Sukelluskassi ja matkailua

Posted on 8.12.2016 by garwa

Syksystä kevääseen matkailevat sukeltajat pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa ja matkaavat lämpimille apajille lomalle. Näin myös minä teen aika ajoin. Tänä vuonna kohteenani oli Malediivit maaliskuussa, jonne matkustin freelancer-matkanjohtajana Dive Travel Finlandin puitteissa. Voit tutustua reissuun blogissani.

Kissani, Harald, tahtoi myös reissulle, mutta ei päässyt.

Monet pohtivat kannattaako reissulle ottaa mukaan omat varusteet ja mitkä niistä pakkaisin? Jokaisella on omat mielipiteensä ja syyt ottaa tai olla ottamatta omia varusteita mukaan, mutta minä itse olen päätellyt itselleni näin; lähtökohtaisesti jos lomallani sukellan enemmän kuin 5 päivää, otan omat varusteeni mukaan. Ensinnäkin taloudellisuus – jos sukellusvarusteiden vuokraaminen paikan päällä sukellusten ajaksi kustantaa enemmän kuin omien varusteiden kantaminen (lentoyhtiöiden maksut) niin mielummin raahaan omat kuin maksan lainakamoista. Toiseksi, tiedättekö varmasti millaisilla vuokrakamoilla tulette sukeltamaan? Omakohtaisena kokemuksena ne lainavarusteet ovat vähän sinne päin kooltaan ja tasoltaan sekä tiedättekö kuinka hyvin niistä on pidetty huolta? Jossakin tuolla regun annostin on käynyt tuhannen sukeltajan suuvärkissä ennenkuin se ihan kunnolla puhdistetaan. Puhumattakaan kerroista, joissa se annostin ja muut varusteet ovat pyörineet veneen lattialla. Pistäisitkö sen suhuusi ja hengittäisitkö sellaisesta regusta, joka sanoo sopimuksensa irti ollessasi parin kymmentä metriä pinnan alla?

Ensimmäiseksi kun mietit roudaamista, ota selvää paljonko varustekassi maksaisi matkakohteeseesi! Jotkut lentoyhtiöt tai matkanjärjestäjät pyytävät ”edullisimmillaan” 60 euroa suunnasta (Finnair hinnasto) tai ”kalleimmillaan” 200 euroa meno-paluu (TUI) . Esim. Thaimaassa monet keskukset vuokraavat laitepakettia 600 bahtin hintaan joka on euroissa 15 euroa. Toisaalta nämä ovat yleensä hinta/päivä, mutta kumman sinä valitsisit? Itse valitsisin kyllä omani vaikka säästö olisi vain muutaman kympin. Tämä ihan siksi, että tiedän missä kunnossa omat varusteeni ovat, ne ovat minulle sopivat eikä esim. annostimet ole käyneet muiden suussa tai lattioita kuurannut.

Jos taloudellisesti tai muusta syystä on viisaampaa ottaa paikan päältä lainakamat tai omia varusteita ei edes omista, niin ainakin ottaisin mukaani ne henkilökohtaisimmat varusteeni; maski ja tietokone. Myös snorkkelin, mutta sehän ei ole oikeasti laitesukellusväline vaan sitä voi käyttä snorkkelointiin jos vaikka lähirannasta löytyy jotain nähtävää.

Seuraavaksi pitääkin etsiä kunnon kassi varusteille. Itse omistan Tatonkan Barrel XL -kassin joka on kevyt, kestävä ja siihen mahtuu 110 litran verran varusteita ja matkatarvikkeita. Ostin harrastuksen alussa sukellukseen tarkoitetun reissulaukun, jossa on pyörät alla, sivuilla räpylätaskut, kovamuovinen pohja, irroitettava päiväreppu ja irroitettava regulaukku. Hinta moiselle tuotokselle oli 250 euroa. Puhutaan ehdottomasti laitesukellusvarusteille tarkoitetusta kassista koon ja kestävyyden puolesta, mutta ehdottomasti suurin miinus tälle nykyaikana on paino. Laukku painoi likimiten 6 kiloa tyhjänä. Jos nopsaan miettii lentolaukun raja on 23 kiloa ja siitä vähennetään laukun oma paino pois, jää jäljelle 17 kiloa varusteille. Tämä tarkoittaa, että aika tiukalle menee painorajat kun lataat laukkuun puvun, räpylät, BCD/Wingin ja regut. Ei mahdoton juttu, mutta siinä ja siinä. Itse käytän vain ja ainoastaan kumiräpylöitä, jotka painavat n. 3,5 kiloa pari. Regut – siis puhun monikossa – otan siis mukaani pääregun lisäksi varalle toiselle, joten painoa tälle setille 6 kiloa laukussa. Wingisettini alumiinilevyllä on 5 kiloa. Jäljelle jää vielä puvulle ja buutseille 2,5 kiloa.. Itselläni on todella lämpimissä (veden lämpötila 27 astetta ja enemmän) paikoissa vain rashguard ja neopreenikengät, joten silloin 2,5 kiloa on ok. Kuitenkin tiukalle menee, mutta kun varusteisiini kuuluu lamppu, spooli ja SMB ja muita dingelidangeleita niin meni kyllä 23 kilon yli. Kun sitten hankin tuon Tatonkan, joka painaa tyhjänä 1,95 kg (valmistajan ilmoittama), niin minulle jäi 4 kiloa lisää ja onnistun helposti pitämään painorajasta kiinni.

