Tag Archives: trimix

Kun tuotekehittäjät kuuntelevat käyttäjää

Posted on by
Vastaus

Olen yleensä luonut näitä laitteiden, tuotteiden ja palveluiden käyttökokemuksia omaan henkilökohtaiseen blogiini, mutta koska nyt tulee asiaa sukellustietokoneista, tämä kirjoitus on syytä laittaa Sukelluskoulun blogiin.

Sukellustietokone on nykyään perusväline laitesukeltamisessa. Vanhan koulukunnan sukeltajasankarit kertoivat sukeltaneensa siten, että mentiin pohjaan, oltiin siellä kunnes hengityskaasu oli melkein loppu ja sitten tultiin ylös. Joskus oli pirun kylmä, mutta siltikin ’pohjalla’ oltiin kunnes ilma loppui ja sitten tultiin ylös ja vauhdilla. Mitään kelloja ei käytetty, syvyyksiä ei träkätty eikä siis millään sukellustaulukoilla ollut juurikaan mitään käyttöä. Minulle tämä ei kuulosta nykysukeltajalle hyvältä, ei eksoottiselta eikä ollenkaan turvalliselta koska näillä sankareilla oli monesti sukeltajantauti kotiin viemisenä ja heidän uransa sankarina päättyi muutaman kerran ’sukeltajankirppujen’ eli sukeltajantautiin ja siitä aiheutuneisiin komplikaatioihin. Sittemmin sukelluskoulutusta järjestävät organisaatiot kehittivät turvallisemman sukeltamisen takeeksi erilaisia taulukoita, joilla sukeltajat pystyivät seuraamaan typen kerääntymisestä elimistöön. Tunnetuin näistä lienee PADIn RDP eli Recretional Dive Planner eli virkistyssukelluksen suunnittelutaulukko. Yksinkertaisuudessaan sukeltaja seuraa siis sukellusaikaa ja syvyyttä ja taulukon mukaan määrittelee kudoksissa olevan typen. Jos sukeltaja tekee vielä toisen tai kolmannen sukelluksen voi hän pinta-aikojan lisäksi määritellä ja suunnitella seuraavien sukellusten maksimisyvyydet ja sukellusten kestot. Melko simppeli tapa ja ainoina välineinä tarvitaan aikaa ja syvyyttä mittaavat laitteet eli sukeltajan kello ja syvyysmittari. Kehitys kun kehittyi ja maailma muuttui, valmistajat alkoivat kehittää digitaalisia sukellustietokoneita, jotka pystyivät tekemään ajanmittauksen ja syvyyden lisäksi laskemaan typen kertymisen kehoon. Luonnollisesti taulukot eivätkä myöskään tietokoneet edelleenkään sulje sataprosenttisesti pois sukeltajantaudin mahdollisuutta koska vaikuttavia tekijöitä taudin saamiseksi on muitakin; sukeltajan fyysiset ominaisuudet (ylipaino, kunto), veden lämpötila (kylmä vesi -huonompi), sukeltajan vireystaso, alkoholi, tupakka jne. Kuitenkin voidaan sanoa, että nykyaikana sukellustietokoneet ovat tulleet jäädäkseen ja näin ollen ne ovat melkolailla perusvarusteita laitesukelluksessa.

Ensimmäisen sukellustietokoneeni Suunto Vyperin ostin kesällä vuonna 2006 kun olin juuri suorittanut jatkokurssin (PADI AOWD) ja koin, että käyttämällä tietokonetta turvallisuus ja varsinkin lokikirjan käyttö helpottuisivat huomattavasti. Suunto Vyper oli (minulle) erinomainen laite siihen aikaan ja pystyin sukeltamaan myös rikastetulla ilmalla ja pimeässäkin koska nappia painamalla Vyperin taustavalo syttyi 10 sekunniksi (vakioasetus) näyttämään tietoa mm. syvyydestä ja suoranousurajoista. Käyttöliittymä oli tahmeille kolme-nappiselle koneelle varsin askeettinen ja mukaili insinöörin ajatusta miten käyttöliittymän tulisi toimia. Sukellusdatan siirto kotitietokoneelle tapahtui erittäin kallista erikoisvalmisteista USB-kaapelia (ovh 50 €) pitkin. Windows-koneet tunnistivat portissa olleen sukellustietokoneen melko helposti, mutta ongelmia alkoi ilmetä kun myöhemmässä vaiheessa ostin iMacin kotikoneeksi ja jouduin asentamaan jos jonkinnäköisiä drivereita ja devauskikkuloita, jotta data saatiin siirtymään. Paristo sukellustietokoneessa kesti minulla sen 150 sukellusta nikottelematta, mutta paristo oli litteää mallia, melko kallis (10€) ja suosituksenakin valmistajalta oli, että paristo vaihdetaan virallisen huoltoliikkeen toimesta eli vaihtamisesta tulee myös työkustannuksia. Kaikkinensa paristovaihto töineen maksoi siis kutakuinkin 30 euroa liikkeessä.

