Tag Archives: laitesukellus

Uusi vai käytetty?

Posted on by
Vastaus

Kesä on jo pitkälti takana, peruskurssit melkein hoidettu – yksi kurssilainen vielä sunnuntaina tulee tekemään viimeiset avovedet, muuten avokauden kurssit on ns. vihkossa. Peruskurssin jälkeen alkaakin uudella sukeltajalla kova tohina hankkia omia varusteita. Mietitään kannattaako rahat sijoittaa heti uusiin sukellusvarusteisiin vai pärjäisinkö aluksi vaan käytetyillä varusteilla?

Luonnollisesti ensimmäinen steppi lähestyä hankintapäätöstä on se, että onko laitesukelluksesta tulossa aktiiviharrastus vai päädynkö sukeltamaan silloin tällöin ehkä lomilla? Jokatapauksessa jo peruskurssille tullessa kouluttajat suosittelevat hankkimaan ns. ABC-välineet eli maskin, snorkkelin ja räpylät. Ehdottomastihan maski on yksi henkilökohtaisimmista välineistämme ja se 99% hankitaan uutena kasvoon sopivana. Snorkkelin kustannut on 10-30 euron luokkaa, joten sekin hankitaan samalla. Vastaavasti sitten räpylät onkin jo ehkä ”sijoitus” koska edullisimmallaan ne ovat alkaen 70 euroa.

Entäs sitten muut varusteet? Laitesukeltamiseenhan tarvitaan vielä puku, BCD-takkiliivi tai Wing selkälevyllä sekä regusetti. Lisäksi vielä muutama murkula lyijyä joko vyölle tai laitepakettiin kiinnitettynä. Suositeltavana perusvarusteena vielä sukellustietokone. Kaikenkaikkiaan aloittevan sukeltaja sijoittaa seuraavasti (hinnat ovat suuntaa-antavia ehkä vähän yläkanttiin hintoja):

Maski: 50€
Snorkkeli: 30€
Räpylät: 100€
Puku (kuivapuku + aluspuku – se oikea varuste Suomessa): 1500€
Laitepaketti (heti veteen -tyyppinen setti, jossa pullot+BCD+regut): 1800€
optiona tietokone (Suunto perusmalli): 230€

Joten helposti päästään koko varustekokonaisuudessa yo. hinnoilla 3800€ hujakoille. Kallis sijoitus, mutta kun laitekokonaisuudesta pitää huolta niin maskia ja snorkkelia lukuunottamatta (ja muita pikku dingelidangeleita) muut varusteet kestävät ainakin 10 vuotta tai tyyliin 1000 sukellusta. Jos taasen jakaa tuon alkuinvestoinnin vuositasolle tai yksittäisen sukelluksen hinnaksi niin edullista hubaa se on kun taasen vertaa vaikkapa vuokrahintoihin (vkonloppu: laitepaketti 65 € + kuivapuku 80 € + tietokone 15 € = 150€).
Omien varusteiden hankintaan ajaa myös muut seikat; Vuokratessa kysy itseltäsi: haluatko sinä pistää esim. sellaista annostinta suuhusi joka on vieraillut sitä ennen 1000 muun sukeltajan suussa ja pyörinyt veneen lattialla/hallin lattialla/maassa ja etkä voi olla aivan täysin varma onko sitä pesty ed. käytön jälkeen? En minä ainakaan. Tai haluatko vuokrata yleiskokoiset varusteet (puku + bcd) joka sinulle jotenkuten eli se on vähän suuri tai vähän jämpti, mutta ei sinulle sopiva kuin hanska käteen? En minä ainakaan.  Haluatko vuokrata tietokoneen, joka on sinulle vieras peli eli joudut joka kerta ehkä tutustumaan käyttöohjeisiin etkä voi ladata sukellusdataa omalle läppärillesi/pöytäkoneeseesi? En minä ainakaan.