Lentoyhtiöistä

Sukeltajana on aina hauska mennä siihen laukkuhihnalle pudottamaan sitä sukellusvarustelaukkua. Jos koko hela hoito mahtuu peruspainorajoihin niin en luonnollisestikaan maksa mitään ekstraa varusteista. Lentoyhtiöden palveluihmiset toki yleensä yrittävät tietämättömyyttään pakottaa sinut maksamaan ekstraa, mutta miksi? Sinulla on laukku ja sinulla on sen sisällä tavaraa. Niin kauan kuin laukun sisällä ei ole mitään kiellettyä tai vaarallista niin tädillä ei ole mitään sanomista, että pitäisi jotain ekstroja maksaa! Piste. Nämä mistään mitään tietämättömät tyypit luulevat minun roudaavan sukellussäiliöitä laukussa. Yleensä siinä vaiheessa kysyn tädeiltä, että tietävätkö he kuinka paljon esim. 12 litran terässäiliö painaa tyhjänä tai kuinka paljon tilaa tuollainen säiliö vie? Juurikin sen verran kuin tuo laukku, joten miten sinne mahtuisi yhtään mitään tuolla painolla siis? 😀

Jos taasen olen tietoinen siitä, että painoraja tulee varmasti ylittymään niin silloin ehdottomasti maksa se ylimääräisen laukun hinta ja hoida homma etukäteen mielummin. Lentokentällä on aina mieletön hässäkkä saada maksettua ylimääräinen rahti ja joskus on käynyt niin, että joku tulkitsee asian jotenkin niin, että olisi oikeasti pitänyt jättää kamat kiltisti kotiin ja vetää niillä keskuksen kamoilla. Tästä esimerkkinä aikoinaan lentäessä sukelluslomalle Filippiineille Finnair suuressa viisaudessa siihen maailman aikaan päätti pyytää Aasian reittilennolla (kohteena Hong Kong) 30 euroa per lisäkilo eli mitään lisämatkalaukku hintaa ei ollut vaan kiloperintäinen hinta ylimääräisille tavaroille. Nyt sitten ylim. laukku painaisi 23 kiloa, joten 23 x 30 euroa = 690 euroa eli yhden lentolipun verran per suunta. Onneksi otin sukellusvarusteiden lisäksi laukkuun vain yhdet shortsit, pari t-paitaa, kalsarit ja henkilökohtaiset hygieniatuotteet enkä muuta ja kaikki mahtuivat tuohon 23 kiloon eli lisälaukkua ei tullut mukaani. Sittemmin Finnairkin on viisaudessaan lisännyt lisälaukkukategoriaan ns. muut urheiluvarusteet eli ei pelkästään golffaukseen tarkoitettuja välineitä. Tässä hinnasto linkin kautta.

Kannattaa jo matkaa suunnitellessa tarkastaa kunkin lentoyhtiö politiikkaa ja hintoja lisälaukulle ja kiloille, ettei tule yllätyksiä. Maaliskuun reissun positiivisin yllätys oli, että Turkish Airlinesilla sai ottaa 30 kiloa ruumaan ja 8 kiloa käsimatkatavaroina Malediiveille. Noille painorajoille mahtuu aivan varmasti kaikki varusteet ja mahtui jopa varavarusteetkin.

Ystäväni, kouluttajakolleegani ja entinen pomoni pakkaa aina sukereissuille mukaansa kamera-arsenaalinsa ja hänellä painojen puolesta tulee aina mukaan 60 kiloa tavaraa. Jessus.

Pakkaamisesta

Ennen pakkaamista tee lista varusteistasi. Tämä helpottaa pakkaamista ja vältät unohduksia ja harmaita hiuksia kun olet tuhansien kilometrien päässä ja pitäisi mennä sukeltamaan. Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että jopa viikonlopun reissulle lähdettäessä ketuttaa aivan mielettömästi kun huomaat lauantai-aamuna varusteita kasatessa, 300 kilometrin päässä kotoa, että kas! Minulta unohtui reben keuhko kotiin sihen varaston hyllylle, joten pitääkin keskittyä seuraamaan kun muut sukeltavat. Tai kun pidät koulutusta ja huomaat vasta kohteella 70 kilometrin päässä, että kas! Minulta taisi jäädä kuivapuku varastolle…. Tee aina se pakkauslista! Käytä sitä orjallisesti, tee sitä hölmö, pikku tapasi!