Seuraavan tietokoneen ostin vuonna 2009. Suunto Vytec DS oli teknisempään sukeltamiseen tarkoitettu sukellustietokone koska siinä oli mahdollisuus käyttää 3 eri kaasua eli selkäkaasun lisäksi myös kahta mahdollisesti dekokaasua (nitikka 50% ja happi). Vytec oli melkein kuin samasta puusta veistetty kuin Vyper – sama muotoilu, sama käyttöliittymä, samat kolme nappia, samat toiminnot (plus nuo kaksi ylim. kaasua). Vuonna 2009 kävin TDI:n Advanced Nitrox -kurssin, joka on ikäänkuin ensimmäinen tekniikkasukelluskurssi ja siksi tietokoneelta vaadittiin myös vähän enemmän (nuo kaasuvaihdot).

Kolmas Suunto tuli lahjaksi minulle täyttäessäni 40 vuotta. Äitini väkisin halusi ostaa minulle kellon, mutta en halunnut perinteistä kelloa vaan rannekellomallisen sukellustietokoneen. Suunto D6i on kuin Vytec rannekellokoossa. Siinä on normaalien sukellustilojen lisäksi myös vapaasukellukseen tarkoittu tila sekä digitaalinen kompassi. Vapaasukellusta en harrasta ja digitaalinen kompassi ei oikeasti toimi kunnolla (kalibrointi on vaikea toimenpide eikä tarkkuutta ole koskaan saanut normikompassin kaltaiseksi), mutta D6i-tietokone oli erinomainen hankinta kun lähdin talveksi sukelluskouluttajaksi 2013-2014 Thaimaahan.

Seikat, jotka minua ovat rassanneet vuosikausia Suunnon valmistamissa koneissa on juurikin liiallinen yksinkertaisuus ja sen myötä rajoitteneisuus, paristot pitää vaihdattaa jälleenmyyjällä, kökkö käyttöliittymä, näytön valo (napista 10 sekunniksi), lokien siirtomahdollisuus/vaikeus ja Suunnot tottelevat omaa kaasulaskenta kaavaa (Suunto RGBM algoritmi) ja tämän muokkaus on lähinnä tehdasasetus (P0), konservatiivisemmat asetukset (P1) tai äärikonservatiivinen asetus (P2). Asetukset ovat manuaalin mukaan tarkoitettu vähentämään suoranousuaikaa olosuhteiden ja sukeltajan fyysisten ominaisuuksien mukaan – ihan hyvä, mutta kuitenkin puolitiehen jätetty muokkausmahdollisuus.
Myös Suunnon lokiohjelmisto on kokenut suuren muutoksen vuosien kuluessa. Aikaisemmin DiveManager -nimellä tunnettu ohjelmisto oli nimensä mukaisesti hallintatyökalu sukellusdatan jälkihallintaan eli lokikirjamainen ja tietoihin pystyi lisämään mukavasti omat varusteet, käytetyn ilman määrän, sukelluskohteen ja -parin tiedot. Sitten jossakin vaiheessa joku taho Suunnolla aivopieraisi ja yritys päätti pistää ohjelman kokonaan uusiksi – poistaa kaikki itse asetetut tiedot kotikoneversiosta, mutta tiedon pystyikin lähettämään yhteisöfoorumille omalle tilille ja tehdä siellä kaikki lisäykset mitä oli pystynyt aiemmin tekemään suoraan ohjelmassa kotikoneelle. Kuitenkin aikasemmin syötetyt tiedot hävisivät kuin pieru Saharaan ja kaikki piti alkaa syöttämään täysin alusta. En tiedä oliko tässä Suunnon puolesta ikäänkuin tarkoitus sitoa käyttäjiä oman sosiaalisenmedian käyttäjiksi vaiko mitä? Toisaalta silleen yritykseltä fiksu veto, että Suuntohan sai tässä ilmaista dataa sadoilta tuhansilta tuotteidensa käyttäjiltä vaikkapa tuotekehitykseen. Kuitenkin sivuston käyttöliittymä oli huono ja aikaisemmin kun esimerkiksi sukellusreissun kaikki sukellukset pystyi helposti muokkaamaan kaikki kerralla (esim. sukellukset Thaimaassa, määrittelin sukellukset xxx-xxx, helposti yhdellä kertaa kohdemaaksi Thaimaa) ja nyt sitten yksitellen joka ainut sukellus kerrallaan. Suunta tietyllä tapaa oikea eli tieto verkkoon, mutta ei tällä tavalla pakotetusti. Eniten koko hommassa hatutti se, että yli 300 sukelluksen ylimääräiset itsesyötetyt tiedot (kohde, sukelluskaveri, näkyvyys, painontarve, ilman kulutus, omat merkinnät yms) hävisivät yhdellä rykäyksellä. Onneksi löysin toisen vastaavan ohjelmiston Macille (siitä lisää tuonnempana) ja pystyin Suunnon backupeista pelastamaan itse syöttämäni tiedot.