Monet kurssilaiset kysyvät minulta kannattaako ostaa käytettyä varustetta? Tähän vastaus on sekavasti kyllä ja ei. Jotkut varusteistamme ovat tehdyt kestämään ja käytettynäkin tietty varuste on täysin käypä. Esim. sukeltaessa wingillä tarvitaan selkälevy. Selkälevy on valmistettu joko teräksestä tai alumiinista. Toisinsanoen se melkolailla ikuinen. Pullot/säiliöt ovat joko teräksisiä tai aluumisia ja niiden  käyttöikä on hyvinpidettynä vuosikymmeniä – toki pitää muistaa, että sukellussäliöt kuten muutkin paineastiat tulee katsastaa 10 vuoden välein Tukesin suosituksesta. Tietokoneet ovat myös kestävää sorttia ja ainoa kuluva osa niissä on näytönsuojus ja paristot.
Kaikki käytetyn tavaran järkevyys kuitenkin kilpistyy siihen mitä tavarasta pyydetään hintaa. Suomessa kirpputoritoiminnan yleistyessä on tapahtunut kummallinen perversio: käytetystä tavarasta pyydetään aivan tolkuttoman paljon. Perin merkillistä koska oma käsitykseni on, että käytetty tavara myydään tarpeettomana ja yleensä myös käytettynä, joten sen hinta ei voi olla sama kuin uutena, sen hinta ei voilla 3/4 osaa uudesta vaan kyllä käytetyn sukellusvarusteen hinta on lähtökohtaisesti puolet siitä mitä se kaupassa maksaisi oli varustetta käytetty kerran tai sata kertaa! On perin vastemielistä, että jotkut myyjät haluavat minimoida oman virheensä yrittämällä myydä käytettyä kamaa kalliilla ja sitten uusi keltanokkasukeltaja menee vielä sellaisen hinnan maksamaan! Kusettamista!
Virheellä tarkoitan ennenkaikkea sitä, että laitesukeltajan taitojen kehittyessä ja sukellusintressien muuttuessa, jotkut varusteet vaan eivät heille yksinkertaisesti toimi tai sitten kaupassa myyjä on osannut myydä sinulle (lue: huijannut ostamaan) huonon varusteen (lue: kiinalainen muovipaska). Itselläkin omalla kohdalla olen ostanut muoviräpylät (Mares) peruskurssille, ne möin heti ensimmäisen avokauden jälkeen ja ostin halvimmat kumiräpylät (Aquarius Turbo). Nämä halvimmat kumiräpylätkin möin pois kun ne olivat liian löysät mm. peruutuspotkuihin (tilalle ScubaPro Jetfin). Märkäpukukin (Mares) tuli aluksi ostettua vaan huomatakseni ettei sillä sukella Suomessa kuin kesäkauden ja halusin kuitenkin sukeltaa ympäri vuoden (tilalle DiveRite 905 kuivapuku). Eka kuivapukukin meni vaihtoon kahden vuoden jälkeen koska takavetoketjua en saa itse kiinni tai auki (tilalle Ursuit HL Cordura FZ). Sinkkupullo tuli myytyä kun hankin tilalle tuplapullot. Mareksen regu oli kiva näköinen, mutta huolto painajainen eikä siinä ollut kylmäsuojausta (tilalle Apeksin DS4set). Tietokoneitakin minulla on ollut 4 kpl, joista kahdet ensimmäiset (Suunto Vyper, Suunto Vytec DS) on myyty edelleen. Suunto Equilite takkiliivin on ensimmäinen varusteeni kurssin käytyäni ja sen ostin aivan ylihintaan käytettynä. Kävi paljon myöhemmin ilmi, että kaveri jolta sen ostin, olikin ”ostanut” sen sukelluskeskuksesta muttei koskaan ollut maksanut siitä… Kuitenkin tämäkin varuste vaihtui wingiin ja selkälevyyn myöhemmin. Näistä jäljellä vain selkälevy, hevosenkenkäwingi on vaihtunut donitsiin.

Joten, osta käytetty jos saat varusteen ostettua (vähintään) puoleen hintaan siitä mitä se keskimäärin kaupassa maksaa, mutta huomioi, että käytetty on aina käytetty eikä sille ole kuin ”perävalotakuu” ja jokatapauksessa esim. regut pitää aina huollattaa jos ostat käytetyt regusetin. Uutena ostetulla varusteella on kuluttajalle kuitenkin 12 kk takuu ja esim. kuivapuvuissa pidempi (jopa 3 v). Ja ostaessasi kotimaisesta kivijalasta, tuet pienillä marginaalilla elävää sukelluspuodin pitäjää! Ymmärrän toki itsekin hinta- ja varustetietoisena tilaan netistä sieltä mistä saan edullisimmin ja yleensä ulkomailta valitettavasti saat saman varusteen kotiinkannettuna paljon edullisemmin.