Jos sinulla on kova laukku, pakkausjärjestyksellä ei ole väliä, mutta jos sinulla on pehmeä laukku kuten minulla, koita pakata siten, että saat tietyistä varusteistasi muodostettua kovan pinnan laukun alaosaan tai yläosaan tai molempiin. Minä teen siis näin: laukun alaosaan räpylät, väliin puku ja puutsit ja herkimmät varusteet eli maski ja regut sinne ihan keskelle suojaan. Sitten vielä ladataan yläosaan wingisetti metalliselkälevy ylöspäin. Näin saa helposti ’koteloitua’ kamat käyttämällä maalaisjärkeä. Räpyläthän eivät rikkoudu (siis ne kumiset rumat) ja sama pätee siihen selkälevyyn, joka on alumiinia (matkaversioni tai sitten terästä).
Varusteissa matkustamoon otan kameran (GoPro+varusteet), lampun ja tietokoneet. Aikaisemmin raahasin myös reguja käsimatkatavaroissa, mutta tiukentuneen turvallisuustilanteen mukaan reguja ei kannata yrittää käsimatkaan välttämättä pakata tai voihan sitä, mutta en takaa mitä security tekee – yhteinäistä säännöstöä ei oikein ole ja jokainen tulkitsee niitä miten tykkää ja millä päällä sattuu juuri silloinkin olemaan.

Sukelluskassit

Markkinoilla on paljon hyviä tuotteita, jotkut ovat spesifisesti laitesukeltajille tarkoitettua ja kuten jo aikaisemmin mainitsin minullakin oli ensimmäisenä laukkuna Ursuitin Heavy Light Wheel. Kuten on tullut jo selväksi, sen ainoa vika oli paino. Tämä on hyvin ergonominen laukku: pyörät laukun alla helpottavat liikuttamista tasaisella ja lisäksi sitä voi kantaa olkaremmistä, mutta jos painoa on tuo varusteiden verran niin +20 kiloa on paljon olkapäälle. Laukun sivussa ja päällä on myös kahvat. Sivuilla räpylätaskut ja sisätilassa irroitettava nylon-kangas ja siinä tasku. Pohja on kovamuovia ja päällyste todella kestävää PVC:tä. Mukana reilun kokoinen päiväreppu ja pehmustettu regukassi, johon sopii kahdet setit. Mutta se paino. Pyörät Wheel:ssä on aivan kuten rullaluistimissa. Muutaman vuoden ja lukunaisten reissujen jälkeen pyörien rullalaakerit alkoivat olla ruosteessa. Äkkiseltään en löytänyt mitään tapaa vaihtaa laakereita hajoittamatta koko alapohjan systeemiä. Luultavasti valmistajalla voisi olla joku niksipirkka-ohje…

Samanlaisia perässä vedettäviä isoja laukkujärjestelmiä löytyy myös Marekselta, Seacsubilta ja muilta, mutta kaikissa on sama ”vika” eli pelkän laukun paino on 5 kilosta ylöspäin. Toki sitten löytyy Seacsubilta kevyt Mate HD 2.5, joka painaa 2.8 kiloa ja Oceanicilta löytyy Roller Duffel, 3.8 kiloa painava perässä vedettävä laukku. Laukkujen hintahaitari 115-300 euroa.

Vaihtoehto näille painaville laukuille kyllä löytyy. Ne ovat yleensä repputyyppisiä, joten kantamus pitää nimensä mukaisesti reppuna selässä. Yleensä niistä puuttuu kovamuoviset alapohjat ja renkaat, joten se mikä menetetään suojauksessa ja ergonomiassa, saavutetaan keveydessä. Jos siis mietit laukkua, mieti myös itseäsi – jos selkäsi ja käsivoimasi eivät ole aivan parhaalla mahdollisella hollilla, valitse perässä vedettävä laukku mielummin kuin selässä reppuna kannettava laukku. Lentokentillä tai niiden ulkopuolella ei aina kärryjä saatavilla ja voit joutua pitkiäkin matkoja kantamaan laukkua selässäsi. Haasteeksi muodostuu hyväkuntoisellekin kaverille tällaisen setin kantaminen kun ulkolämpötila on +30 astetta.