Viime vuosina muut valmistajat ovat kuitenkin tuoneet markkinoille LCD ja oLED -näytöillä olevia tietokoneita, joissa on mahdollisuus vaikuttaa myös laskentakaavaan. Joissain on ladattava akku tai itse vaihdettava paristo. Sekä lokien lukeminen tapahtuu kaapelilla tai langattomasti (Bluetooth). Myös päänäyttöä voi muokata tai värimaailmaa muuttaa mieleisekseen. Tästä kokonaisasetelmasta tulee mieleeni ehdottomasti matkapuhelinbisnes. Suomalainen Nokia oli matkapuhelinbisneksen uranuurtaja ja toi puhelimet kaikkien saataville, mutta samalla kun maailma kehittyi, Nokian insinööri ja suunnittelu eivät – käyttäjiä ei kuunneltu ja luotettiin vain siihen mitä oli aina tehty eli ei osattu olla rohkeita ja innovatiivisia. Lopputuloksena oli pilkkahinnalla myynti Microsoftille, kymmeniä tuhansia menetettyjä työpaikkoja Suomessa ja lopuksi koko brändin hiipuminen totaalisesti. Samalla tavalla koen Suunnon olevan; Suomalainen uranuurtaja henkilökohtaisten sukellustietokoneiden kehityksessä maailmassa, melkolailla kaikkien ensimmäinen sukellustietokone on ollut Suunto ja maailman ja tekniikan kehittyessä Suunto on jämähtänyt kehityksessä paikalleen luottaen peruskoneiden olevan suurin tulonlähde (kuten Nokiakin teki pitkälti vain peruskapuloita ns. ”kehittyville markkinoille”) tuoden oman LCD-näyttöisen koneensa markkinoille liian myöhään, ylihinnoiteltuna ja pitäen kiinni insinöörilähtöisestä toteutuksesta – ”Näin me mietittiin sen toimivan, näin sitä käytetään”. On surullista nähdä, että jo toinen huippuluokan kansainvälinen suomalainen yritys tekee tismalleen samat virheet tuotekehityksessä kuin matkapuhelinyrityskin eikä kuunnella kuluttajia tai tutkita markkinoita tarpeeksi tai tarkkailla mitä muut tekevät. Suunnon eduksi on sanottava se, että sukellustietokoneet ovat vain yksi sen tuotekategorioista ja edelleenkin ensimmäistä sukellustietokonettaan etsivälle paras valinta. Mutta ei varmasti kauan nimittäin markkinoilla on jo edullisempia koneita, joiden ominaisuukset, innovatiivisuus ja hinta-laatusuhde voittavat Suunnon peruskoneet (mm. puolalainen Genz). Nyt olisi Suunnon viimeinen mahdollisuus tehdä jotain ennenkuin kurssi lähtee toiseen suuntaan. Aseina olisi tuotteiden karsinta kahteen tai kolmeen päätuotteeseen; yksi perus ”karvalakkimalli” tietokone, joka olisi toteutettu oLED/LCD ruudulla, yksi rannekellomalli (mieluiten myös oLED/LCD) ja sitten se ”lippulaiva” malli, jossa kaikki herkut aloittelijasta tekniikkasukeltajalle ja luonnollisesti (oLED/LCD näytöllä). Kaikkiin malleihin ehdottomasti käyttöjärjestelmä uusiksi, uusi käyttöliittymä ja kaikissa malleissa mahdollisuus muokata laskentakaavaa (oletuksena voisi olla se Suunnon oma Suunto RGBM ja optioina Bühlmann GF ja VPM-B). Sitten Bluetooth yhteydet ja päälle vaihdettava paristo tai ladattava akku. Kaikki nämä ovat jo nykyisin muissa ja tuntuu myös, että digitaalinen kompassikin olisi hyvä laittaa uusiksi. Ehkä helpoiten homma hoituisi riskillä ja jonkun kilpailijan ostaminen kokonaan pois markkinoilta.