Mistä sitten lähteä metsästämään käytettyjä varusteita? Jos kuulut johonkin sukellusseuraan niin lähde kysymään sieltä. Saattaa hyvinkin olla, että joku seuralainen on lopettamassa harrastusta tai tekemässä päivitystä laitekokoonpanoonsa ja yleensä voisi ajatella, että ”kusettaja” ei lähde lähipiirissä siirtämään vahinkoa toisille. Hyviä kanavia ovat myös Facebookin ScubaTori ja ScubaKirppis sekä harrastusfoorumi snorkkeli.netin Scubatori. Muista kuitenkin, että uusistakin varusteista voi aina kysyä tarjousta kun ostat paketin kerralla.

Viimeiseksi haluan vielä mainita, että ostat sitten käytettyä tai uutta niin puntaroi tarkkaan tarpeesi. Älä osta ajatuksella ”ostan nyt tän alkuun tai aluksi” koska näin itsellesi valehtelemalla tulet kenties ostamaan siis kaksi varustetta ennemmin tai myöhemmin ja ostat aluksi sen käytetyn ja sitten uutena ja maksat siis vähintään puolitoista kertaisesti etkä säästä mitään vaan menetät. Joten säästät hankkimalla suoraan oikeat uudet varusteet heti. Omasta puolestani olisin toivonut jonkun kertovan minulle, että osta heti kunnon kuivapuku, osta heti wingi+selkälevy, osta heti Apeksin regu(t) ja osta sinkkupullon sijaan tuplat. Olisin säästänyt heti kärkeen varmasti 1000-2000 euroa! Jatkoa en viitsi edes laskea. Toisaalta olen kyllä ollut hyvä asiakas paikalliselle sukelluskauppiaalle kun olen sijoittanut 2-3 varustesukupolveen…

Jos sinua siis mietityttää varusteet, niiden hankinta – kysy! Varusteista minulta kysytään usein BCD:eistä wingin ja takkiliivien eroista ja olenkin pohtinut luoda asianmukaisen videopätkän jossakin vaiheessa youtube-kanavalleni. Joten käy jo nyt tutustumassa ja tilaa kanavani.

Jääsukelluskausi on täällä

Posted on by
Vastaus

On sukeltajia, joiden sukelluskausi alkaa talven päätyttyä jäiden lähtiessä ja päätty jälleen kun vedet jäätyvät. Tämä ns. avokausi kestää meillä Etelä-Suomessa noin huhtikuusta joulukuuhun eli noin 4-5 kuukautta vuodesta jää peittää vedet ja nämä sukeltajat viettävät väliaikaa joko leppoisasti huoltaen varusteitaan, matkaavat etelään tai osalllistuvat seuran tai jonkun sukelluskeskuksen järjestämiin uimahallivuoroihin sukeltamaan. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla vaan jään allakin voi sukeltaa. Tällaisten sukeltajien sukelluskausi kestää melkolailla ympäri vuoden, muutamaa tosi tosi tosi kylmää viikkoa lukuunottamatta.
On muistettava, että ensinnäkin varusteet pitää olla kunnossa ja kestää kylmää vettä. Tärkeänä pidän myös koulutusta. Sukellussuunnitelmakin pitää olla konservatiivinen koska suoraa pääsyä pinnalle ei ole. Kuitenkin kaikkein tärkeintä on korvien väli. Jos oma pää sanoo, että jääsukeltaminen on epämiellyttävää, ahdistusta tuottava ajatus tai kylmä vesi tuottaa ongelmia niin silloin on kaiketi parasta unohtaa tämä leikki.  Kylmän veden ahdistuksen voi vielä kiertää hankkimalla kunnollinen kuivapuku ja erinomainen aluspuku ja/tai lämmitysjärjestelmä. Ja sen ahdistuksen voi voittaa kokeilemalla jäänalla sukeltamista ja jos sen jälkeen homma ei nappa niin ei siinä mitään – kevät ja kesä kuitenkin tulee jossakin vaiheessa ja jäätkin ajanmyötä lähtevät.