Englantilainen Fourth Element on tuonut markkinoille oman vastineensa Manta Flight -nimisen varustekassin. Se on reppu-tyyppinen kassi, jota kannetaan siis olkaimista ergonomisesti selässä. Taarapainoa kassille ei ole kuin parisen kiloa ja tilavuus 115 litraa eli tuohon mahtuu varusteet aivan varmasti ja vähän ekstraakin. Mareksella on Cruise Backpack dry, joka painaa vain 1,5 kg. Samat speksit kuin Fourthilla. Näiden reppujen hinnat ovat alle 150 euroa.
Verrokkina täytyy mainita nämä muut laukut. Minulla on Tatonkan Barrel XL -reppu, jonka tilavuus on 110 litraa ja ostin sen paikallisesta partiokaupasta poistomyynnistä aikoinaan lähtiessäni Kiinaan töihin 2009 hintaan 80 euroa. Joten verroksi suosittelen toki miettimään pitääkö sukelluskassissa olla joku sukellusvalmistajan logo vai voisiko vaihtoehdoksi käydä joku muu kestävä laukku, joka voisi olla huomattavasti edullisempi kuin sukellusporukan merkit? Tätä mielipidettä ajaa myös turvallisuus – jos laukussa on iso tunnetun sukellusvarustefirman logo niin varkaille se voi olla massasukelluspaikoissa houkuttelevampi kuin sellainen missä ei ole tätä logoa. Toisaalta kun miettii, että randomirosvokaan ei helposti liikuta +20 kiloa painavaa kassiasi, mutta lentokentiltä suljetuista tiloista viedään kuitenkin paljon tavaraa ihan henkilökunnankin toimesta… Mieti siis tarkkaan valintaasi. Esimerkkinä tähän heitän verrokkina Ortliebin Big Zipin. Täysin veden pitävä, 140 litrainen reppu, jossa 5 vuoden takuu.

Kevätsiivous

Posted on 30.3.2016 by garwa

Talven vaihtuessa kevääksi vaihdetaan autoonkin kesägummit, kesämökit hoidetaan kesäkuntoon tai tehdään suursiivouksia; kämppä siivotaan, talvivaatteet laitetaan säilöön ja otetaan kesävaatekerrat esille säilöstä, mutta mitä tekevät sukeltajat?

Noh, nyt on hyvä aika tehdä kuntotarkastus varusteille. Jos kausi on jatkunut talvikuukauksien ajan, ovat varusteet (eritoten regut) joutuneet kovalle koetukselle ja tässä vaiheessa on hyvä huollattaa ne kuntoon koska todellisuudessa lämpimämpien kelien aikana sukelletaan enemmän ja on todella harmittavaista jos tulee taukoa hyvään ’putkeen’ ylimääräisten katkojen vuoksi. Osa sukeltajista on talvella käynyt reissulla ja ottaneet omat varusteensa tai ainakin tärkeimmät mukaansa, on fiksua hoitaa kaikki kondikseen ennen reissua, mutta viimeistään reissun jälkeen on syytä huollattaa suolaisemmassa vedessä lionneet varusteet suomisukelluksia varten. Ja ne, jotka eivät sukella talvella, ovat varmasti laittaneet varusteensa säilöntään ja nyt on aika tehdä pienet silmämääräiset kuntotarkastukset niin keväällä/kesällä ei tule ikäviä yllätyksiä – mielummin nyt on siis hyvä huollattaa varusteet ja käydä työkalut läpi.

Sama pätee myös matkaaviin sukeltajiin eli huoltotoimet kannattaa suorittaa varusteille hyvissä ajoin ennen reissulle lähtöä!

Miksi?

Turvallisuus. Useimmat sukellusvarusteet kuuluvat kategoriaan LSS eli Life Support System eli elämää ylläpitävä järjestelmiä. Eli kun toimimme ympäristössä nimeltä vesi, jossa ihminen tarvitsee laitteita selviytyäkseen hengissä, on varusteiden oltava kunnossa, jotta turvallisuus säilyy ja harrastus on mukavaakin.
Jatkuvuus. Ei ole mukavaa ajaa autolla ja/tai veneellä kohteelle huomatakseen ettei joku varusteista olekaan kunnossa. Vielä ikävämpää on lentää toiselle puolelle karttapalloa ja huomata, että varusteet eivät toimikaan kunnolla.
Raha. Laitepaketit ja varusteet maksavat tuhansia euroja. Sijoitetun paketin elinikä pitenee kun niistä varusteista pitää huolen ja vältytään lisäkuluilta. Tai noh ainakin ennen aikaiselta kulutukselta.

Säiliöt

Laki ei määrittele Suomessa säiliöiden tarkastusta, mutta jo peruskurssilla (PADI OWD) opetetaan, että säiliöt tulee silmämääräisesti tarkastaa vuosittain. Suomessa Tukes suosittaa, että paineastiat (säiliöt) katsastetaan 10 vuoden välein. Säiliön ”olkapäästä” löytyy stanssattuna vuosiluku joka kertoo koska säiliö pitää seuraavan kerran katsastaa.
Säiliön silmämääräinen katsastaminen on helppo tehdä itsekin.