Shearwater Petrel 2

Monet tosissaan sukellusta harrastavat ystäväni hankkivat joko OSTC:n tai Shearwaterin LCD/oLED-tietokoneita kun niitä alkoi tulla markkinoille noin 2010 lähtien. Itse koin, että viime vuonna (2015) Vytec:ini alkoi vetää viimeisiään. Olihan koneella tehty yli 400 sukellusta, paristo vaihdettu pariin otteeseen ja mieli alkoi tehdä konetta, jossa kaikki oikeat ”rakennuspalikat” olivat kohdillaan. Tiesin, että tekniikkasukelluskouluttaja Paakkarisen Sami (Sampodive) on jälleenmyyjänä kanadalaiselle Shearwater Petrel 2:lle ja tiedän Samin olevan yksi maailmanluokan sukeltajista ja kouluttajista, joten päätin kysäistä häneltä mielipidettä ja sen perusteella ostaa hänen yrityksensä kautta Petrel omaksi.

Tietokone saapui joulukuun puolivälin jälkeen ja olen nyt (02/2016) päässyt sukeltamaan yli 30 kertaa Petrel:in kanssa. Olen ällistynyt; LCD-näyttö on päällä ja valaistuna koko sukelluksen ajan ja se on niin erottuva, että sukellusparinikin näkee sen muutaman metrin päästä. Päänäyttö on muokattavissa juuri sen näköiseksi kun sen itse haluan. Lokit luen Bluetoothilla suoraan Macille ja jatkossa kun softa vain valmistuu, pystyn reissussa lukemaan datan iPadille. Pariston vaihtokaan ei ole ongelma; AA-paristoja löytyy jokaisesta maailman kolkasta ja vaihdon voi tehdä alle minuutissa itse (yhden vaihdon olen jo tehnyt – Malediiveilla, aikaa meni todellakin alta minuutin…). Yksi litium AA-paristo kestää valmistajan mukaan n. 35 tuntia, joten aikalailla 20 sukellusta minulla – se on vuositasolla puolen vuoden dyykit minulla keskimäärin tai nyt kun Malediivien matkallani tuli tehtyä 28 dyykkiä, niin pariston vaihto oli edessä reissun puolivälin jälkeen. Laskentakaavaa voin itse säätää tai valinnaisesti ostaa toisen softan. Kaasuja voi olla 5 ja perinteisen nitroxin lisäksi kaasuna voi olla myös heliumpitoista miksausta. Koneessa on kaksi Piezo-näppäintä eli semisti hipaisukytkimiä, joiden operointi paksujen hanskojenkin kanssa onnistuu helposti. Miinuksena koneelle on koko ja hinta – kone ei nimittäin ole rannekellokokoa vaan tupakka-askin kokoinen palikka ja hintakin (820€) on melko korkea, mutta sukellettaessa kuivapuvulla koko ei ole liian iso ja hintakin on suhteellinen käsite koska niin paljon ominaisuuksia tästä koneesta löytyy. Ominaisuuksista mainitakseni – tilat: OC Rec – virkistyssukeltamiseen sopiva hetivalmis huoleton tila, jossa voi säätää suuntomaisesti kolmen konservatiivisuusasteen mukaisesti laskentakaavaa ja käyttää enintää kolmea kaasua. OC Tec – tekniikkasukeltamiseen sopiva tila, jossa monta kaasua (5) ja laskentakaavan (Bühlmann GF algoritmi tai optiona VPM-B maksullisena vaihtoehtona). CC INT -tila, rebesukeltajille (mallista riippuen joko integroitu tai jatkuva PO2 tarkkailu – tosin OC Tec:kin voi asettaa tarkkailemaan osapaineita – näin mulla. Sekä GAUGE tila eli mittaritila, joka näyttää sukellusaikaa ja syvyyttä eikä kone laske mitään vaan on bottomtimeri. Itse käytän siis tuota Tec -tilaa koska näyttötilan osaset voi määritellä ja säätää itse .

Koneen käyttöliittymä on varsin helppo koska kuten jo mainitsin, koneessa on kaksi kytkintä valikoissa liikkumiseen, on käyttöliittymäkin pakko olla simppeli. Varsinkin sukelluksen aikaset toiminnot esim. kaasuvaihdot ovat erinomaisen iisejä ja nopeita tehdä (Classic mode).

Tosiaan tulee olo, että joku olisi vihdoin kuunnellut sukeltajaa ja fiilis, että koneen on tehnyt sukeltaja toiselle sukeltajalle!