PADI-koulutuksessa sekä Sukeltajanliiton koulutuksessa (CMAS) jäänalla sukelletaan vain pintaköydellä (ei parinaru, parinarussa kaksi sukeltajaa on kiinni toisissaan köydessä, jonka keskikohdassa on kelluke). Tämä tarkoittaa sitä, että sukeltaja on köytettynä pintaköyteen, jonka pituus on 30-50 metriä. Avannolla on pintamies ohjaa yhden sukeltajan köyttä ja avustaa sukeltajaa veteen, vedessä ja vedestä pois. Tämä on turvallisin tapa aloittaa sukeltaminen jään alla.  Tällä tavalla minäkin aikoinaan aloitin jääsukeltamisen, mutta koin köyden erittäin rajoittavaksi kapineeksi. Jos samassa avannossa sukeltaa muitakin sukeltajia tulee eteen sotkeutumisvaara ja jos turvallisuuden kannalta sukelletaan vuorottain voi se tarkoittaa pitkääkin odotusaikaa pinnan päällä ja tämä voi tarkoittaa paleltumista pinnalla. Ei kiva!
Toinen vaihtoehto on opetella sukeltamaan luolasääntöjen mukaisesti reelinarutusta käyttäen ilman köysikahletta.  Valmiita reittejä löytyy esimerkiksi tutusta Hilloisten louhoksesta, jossa aiempina talvina avanto on tehty opasnarun alkupäähän lähelle rantaa. Narua seuraamalla pääsee vaikka koko syvemmän puolen ympäri ja takaisin. Jos valmista opastenarua ei ole, se pitää itse laittaa sukeltaessa paikalle ja takaisin päin tullessa kerätä pois (suositus on kerätä pois eikä jättää paikalleen ellei todella tiedä mitä on tekemässä). Sukellettaessa näin, pitää kuitenkin ehdottomasti muistaa kahdennettu järjestelmä eli tuplasäiliöt sekä kahdet alentimet ja annostimet, kuivapuku (kahdennettuna nostovälineenä) sekä lamppu ja varavalo. Tämä siitä syystä, että jos joku varuste esim. toinen alennin&annostin vikaantuu, voidaan sulkea venttiili ja siirtyä vara-annostimelle. Worst case scenario – Sukellusparilta saa myös apua, narun päässä sukeltaessasi, sukellat yksi ja sinun parisi on pinnalla! Jään alle en siis lähtisi missään nimessä edes pintaköydellä sinkkusäiliöllä ilman kainalopulloa tai stagea.
Myös sukellussuunnitelmassa on käytettävä äärimmäistä konservatiivisuutta. Luolasääntönä tunnetaan ns. ”kolmannekset”. Tämä tarkoittaa sitä, että kun säiliön sisältö jaetaan kolmeen osaan yksi osista on ns. matkakaasua, yksi osa ns. paluukaasua takaisin lähtöpisteeseen sekä turvapysähdykseen ja viimeinen jäljelle jäävä osa reserviä kaiken varalle jos jotain itselle tai kaverille saattuu käymään huonosti. Matemaattisesti kalkulaatio voitaisiin tehdä näin; Täysissä säiliöissä on yhteensä 210 baria hengityskaasua. Kun tämä jaetaan kolmeen osaan niin avannolta voidaan edetä käyttäen maksimissaan 70 baria,  tämän jälkeen ehdottomasti pitää palata kun mittari näyttää 140 baria ja kun saavutaan takaisin avannolle ja palataan taas kuivalle on säiliöissä oltava jäljellä vähintään 70 baria hengityskaasua. Tietenkin konservatiisemmin voitaisiin määritellä, että matkakaasuna käytettäisiinkin vain 60 tai jopa 50 baria. Jolloin pinnalla takaisin pinnalla olisi 90 tai 100 baria. Eilen sukeltaessani lähtöpaineeni oli 210 baria. Käännös takaisin avannolle tehtiin 45 barin jälkeen ja pinnalla sukelluksen jälkeen kaasuja oli siis jäljellä 120 baria. Hyvin konservatiivinen suunnitelma ja toteus onnistunut. Sukellus kesti 62 minuuttia joka oli melkoisen pitkä sukellus 4 asteisessa vedessä, ilman lämpötilan ollessa -2 astetta. Eli olosuhteidenkin puolesta oli hyvä sää sukeltaa. Omana henkilökohtaisena rajana minulla on -10 astetta, jonka jälkeen kylmettäminen ennen sukellusta tapahtuu nopeasti ja sukelluksen jälkeen puvun riisuminen kohmeisilla sormilla on epämielyttävää, joskus jopa melkein mahdotonta sekä riisumisessa pitää olla ripeä ennenkuin venttiilit jäätyvät kiinni letkuihin tai säiliöventtiilit ovat niin jäässä, ettei niitä voi sulkea ennenkuin ne sulavat.