Tyhjennä säiliö kaasuista avaamalla venttiili. Paineilma on kylmää, joten säiliön venttiili voi hyvinkin jäätyä ja siksi operaatiolle on annettava aikaa, avaa säiliö venttiili vain osaksi ja ’liruta’ kaasua ulos hiljalleen.
Kun säiliö on aivan tyhjä, ruuvaa säiliöventtiili pois. Kun säiliössä ei ole painetta pitäisi venttiilin lähteä käsivoimillakin irti.
Kun venttiili on säiliöstä on irti, valaise säiliön sisältö taskulampulla. Jos säiliösi on pidempää sorttia voit kenties joutua sitomaan pikkufikkarisi naruun ja taitelemaan lampulla niin, että pohjakin näkyy.
Jos säiliön sisällä ei ole ruostetta tai mitään muutakaan sinne kuulumatonta on kaikki ok. Mikäli pohjalla näkyy ruostetta tai muuta höttöä, syöpymiä jne pitää säiliö pestä ja kuivata ennenkuin voit ruuvata venttiilin takaisin. Kysy lisää pesusta.
Nyt tarkista venttiili ja eritoten tiiveyden takaava o-rengas ja mahdollisesti puhdista o-rengas. Jos o-rengas on kulunut vaihda se. Kun asetat o-renkaan takaisin muista rasvata o-rengas happiyhteensopivalla rasvalla kevyesti (todella kevyesti, älä jätä kökkäreitä).
Jos kaikki on kunnossa (säiliö ok, venttiili ok), ruuvaa venttiili säiliöön takaisin. Muista kiristää se, mutta ei tyyliin ”naama punaisena” kiinni tai liikaa apuvälineitä käyttäen

Jos epäröit silmämääräisestä tarkastuksesta, tuo säiliösi/pullosi Go Downille niin tehdään tarkastus.

Regulaattori

Regulaattorisetti tulisi huoltaa kerran vuodessa asiantuntevassa ja sertifioidussa liikkeessä, jolloin saat huollolle takuun ja oikeat varaosat ja lubrikantit (voiteluaineet o-rengaille) käyttötarpeesi mukaan. Huollot maksavat 50 eurosta ylöspäin riippuen settisi kokoonpanosta. Voin suositella ainakin SukellusLuolaa huoltava yrityksenä, Go Down ei huolla regulaattoreita (ainakin tällä hetkellä).
Silmämääräisesti kannattaa tarkistaa alentimen o-rengas, suukappaleen ja kaikkien letkujen kunto, eritoten alentimen lähdöt koska näissä kohdin letkut joutuvat suurimmalle kulutukselle ja kierteelle, jolloin se aiheuttaa rasitusta. Letkuja markkinoilla on kumipäällisteisiä sekä punottua (Miflex). Punottuja löytyy eri värisinä ja ainakin matalapaineletkut kestävät kierteitä hieman paremmin. Kumipäällisteisiä voit tilata Sukellusluolasta tai Deepstopista vaikka mittojen mukaan. Suukappaleen regun annostimeen voit vaihtaa itsekin. Kumituttihan on kiinnitettynä nippusiteellä ja suukappaleen vaihtamisen ei tarvita kovastikaan taitoja. Suukappaleena suosittelen Apeksin Comfybitea tai sinkkusetteihin Mareksen Jaxia.
O-rengas alentimen päässä kantsii vaihtaa ja ostaa reilu pikkusetti o-renkaita.

Puku

Kuivapuvun kallein osa on vetoketju ja mansetit. Pidä siis vetoketjusta aina hyvää huolta rasvaamalla se valmistajan ohjeiden mukaisesti useasti. Näin säästät vetoketjua kun pukua pukiessa ja vetskaria sulkiessa ei tarvitse kovastikaan käyttää ylimääräistä voimaa. Tämä toimenpide tulisi tehdä ainakin kerran kuukaudessa (riippuen tietenkin käytöstä).Mikäli kuivapuvussa on korjattavaa, suosittelen Ursuitin (Ursuk) kuivapukujen osalta (korjaavat, modaavat kaikki merkit paitsi Santi-merkin pukuja).
Tarkista myös, että puku on tiivis eli tarkista kaikkien mansettien kunto. Pistä kumisiin tai silikonisiin mansetteihin talkkia kevyesti. Mikäli mansettikumeissa on kulumia tai jopa repeytymiä, vie puku ehdottomasti huoltoon. Kaulamansettina minulla oli vuosia neopreenimansetti, joka on toki mielettömän mukava ja istuva, mutta varsinkin kaulan partakarvoitus ikävästi kuluttaa neopreenimansettia siihen kuntoon, että neopreenimansetti on kestänyt minulla max 2 vuotta. Nyt vaihdatutin Ursukilla Sitechin pikaliitos-silikonimansetin ja täytyy todeta etten ole sukeltanut näin kuivana vuosiin!
Aluspuku; pese valmistajan ohjeiden mukaisesti ja anna kuivua, älä käytä kuivausrumpua. Paikkaa ja parsi tarvittaessa.