Odotin innolla maaliskuun matkaa Malediiveille ja sitä, miten hyvin Petrel sopii tropiikissa sukeltamiseen ja hyvin se sopi sinne. Kovaa rasitusta (3-4 sukellus per päivä) kone sai kestää, näyttö näkyi hyvin kirkkaassa vedessä päivälläkin ja eritoten nautin yösukelluksista kun ei tarvinnut erikseen valaista näyttöä, oikeastaan piti pistää näyttöä yösukelluksilla hämärämmäksi (cave), jottei se valaisisi liikaa!! 😀 Harmikseni vaan edelleenkään käyttämästäni nykyisestä lokisoftasta (MacDive) puuttuu iPadille skaalautuva versio, iPhone versio on jo, mutta mulla on Android älyluuri…. Olisi ollut mukavaa täytellä lokikirjaa reissussa kun varsinkin illalla oli luppoaikaa käydä läpi. Valmistajan oma lokisoftakin on ihan jees, mutta kärsii visuaalisuuden puutteesta eikä valmistaja ole tehnyt eikä tule tekemäänkään iOS tai Android -versioita pöytäkonesoftastaan. Edellämainitusta MacDivesta löytyy muuten sellainen muilta aloilta tuttu pilvitallennus mahdollisuus, että jos kotikoneeni (iMac) menee totaalisti solmuun, löytyvät sukellustietokanta kuitenkin DropBoxistani. Muutenkin voin vain suositella MacDivea. 20 USD sijoitus on ollut kyllä hintansa arvoinen
Käytin matkalla muuten erityisen konservatiivista asetusta GF 25/70 (OC Tec tila). Vertailun vuoksi Suunnon D6, joka käyttää Suunnon RGBM:n laskentamallia P0-asetuksella antoi suoranousuaikaa noin vartin enemmän. Montaa kertaa ei suoranousraja ylittynyt ja vain muutamilla sukelluksilla muutamalla minuutilla (1-2 min) ja ne olivat syväpysähdyksillä (deepstop) kuitattu tultaessa turvapysähdyssyvyyteen eli siinä vaiheessa kun Suunto alkoi kolmen minuutin turvapysähdyksen laskennan. Noh, yhden kerran Petrel antoi 8 minuutin dekopenaltit, mutta taisi olla kyllä pitkä altistus syvällä? Pari kertaa tuli tehtyä äkillinen parin metrin nousu kovien virtausten vuoksi. Näillä sukelluksilla Suunto kyllä antoi pahasti penaltia (katto 3 m, 1-2 minuuttia), mutta Petrel ei reagoinut näihin. Ainoa mikä jäi vähän ihmetyttämään Petrelin asetuksissa, oli se että olen asettanut 3 metriä viimeiseksi pysähdykseksi kun se tehdasasetuksissa on 6 m. Kuitenkin kerran tai pari nousin 5 metriin tekemään turvapysähdystä (Suunnon mukaisesti), kone alkoi valittamaan että missaan pysähdyksen ja pinnalla kone sitten ilmoitti, että olen rikkonut dekopysähdyksen rajan. Toisaalta Suunnon tapauksessa kone olisi mennyt tällaisesta 48 tunnin tilttiin ja ollut mittaritilassa, mutta Petrel halusi vain kuittaukseni OK? That’s it ja homma jatkuu. Näin pitää tekniikkasukellustietokoneen toimiakin! Tosiaan tulee olo, että joku olisi vihdoin kuunnellut sukeltajaa ja fiilis, että koneen on tehnyt sukeltaja toiselle sukeltajalle!

Myös jatkoa ajatellen, nyt minulla on sukellustietokone, joka sopii täysin tekniikkasukeltamiseen eli sukeltamiseen trimixillä. Heti kun löytyy sopiva väli, niin pitää suorittaa siis trimix-kurssikin.

Ainoa miiinus koko Petrelissä on sen koko. Se on järkälemäinen mötikkä ja varsinkin etelän sukelluksilla vähissä varusteissa se on aavistuksen liiankin iso. Viikko sen jälkeen kun olin Petrelini saanut, valmistaja julkisti uuden pienemmän version sukellustietokoneesta nimeltä Perdix joka on tismalleen samalla softalla ja screenillä, mutta tosiaankin huomattavasti pienempi, sulavamalla desingnilla. Pariston kestokin on valmistajan mukaan parempi kuin Petrelissä ja hinta kuitenkin sama. Jos vaan olisin tiennyt uutuuskoneesta niin olisin luultavammin hankkinut sen. Ohessa kuva vertailun vuoksi Malediiveilta:

shearwaterit

Shearwater Perdix (vas.), Shearwater Petrel 2 (oik.)

