en tunne käsitettä ’ei ole mitään nähtävää’.

Tottahan se on, että Itämeressä ei ole värikkäitä kaloja ja lajien kirjo ei ole niin rikas kuin trooppisella vyöhykkeellä, mutta se ei tarkoita sitä etteikö kaloja olisi, mutta pääasiallinen kohdehaku Suomessa sukeltaessa ei ole kalojen bongailu. Sama pätee koralleihin. Meillä on kuitenkin kymmeniä tuhansia hylkyjä ja osa niistä on niin vanhoja, ettei niin vanhoja löydy muualta. Toisen maailmansodan ajoilta vesissä lymyileen paljon hylkyjä. Osin toki sellaisissa syvyyksissä, että erikoiskoulutus, -varustus ja oikeat kaasuseokset pitää olla. Eli ei mikään este vaan pikemmin haaste, henkilökohtainen sellainen.

Jos sukeltaminen todellakin on pelkästään kalojen/korallien bongailemista niin kannattaisiko sitten ostaa akvaario? Ei tarvitsisi matkustaa toiselle puolelle maapalloa eikä edes mennä varusteissa veden allevaan niitä värikkäitä kaloja tai koralleja voisi napittaa kotosalla 24/7?

Toinen väkevä väite joka tulee vastaa on tietenkin kylmyys. Totta, meidän leveyspiireillä vesi ei ole +28 asteista pinnasta pohjaan vaan kesällä syvemmälläkin veden lämpötila on ja voi olla jopa +4 asteista eli todella kylmää. Se miten tällaisessa vedessä voi sukeltaa on varustekysymys; kuivapuku. Seuraava heitto eteläsukeltajalta on, että ”äh se on niin ahdistava ja vaikea hallita”. Ahdistavaa ehkä on liian kireä mansetti kaulalla, mutta vaihtoehtona on puvussa neopreenimansetti tai kuivahupullinen puku, jossa ei ole kaulumansetti lainkaan. Vaikea hallita – varmasti on alussa, mutta eipä meistä kukaan ole oppinut juoksemaan ennenkuin on ensiksi ryöminyt ja sitten kävellyt. Joten siinä se harjoitusta vaatii kuivapuvun käyttäminenkin ja kovinkin kaveri tarvitsee välillä treeniä pitkän tauon jälkeen.

Tästä aasinsiltana – olin ensimmäistä kertaa vedessä kahteen kuukauteen. Tällä kertaa altaassa kuivapuvussa. Oli mielettömän hauskaa huomata kuinka paljon nosteenhallinta oli kärsinyt alussa, mutta kuinka helposti kaikki taas palautui lihasmuistista reilun tunnin jälkeen. Lisäsin vielä treeniin GUE Basic 5 perusharjoitukset ja peruutuspotkuja kaksilla eri räpylöillä. Tuo peruuttaminen oli niin hakusessa, että siitä suivaantuneena päätin, että menen kahden viikon päästä uudelleen altaalle treenaten kaksi tuntia peruuttamista. Koska se vaan on niin ’vaikeaa hallita’!