Märkäpukua käyttävät voivat pestä pukunsa. Ulkomailta voi tilata mm. Dettol-nimistä desinfioivaa pesuliuosta tai useammista sukellusliikkeistä voit toki ostaa ylihinnoilteltua pesuliuosta ja pestä ohjeen mukaisesti. Mikäli märkäpuvussa on repeytymiä voit paikata niitä itse: neopreeniliimaa ja paikkoja voi ostaa sukellusliikkeestä tai viemällä puvun huoltoon.

Maski

Peruskurssillakin ohjeistetaan, että jokaisen sukelluskerran jälkeen maski tulisi huuhdella makealla vedellä. Vuosihuoltona maskin voisi pestä perusteellisemmin laittamalla vaikka se likoamaan astianpesuaine-vesiliuokseen (Fairy) yön yli ja huuhtomalla saippuajämät sitten huolellisesti pois. Itse olen joskus laittanut maskini astianpesukoneeseen (ilman astioita), mutta siitä on tullut tietenkin sanomisia muiden koneen käyttäjien kesken. Enivei käytä maalaisjärkeä.
Maskin remmi ja kiinnitysmekanismi ovat varusteen heikoin lenkki, joten tarkista nämä ja hanki mahdollisesti uusi kumilenkki, neopreeninen suojus lenkille. Jos kiinnitysmekanismissa on vikoja, joudut ostamaan uuden maskin. Hyvän maskin saat jopa alle 50 eurolla.

Räpylät

Hyviä räpylöitä ei tarvitse juurikaan huoltaa. Tarkista silmämääräisesti kunto ja jos käytät kantajousia, tarkista kiinnitysruuvit. Pese tarvittaessa. Jos käytät kantajousien sijasta kumilenkkiä ja kiinnitysklipsejä, tarkista kunto ja hanki työkalupakkiin pari ylimääräistä kantakumilenkkiä ja klipsit.

BCD / Wing+selkälevy+hihnasto

BCD eli takkiliivin ja Wing kannattaa silmämääräisesti ulkopäin tarkistaa sekä puhaltamalla ilmaa ilmarakkoon (pidä poistonappia samalla pohjassa), jotta määrittele pitääkö ilmarakko ilmaa ja nosteesi. Ilmarakon sisään on varmasti ajan kuluessa kertynyt kosteutta ja sisälle pesiytynyt pöpöjä ja suosittelen lämpimästi ainakin kerran vuodessa pesemään rakko desinfiovalla aineella. Virkon S -nimistä ainetta saat apteekista ilman reseptiä joko jauheena tai tabletteina. Kaada ohjeiden mukaisesti desinfiontiliuosta rakkoon ja anna vaikuttaa 10 minuuttia tai niin kauan kuin ohjeissa lukee. Tämän jälkeen huuhtele reilusti vedellä, irroita kaikki venttiilit ja anna sisällön kuivua.
Selkälevyt ovat metallia eikä niitä tarvitse juurikaan sen enempää hoitaa.
Hihnastoista kannattaa tarkistaa, ettei suurempia kulumia löydy tai D-lenkkejä pitävät stopparit ole murtuneita tai vääntyneitä. Vaihda tarpeen mukaan.

Puukko

Puhdista tarvittaessa ruosteet karhunkielellä kevyesti ja anna kuivua ja muista antaa kuivua. Puukkoa ei tarvitse teroittaa – hyvässä puukossa on sahalaita ja teroittaminen rikkoisi sahalaidan. Muutenkin uusi tech-tyylinen pikkupuukko maksaa 15-20 euroa. Jos päädyt uuteen, vältä näitä retrosukeltajien jalkaan kiinnitettäviä remmiviritteisiä rambo-puukkoja – ne eivät toimi ja kun niitä tilanteessa tarvitaan on sinun taivuttava trimmistä luonnottomaan joogaa saadaksesi puukon kantapäästäsi.
Leikkureihin mm. Eezycut voi tarpeen mukaan vaihtaa terän. Eezycutin mukana tulee 2-3 ylimääräistä terää mallia ”retropartakoneen terä”.

Tietokone

Mikäli käytät tietokonetta, jossa on paristot, tarkista paristojen varaus, yleiskunto, rannekeremmin kunto, suojalasi ja kellonaika/pvm (jos koneessa talviaika tai muun aikavyöhykkeen aika päällä). Sekä siirrä tarvittaessa sukellusdata talteen tietokoneellesi. Suunto-merkkiset sukellustietokoneet tallettavat siirtovalmiuden vain 50 viimeisestä sukelluksesta, tämän jälkeen tiedot sukelluksista ovat selattavissa vain manuaalisesti.