Järjetön määrä turhia varusteita

Posted on by

Monesti minulta ammattilaisena ja kouluttajana kysytään varusteista tai useasti törmään sukeltajiin, jotka ovat ostaneet suoraan sanoen paskaa siloteltuna hyvillä myyntipuheilla. Hetken sukellettuaan he tajuavat kenties itsekin, että ”ne halvat muoviräpylät, joita se sukekeskuksen kaveri möi mulle” on pelkkää skeidaa eikä ne todellakaan toimi toivotulla tavalla kovissa olosuhteissa.
Sukellusammattilainen eli kouluttaja on myös myyjä ja mannekiini, esikuva ja sukelluskouluttajien koulutuksessahan panostetaan myös varustelisämyyntiin ja markkinointiin aika tavalla.
Ymmärrän toki toisaalta sukellusyrittäjää joka myös myy retail-kamaa, että lisämyynnin kurssien lisäksi on saatava ja lisämyynnistä rapsahtaa mukava lisä liikevaihdolle, mutta onko oikea tapa myydä mitääntietämättömille vasta-alkajille, jotka ovat harrastuksensa alkutaipaleella kiinalaista muovihärpäkkeitä, jotka vain näyttävät hyvältä, mutta eivät aja asiaa tai kestävät sen yhden tai kaksi kautta vaikka kyse on isoista summista, asiakassuhteen kestävyydestä yms?
Tällaiset yrittäjät siis kusevat pahasti omille nilkoilleen lyhyt voitontavoittelu mielessään eivätkä ymmärrä, että vaikeana aikoina on sidottava entistä pidempiä asiakassuhteita erikoisharrastusalalla, jotta esim. liikevaihto tulevaisuudessakin olisi taattua.
Itse kuulun myös niihin, jotka ovat ostaneet peruskurssin jälkeen järjettömän määrän aivan turhia varusteita ja varusteita, jotka suoraan sanottuna on ala-arvoista krääsää. Enkä varmasti ole ainoa joka on joutunut pääsemään eroon näistä tuotteista huutokauppafoorumeilla tappiolla. Ainoa nappivalinta, jonka tein peruskurssille mennessä oli Mareksen X-Vision maski. Kyseinen peruskurssimaski on jo rikki, mutta malli oli todella hyvä, hinta-laatu -suhde kohdallaan ja saman mallin maski toimii edelleen varamaskina ja edelleen annan sen kokeiltavaksi peruskurssilla, jos oppilaan oma maski ei syystä tai toisesta istu naamalle tai höyrystyy.

Sukelluskauden alkaessa aloittelijan on hyvä miettiä seuraavia peruslaitehankintojaan toden teolla:

Räpylät. Oh Boy. Olen nähnyt niin monien valitsevan niitä kivanvärisiä muoviräpylöitä, joissa on kivat muovisolkikiinnitykset. Noh, kivasta väristä ei ole koskaan haittaa, mutta materiaalina muoviseos ei anna sellaista vastusta, että esimerkiksi sammakkopotkut tai peruutus onnistuisi kunnolla. Hyvä puoli muovisissa on se, että ne ovat kevyet ja sopivat matkustukseen. Sitten ne muovikiinnitykset – takuu varmasti rikkimenevät osat. Ei tarvitse kuin parille sukereissuille mennä niin ne soljet hajoavat käsiin. Näin kävi itselläkin aikoinaan. Ja sitten uudet soljet toki saa ostettua sukeliikkeestä parilla kympillä. Ja taas hetken päästä uudet kun edelliset räjähtävät käteen. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan kumiräpylöitä, jotka ovat kyllä painavat ja ”rumatkin”, mutta ajavat asiansa ja ovat ns. atomipommin kestävät. Niillä sammakkopotkuja ja peruutus onnistuvat. Aidoista Scubapron jetfineistä eli jetareista saa maksaa yli sata euroa ja nykyään oletusarvoisesti niissä on myös metalliset kantajouset, joten pukeminen ja riisuminen onnistuu sekunnissa yhdelläkin kädellä vaikkapa seisaalteen. Muistan kun eräs opiskeluaikainen toverini (nimeä en mainitse, jos hän tämän lukee niin hävetköön) kyseli räpylöistä ja ehdotin kumiräpylöitä, mutta hän sitten kauhukseen näki linkin päästä kuvan ja totesti ”onpa rumat” ja osti 150 €:n muoviset paskat. Good luck to you my friend ja älä kysele enää neuvoja, jooko?

Maski. Tärkein ominaisuus on istuvuus omalle naamalla! Väri, merkki, hinta ovat irrelevantteja ominaisuuksia. Halvallakin voi saada hyvää. Jopa neljänkympin XScuba toimii. Itse käytän vain mustia maskeja koska hajavalo ympäriltä häiritsee ja toiseksi, että läpinäkyvä silikoni maskeissa värjääntyy ajankuluessa ruskeaksi eikä sitä oikein saa takaisin läpinäkyväksi ja siistiksi kuin joillain myrkyillä. Ei siis hyvä, käytä siis mustaa.