Tässä alle viiden minuutin pätkä eilisesti (24.1.2016) sukelluksesta:

Miksi sitten sukeltaa kylmässä ja pimeässä? Tätä käsittelin jo aiemmin blogikirjoituksessani ”Ei mitään nähtävää”. Minulle tärkeintä sukeltamisessa ei ole jonkun kohteen näkeminen tai sen näkemättä jääminen. Vaan koko sukelluspäivä on jo itsessään palkitseva kokonaisuus päästä pois arjen rutiineista tilaan, jossa fokus on juuri siinä kyseisessä hetkessä eikä muita ajatuksia tai huolenaiheita juuri siinä kyseisenä hetenä ei voi olla. On vain se hetki, mitä teen seuraavaksi ja miten sukellusparini voi ja on. Myös painottomuuden tunne yli satakiloiselle jässikälle on aina taianomainen. Kaikki se mitä veden alla on tai näkyy, on toissijaista. Sukellus ei ole suorittamista vaan kokemista!
Onhan se toki hienoa bongata iso kala tai uponnut laiva eli hylky, mutta se ei ole minulle itseisarvo. Myöskään itseni voittaminen tai jonkun asian saavuttaminen (syvyys, sukellusaika tmv) ei minulle henkilökohtaisesti ole se määränpää. Toki uudella kohteella sukeltaminen tai uuden oppiminen tuo aina mukavan lisän, mutta se ei minulle ole tärkeintä.
Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin vesistö, jossa sukellat avoaikaan kesällä, on talvella (yleensä) huomattavasti kirkkaampi eli sateiden ja tuulien sekoittama vesimassa on talvella tyyni ja näin ollen parhaassa tapauksessa vesi on niin kirkasta, että vaakasuora näkyvyys voi olla huikeat 25-30 metriä. Jo sen kokeminen on huikeaa. Kun jään päällä on lunta, ei luonnollinen valo eli auringon valo juurikaan pääse pinnan alle ja vedessä on edettävä lamppua käyttäen. On kuin sukeltaisi yöllä eli tässä tapauksessa voisi sanoa, että saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla – yösukellus ja jääsukellus. Kevät-talvesta kun lumikerros on vähentynyt jään päällä, valoa toki tulee jäänalle jo paljon ja silloin näkee huikeita jääasetelmia. Kalojakin on, mutta säästääksen energiaansa kylmässä vedessä, ne pysyttelevät piiloissa tai ovat kuin hidastetusta filmistä. Eli on monta asiaa miksi myös sinunkin pitäisi edes kokeilla jääsukellusta

Jos tämä luettuasi mielesi tekee kokeilla jään alle menemistä, ota rohkeasti yhteyttä. Go Downin kurssivalikoimaan kuuluu jääsukelluskurssi, joka antaa sinulle puitteet ja lähtökohdat ja toivottavasti myös kipinän alkaa sukeltamaan jäänalla.