Muut

Reelistä tarkista narun kunto, narumerkinnät (6 m, 9m, 12m, 15m, 21m jne) ja että laini (köysi) on kelassa solmuitta/sotkuitta suorassa. Tee sama spooleille. Jos köysi on kulunut, vaihda tilalle uusi naru. Muista narun paksuus ja eritoten pituus!
Bolt snapit, double-enderit – tarkista kunto, hanki huonokuntoisimpien tilalle uudet – uudet eivät maksa montaa euroa ja vanhemmat huonokuntoisimmet voi jättää varustelaatikkoon ripustimiksi.
Valot – backup valoihin kannattaa uusia paristot tai ainakin tarkistaa paristojen kunto. Kannuvaloja kannattaa silmämääräisesti tarkistaa sekä ladata akku kunnolla.
Laukku – silmämääräinen tarkistus ja puhdistus.
Työkalupakki – kaikki vanhaksi menneet dingelidangelit ja bungeen pätkät kannattaa siivota pois ja järjestellä sisältö siistiksi oman tarpeen mukaiseksi. Osta myös tulevaa kautta varten uusia o-renkaita, paristoja sekä muita (save-a-dive) tarvikkeita. Seuraavassa blogissa tulenkin esittelemään oman työkalupakkini sisällön.

Muista myös merkitä varusteesi koska jos sukellat isommassa porukassa, saattaa hyvinkin olla, että toisillakin on samoja varusteita ja erotat omasi helpommin kun varusteesi on merkitty. Sama pätee jos sukelluksellasi hävität jonkun varusteesi mm. lamppu, painotasku tmv. on helpompi jälkeenpäin selvittää löytäjän kanssa, että kadonnut varuste on todellakin sinun kun varusteessa on vaikkapa puhelinnumerosi tai edes nimikirjaimesi.

Ensiapulaukku

Monet eivät tule ajatelleeksi, että EA-laukku olisi varuste. Kyllä se on, tarvikkeet ovat varusteita ensiavun varalle! Tarkista siis laukun sisältö ja vaihda tarvittaessa vanhaksi menneet tarvikkeet, lääkkeet. puhdistusaineet uusiin ja lisää tarvittaessa yleisimmin käytettäviä tarvikkeita kuten laastareita ja haavan desinfiontiin käytettäviä suihkeita. Apteekeissa on yleisesti kaikki mitä laukustakin löytyy, mutta kysy tarvittaessa Go Downilta lisää ensiapulaukun sisällöstä tai jopa EA-kurssista jos omasta kurssista on jo kulunut tovi (2 vuotta tai kauemmin).

Lopuksi: Suosittelen jokaiselle sukeltajalle Equipment Specialist -erikoiskurssia, jossa opitaan ne perustiedot/-taidot, jota tarvitaan omien varusteiden ylläpitämisessä hyvässä kunnossa tai määräaikaseksi perushuoltamiseksi – auktorisoitua varustehuoltajaa tai regujen huoltajaa tuolla kurssilla ei kuitenkaan kenestäkään tule vaan opitaan niksejä vaikkapa fiksata puhaltava regu. Tämä erikoiskurssi on yksi askel lähemmäs virkistyssukelluksen mustaa vyötä eli Master Scuba Diver -luokitusta!
Ja muista merkitä kaikki omat varusteesi – jos sukellat porukassa, saattaa kavereilla olla samoja varusteita ja kun liikutaan esim. merellä pienellä veneellä niin mikään ei ole niin turhauttavaa kuin, että kaikkien kamat menevät sekaisin. Myös katoamistapauksissa on hyvä jos varusteissasi on puumerkkisi ja vaikkapa puhelinumerosi tai sähköpostiosoitteesi – sukeltajat ovat jokseekin tunnollista porukkaa ja jos joku löytää toisen omaa kohteelta tai pohjasta, niin yleensä ne kadonneet tavarat löytävät tiensä takaisin omistajalleen jos niissä on omistajan merkinnät tai tunnisteet. Eli käyppä hakemassa maalitussi ja merkitse varusteesi!

Ja lopuksi, hyvää kevättä ja hyviä tulevia sukelluksia avokaudella hyvin huolletuilla varusteillasi!

Matkaraporttia Malediiveilta osa 1

Posted on 24.3.2016 by garwa

Vastaus

Näin joulun tienoilla pari todella hienoa videopätkää Dive Travel Finlandin Facebook -ryhmässä Malediivien matkoilta. Molemmat olivat yösukelluksia – toisessa oli pohjaan asetettu sukellusvaloja ja Manta-rauskut villisti viilettivät valokeilojen ohitse napaten pikkusälää ja toisessa vesi kirjaimellisesti kuhisi nurse sharkkeja. Olin täysin myyty ja heitinkin ”Kummisetämäisen” kommentin Kuusisto Ismolle, joka DTF:n omistaa, että ”nyt teet mulle Ismo tarjouksen, josta en voi kieltäytyä”. Muutamaa viikkoa myöhemmin Ismo laittoikin mulle viestiä, että tässä tulisi tarjous, josta ei todellakaan voisi kieltäytyä; 10 pv:n Malediivien liveaboard maaliskuussa matkanjohtajan ominaisuudessa. Tämän seurauksena lähdin samantien selvittämään voinko leipätyöstäni palontorjuntavälinefirmasta saada pari viikkoa palkatonta sekä lupa reissuun lasteni äidiltä. Yllättävää kyllä, molemmat tahot näyttivät vihreää valoa ja seuraavaksi vain rahat reissuun oli seuraava haaste. Niin siis, kukaan tällä alalla ei ilmaiseksi ulkomaanmatkoja saa tai palkkaa – lennot maksavat ison mällin sekä myös itse sukellussafarit maksavat, joten kysehän ei ollut että olisin ilmaiseksi päässyt Malediivien safarille tai saanut siitä palkkaa vaan itse maksoin lentoliput sekä osan safarista. Sinänsä iisi-keikka liiderinä – 6 sukeltajaa, kaikki pariskuntia, kaikki todella kokeneita sukeltajia ja mun hommani siis oli pitää homma kasassa ja vastata jos eteen lävähtäisi, jotain ihmeellistä. Ja tietty sukeltaa.