Regut. Taas jälleen ollaan henkimaailman puolella kun pitäisi valita yksi sukellussetin kalleimmista osasista. Minä suosittelen Apeksia. Englantilaisen valmistajan tuotteet ovat valmistettu kylmiin vesiin ensisijaisesti, mutta luonnollisesti toimivat myös lämpimissä vesissä. Regusettejä pitää myös huoltaa vuosittain ja Apeksia huoltavia liikkeitä ja henkilöitä löytyy täältä timbuktuun asti. Huoltokitit maksavat parisen kymppiä ja perusfiksauksen voi tehdä kohteella itsekin jos vaikka ykkösvaihe puhaltaa. Hinta – miksi ostaisit kalliin kun saat edullisemman Apeksin. Taas plussa brittiregulle. Markkinoilla on monia muitakin hyviä merkkejä eikä nekään huonoja ole, mutta kun mietit regua itsellesi mieti, että se on kuitenkin tärkein välineesi, jolla hengität veden alla! Se on kyettävä myös aika ajoin huoltamaan. Omistan yhden ScubaPro-merkkisen regulaattorin. Se on todella hyvä, mutta maastamme löytyy vain yksi liike, joka huoltaa niitä ja sekin on pääkaupungissa.

Tasapainotusväline. Joo ikuinen ”kumpi ja kampi” -tappelu. Minä käytän wingiä eli siipeä. Siihen lisäksi hihnasto ja metallinen selkälevy joko teräksestä tai alumiinista reissuja varten. Kun taas joku kysyy miksi käyttää sinkkusukeltamisessa pitäisi käyttää wingiä kun takkiliivi ajaa asian ihan hyvin ja siinä on taskut ja pikalukkoa ja sitä sun tätä. Niin, eipä meidän vauvakaan tarvinnut kenkiä ennenkuin oppi kävelemään ja kun oppii kävelemään niin tarvitsee aloittelijakengät ja sitten vähän vanhempana oikeat kengät. Sama juttu, mitäs jos se harrastus oikeasti etenesi siihen, että sukellatkin joskus tuplilla? Ei tarvitse ostaa siinä vaiheessa kuin uusi wingi, selkälevy ja siinä hihnasto jo meillä onkin. Myös sama juttu kuin aikaisemmin esitin muovisten räpyläsolkien suhteen – takkiliiveissä on paljon muovisia osia, jotka menevät jossakin vaiheessa rikki. Wingissä niitä ei ole. Hihnasto maksaa muutaman euron per metri ja valmiiksi säädettynä hihnaa ei tarvitse joka kerta säätää. Jos homma on taskuista kiinni niin irtotaskuja voi ostaa varamaskille, poijulle ja elvytysmaskille ja laittaa taskut lanteelle hihnastoon, josta niihin ylettää paremmin kuin takkiliivin taskuihin, jotka ovat logistisesti sellaisessa paikassa, ettei monikaan sulkeltaja yllä laittamaan mitään takaisin taskuihinsa veden alla. Niin ja sitten sukellusasento ja mukavuus; takkiliivissä pallean kohdalla taskujen alla on ilmatila, joka täyttyessään puristaa sukeltajan hengityslihaksistoa aiheuttaen tukalan ja vaivalloisen hengittämisen. Ilmatila wingissä on takana siellä missä se vaikuttaa oikeanlaisesti myös nosteeseen ja sukellusasento on horisontaalisempi (ei siis automaattisesti) vedessä. Pinnalla tottakai vasta-alkajalla selän takana oleva ilmatila on haasteellisempi ja painojen paikoista ja määrästä riippuen voi heittää sukeltajan pää alaspäin.

Puku. Märkä- vai kuivapuku? Suomeen ehdottomasti kuivapuku. Jokaisen meillä Suomessa toimivan keskuksen pitäisi kouluttaa peruskurssinsa aina kuivapuvussa koska meikäläiset vedet ovat kylmiä. Piste. Luonnollisestihan mennään asiakkaan ehdoilla, mutta hyppäys kuivapuvusta märkäpuvun käyttöön on pienempi riesa kun opetellaan nosteenhallinta sekä kuivapuvulla ja nosteenhallintavälineellä. Hintatietoisesti sukelluskeskus voi myydä homman märkäpuvussa ja taas kurssin jälkeen myydä edullisen märkäpuvun vasta-alkajalle.
Suomessa vain kesällä pintavesi on hetken aikaa sen verran lämmintä, että märkäpuvussa oikeasti pärjää korkeintaan yhden alle tunnin sukelluksen. Ja sitten siihen vielä lisäksi painojen määrä: Jos Suomen kylmissä sukeltaa märkäpuvussa, joka on paksu (5+5mm tai 7 mm) on lyijypainoja oltava yli 10 kiloa ja se tekee jos liikkumisen ja painojen liikkuttamisen ikäväksi selälle. Ihmettelinkin aloittaessani sukeltamista, että hitto kun on ikävä harrastus kun selkä kipeytyy aina joka kerta kun olen käynyt sukeltamassa. Sitten hankin haarniskan nimeltä kuivapuku. Tuli lämpimämpää, sukellusajat pidentyivät, pystyin sukeltamaan monta sukellusta päivässä eikä selkään enää sattunut koska lyijyä ei samaa määrää tarvittu. Taloudellisestihan ihmiset ostavat sen märkäpuvun ensiksi koska paksu märkkäri on noin 300 euroa ja kuivapuvusta pitää pulittaa aluspuvun kanssa ainakin 1000. Ero on kuitenkin kuin päivällä ja yöllä. Sijoita vähän enemmän nyt kuin, että ostat 300 euron märkäpuvun, josta saat kesäkauden päättyessä 100 euroa ja ostat sen kuivapuvun jolloin olet jo ”menettänyt” 200 euroa.