Talvea kohti valmistellen

Posted on by

Viime talvikaudenhan vietin Thaimaassa työskennellen freelancer-kouluttajana Raya Diversilla kolmessa kohteessa Khao Lakissa, Ao Nangissa ja pisimmän ajan Koh Lantalla. Asiakkaana oli 99% suomalaisia turisteja ja vain muutama muun kansallisuuden edustaja. Vaikka elämmekin selvästikin lama-aikaa, matkustavat suomalaiset edelleen paljon Aasiassa ja haluavat lomaltaan enemmän kuin pelkästään istua hiekassa, vetää cocktail-överit ja shoppailla. Varmaan näitä ”laspalmas”-turisteja vielä löytyy, mutta jos lähdetään yli tonnin lomareissulle niin kännit, rusketuksen ja piraattivaatteet voi hankkia halvemmakin. Eli se mitä tässä yritän sanoa; Ihmiset sukeltavat, käyvät kurssin ja sukeltavat tai ihan vaan snorklaavat lomallaan edelleenkin.

Miten tämä sitten liittyy Go Downiin? Noh, en ole lähdössä freelanceriksi tulevana talvikautena mihinkään, mutta ajattelin huomauttaa, että kun laitesukelluskurssille mennään ”etelässä”, on se 3 päivän pikakurssi. Kouluttajat ja varsinkin suomalaiset kouluttajat ovat luojan kiitos suurimmaksi osaksi tunnollista porukkaa, jotka pitävät edes jonkinmoisesta laatustandardista kiinni, että kurssin suorittaneet osaavat kurssin jälkeen itsenäisesti sukeltaa. Mutta, niin tässä se ’mutta’… PADI -koulutusorganisaation puitteissa voidaan laitesukelluksen peruskurssi hoitaa osissa. Osat koostuvat itseopiskelusta, oppimisen tarkastamisesta tai luennoista, allasosuuksista joissa opetellaan kaikki perustaidot ja lopuksi homma huipentuu avovedessä neljään sukellukseen.  Suosittelen talvilomallaan reissuunlähteville ja laitesukelluksesta haaveileville ns. siirtopaperi-kurssia (referral), jossa kaikki muu hoidetaan jo kotimaassa (jopa kirjallinen loppukoe) ja loput avovesisukellukset lomakohteessa ja lomakohteen kouluttaja kortittaa eli antaa siis lopullisen sineetin/luvan sukeltaa. Tällöin jää enemmän aikaa hioa tietoja ja perustaitoja altaalla ennenkuin hyppää veneestä mereen Thaimaassa. Ja kun perusteet ovat kohdallaan, tuntuu sukeltaminenkin mukavemmalta ja turvallisemmalta ja hommasta nauttii suunnattomasti enemmän kuin silloin kun homma on vedetty startista finaaliin helvetinmoista munaravia kolmessa päivässä.

Eritoten suosittelen siirtopaperikurssia perheille, joissa on lapsia. Monesti minulta kysytään mikä on ikäraja laitesukellukselle? Koulutusstandardien mukaan 10 vuotta. Talvella koulutin monta alaikäistä lasta ja nuorta ja myös harrastusseurani kautta nuortenkursseja on tullut vedettyä. 10 vuotias on vielä sen verran pieni, että tiedollisen puoleen on syytä paneutua kunnolla ja antaa lapselle aikaa omaksua ne asiat, jotka monille aikuisillekin tuottaa vähän ajateltavaa. Motorisestihan nuoret ja lapset pesivät aikuiset kursseilla taidoissa mennen tullen ja se lasten rohkeus tehdä asioita, oli ihailtavaa. Välillä kouluttaja kyllä joutuu tilanteeseen kun keskittymiskyky lapsella siirtyy jonnekin muualle (vedenalla) ja kun aikuiselle voisi samaisessa tilanteessa sanoa/näytettävä asian suoraan, on lasten kanssa kyettävä saamaan kiinnostus luonnollisemmin ja pehmeämmin takaisin itse asiaan. Tämä vie luonnollisesti aikaa ja lomakurssilla harvoin on aikaa tehdä kurssia joka venyy sitä sovittua 3 tai 4 päivää pidemmäksi.  Joten jos olette lähdössä reissuun perheen kesken ja jo nyt on mietitty, että junioritkin saavat suorittaa laitesukelluskortin niin kannattaa ilman muuta tehdä homma siirtopapereilla alta pois ja aloittaa täällä lukemaan, oppimaan ja harjoittelemaan.

Kurssin suoritettuaan alle 15 vuotiaille (PADI Junior OWD) syvyysrajat ovat matalemmat kuin muutoin peruskurssin käyneille. Lapset eivät saa myöskään itsenäisesti sukeltaa vaan aina joko aikuisen tai ammattilaisen seurassa. Sitten 15 vuotta täytettyään junnu-kortti voidaan päivittää suoraan aikuisten kortiksi ilman vaatimuksia.

Kurssilaisia Thaimaan ajaltani, kaksi suomalaista opasta ja 10-vuotias superlahjakkuus.

Kurssilaisia Thaimaan ajaltani, kaksi suomalaista opasta ja 10-vuotias superlahjakkuus.

Siirtopaperikurssin voi suorittaa myös nykyään etäkurssina. Ennen puhuttiin kirjekursseista ja olihan se Uuno Turhapurokin onnistunut kouluttamaan itsensä vaikka miksi kirjekurssien kautta. Nykyään homma tehdään verkossa ns. eLearning-kurssina. Homma menee siten, että kurssilainen itse varaa suoraan koulutusjärjestön sivuilta itselleen eLearning-kurssin ja suorittaa se milloin haluaa ja ehtii verkossa. Verkosta löytyy oppimateriaali ja se on sieltä luettavissa myös kurssin jälkeekin. Kun sitten kurssimateriaali on luettu ja tehtävät suoritettu, antaa oppilas kouluttajalle todistuksen siitä, että on suorittanut etäkurssin. Jotta kouluttaja voi todentaa juurikin ko. henkilön suorittaneen kurssin verkossa eikä naapurin kaverin tai lasten tapauksissa vanhemmat, tarkistetaan tietämys pikakoekysymyksillä ja loppukokeessa. Kun tiedollinen puoli on hanskassa, siirrytään tekemään allasharjoitteita ja tämän jälkeen sitten mereen tai avoveteen.  Näin tekniikka ja tavat muuttuvat. eLearningin miinuksena on se, ettei peruskurssia ole käännetty suomeksi vaan sen joutuu tekemään englanniksi.
PADI on ensimmäisenä koulutusorganisaationa luonut myös ensimmäisen tabletti-applikaation peruskurssista PADI Open Water Touch.

Se on saatavilla iOS- ja Android-alustoille. Applikaation voi ladata ilmaiseksi näille alustoille ja kouluttajalta tai keskuksesta ostetaan sisältölataukseen oikeuttava koodi, jolla ohjelma sitten lopullisesti haetaan tabletille. Ylläolevasta Youtube-pätkästä näkee kuinka mediasisältö rikastaa kurssimateriaalin ja tekee oppimisesta helpompaa kun näkee videopätkästä mistä puhutaan ja miten joku taito tehdään.  Miinuksena tässäkin on kieli – se on saatavilla englanniksi, muttei suomeksi.

Mitäs sitten jos haluan vain snorklata?
Mitään suositustahan tai vaatimusta ei ole, että snorklaajan pitäisi käydä kurssi. Kuitenkin PADI Skin Diver on sellainen kurssi, jossa opitaan potkutekniikkaa, hengitystekniikkaa ja turvallisuutta snorklattaessa. Thaimaassa Raya Diversilla on snorkkelioppaat reissuilla, jotka auttavat ja opastavat snorklaajia vaikka kädestä pitäen. Viime talvena erityisesti mieleeni jäi Launo-niminen kaveri. Hän oli tekemässä työharjotteluaan Koh Lantalla Raya Diversilla ja oli suuri ilo ja kunnia työskennellä hänen kanssaan – ammattitaitoinen, asiakaspalvelulähtöinen ja sanavalmis urheilijanuorukainen, jolla ei koskaan jäänyt sanat suuhun. Nyt Launo on lähdössä talveksi taas Lantalle ja tällä kertaa hän suorittaa divemaster- eli sukellusoppaan kurssin ja aikoo toimia myös laitesukellusoppaana veden alla. Toivon Launolle mukavia ja lämpimiä sukelluksia Thaimaassa! Keep up bro, u r the man!