Puukko. Aina naurahdan kun näen näitä ”jamesbondeja”, jotka laittavat sen rambopuukon kokoluokkaa olevan sapelin remmeillä jalkaansa. Ne pitäisi lailla kieltää. Sukelluspuukko, kuten peruskurssillakin opetaan on työväline, jolla leikataan, mitataan, kolkutetaan ei siis mikään taisteluväline. Pieni tekkipuukko (n. 10 cm, terä 3-4 cm) wingin lannevyössä on riittävä työväline leikata jos sotkeutuu verkkoon eikä siihen tarvita sadan euron titaanista valmistettua diibadaaba-puukkoa. Lisävarusteena vielä Z-leikkuri vaikkapa tietokoneen remmiin. Kuinka moni rambopuukkoilija edes yltää siihen puukkoonsa?

Valo. Kanisterivalo ehdottomasti Suomen olosuhteissa ja mielellään säädettävällä valokeilalla oleva HID tai voimakas LED-lamppu. Käsivalot ovat varalamppuja ja ainoastaan hätätilanteisiin tarkoitettuja fikkareita Suomessa. Troopiikissa pimeän sukelluksia tai sukelluksia huonossa näkyvyydessä ei tehdä, joten sinne sopii hyväkin käsivalo. Käsivalossa on myös se huono puoli, että kun käsivalo on käytössä on toinen käsistä poissa pelistä. Kanisterivaloissa on yleennsä ns. goodman handle eli vaikka valopää onkin kädessä, voi kädellä vielä tehdä jotain.

Sukellustietokone. Maailman kehittyessä sukellustietokoneista on tullut jokaisen sukeltajan perusvälineistöä. Kotimainen valmistaja Suunto myy perinteikkäitä tuotteita, jotka elävät harrastuksen kanssa pitkään. Kuitenkin tekniikan kehittyessä pistäisin euroni aloittelijana mielummin tuotteeseen, jossa on taustavalo, ladattava akku ja jonka voi päivittää harrastuksen kehittyessä ilman, että ostan monta eri laitetta muutaman vuoden välein. Puolalaisvalmisteinen xDeep BT on ehkä tällä hetkellä paras valinta. xDeepissä on oLED tausta ja ostat BT. Samaan laitteeseen voit jatkossa päivittää softan, jolloin laskentakaava laskee sukellusprofiilin mukaisesti myös turvapysähdyksen ja pohja-ajan. Pidemmälle mennessä saman laitteen voi vielä päivittää trimix-koneeksi mikäli sukeltaminen kaasuseoksilla kiinnostaa. Siis kaikin puolin hyvin ajateltu tuote vasta-alkajista tekkisukeltajille.

Kaiken kaikkiaan kun oikeat varusteet tai mielumminkin käyttäisin sanaa sopivammat varusteet hankittaisiin heti niin säästö voisi olla parin tuhannen euron luokkaa. Luultavasti kuitenkin sekin pari tuhat euroa tulee jossakin vaiheessa kulumaan juuri sen myyjän tuotevalikoimaan joka on myynyt kamat, mutta ei sen yrittäjän joka tyhmyydessään myy aloittelijalle paskaa. Mikä sitten on minulle paras valinta? Sepä se kysymys juurikin on. Kauppias haluaa sinun ostavan montaa turhaa tuotetta, kaverisi neuvoo käyttämiänsä kamoja parhaina ikinä, minä taas saatav neuvon ihan toista. Parasta olisi kuitenkin päästä aina kokeilemaan eri tuotteita, mutta se ei ole aina mahdollista. Sukelluskoulu Go Downin kautta voit päästä kokeilemaan yllämainittuja varustekokoonpanoja joko kursseilla tai/ja hupisukelluksilla ja tehdä itse päätöksesi varusteista ennenkuin pistät euroja liikoon vääriin tuotteisiin ja myöhemmin myyt niitä huutokauppafoorumeilla tappiolla. Peruskurssillamme käymme myös läpi varusteita ja pidän huolen siitä, että turhien mainospuheiden sijasta saat ohjauksen sellaisiin varusteihin, jotka ovat laadukkaita ja joita oikeasti tarvitset nyt ja tulevaisuudessa ja jotka kestävät hetken pidempään kuin ne kiinalaiset muovihärpäkkeet, jotka myydään sinulle ”ainoaina oikeina valintoina”.

-Ville