Henkilökohtainen vastoinkäyminen alkoi jo helmikuussa kun ilmeisesti lapseni päiväkodista tarttunut super-flunssa-virus iski minuunkin. Aluksi kuume, sitten yskä, sitten korvatulehdus ja lopuksi lähti ääni ja kun olin toipumaisillaan kaikesta, iski vielä paha nuha, joka tukkeutti limakalvojani siinä määrin, että päätin konsultoida sukellusseurani korvalääkäriä Jaakkoa kirjoittamaan Duact-kuurin kaiken varalta. Mutta edessä olisi flunssainen matka ja kävin kovaa sisäistä kamppailua viimeisinä päivinä ennen reissua olenko sukelluskelpoinen, mitä jos jotain tapahtuu ja pystynkö sukeltamaan kaikki sukellukset…
Matka Turusta alkoi tiistaina 8.3. puolen päivän jälkeen. Express-bussi on edelleenkin kätevin vaihtoehto saavuttaa valtakunnan ykköslentokenttä. Aikataulullisesti valitsin bussikyydin, joka ilman vaihtoja meni Helsinki-Vantaalle. Edessä kuitenkin olisi 21 tuntia matkaa ennenkuin olisin Malen kentällä.

Olen matkustanut paljon harrastuksen puitteissa niin lähelle kuin pirun kauaskin. Aina silloin tällöin on valitettavasti jäänyt jotain tärkeää kotiin (regut, maski, reben keuhkot, aluspuku yms) ja kun tällä kertaa toimisin matkanjohtajan ominaisuudessa päätin noudattaa absoluuttisen tarkkaa linjaa ja tehdä kun tarkistuslistan varusteille ja pakkaamiselle. Noudattaa listaa piirun tarkasti ja heittää mukaan vielä jotain ekstraa kaiken varalle (varamaski, vararegu, kameraan varamuistikortti ja -akku yms). Se kyllä kannatti koska mitään ei unohtunut kotiin ja kaikki tuli tällä kertaa messiin. Kaikki varusteeni mahtuivat Tatonkan kassiini.

Ensimmäistä kertaa edessä oli matkustaminen Turkish Airlinesilla ja lentokentällä olikin hieman säätöä löytää kyseisen yhtiön check-in counter. Eipä siinä kauan mennyt tottuneelta matkailijalta löytää oikea tiski ja edessä oli semisti pitkä jono. Edessä lymyili parisen kymmentä palautettavaa turvapaikanhakijaa ilman passeja ja jonottaminen tiskeille kestikin loppujen lopuksi tunnin verran. Turkishin eduksi pitää sanoa, että kaikki sujui hienosti ja matkatavoitakin saa ottaa 30 kiloa Maléen asti, joten yhdessä kassissa olivat sekä sukekamat, että vaatteet ja muut tilpehöörit.

Turvatarkastus sujui nopeasti ja olin jo varautunut kovaan syyniin sillä käsimatkatavaroissani oli kanisterilamppu. Aikaisemmin olen raijjannut reguja ja isoa kamerasettiä käsimatkatavaroissani, mutta ilmeisesti regujen ottaminen käsiveskaan on kielletty ja omalta kohdalta still-kamera on vaihtunut pieneen GoPro -actionkameraan. En siis joutunut mihinkään syyniin vaan reppu läpivalaistiin ja virkailijan ilmeestä päätellen oli aika siirtyä nopeasti eteenpäin.

Parisen tuntia kentällä kului mukavasti kahvitellen – en ole edelleenkään löytänyt sisäistä kaljanlipittäjää ja hei, olinhan ’töissä’ – ei töissä kaljoitella. 😉
Portilla tapasinkin ensimmäiset ’asiakkaani’ Mirjamin ja Juhan. Heti kättelyssä meillä synkkasi ja tiesin, että tästä tulisi hyvä reissu.
Pääsimme kaikki sisään Istanbulin koneeseen ja henkilökunnan kuulutettua ”boarding completed” päätin ottaa esiin reissukirjaksi ostetun teoksen ”Täältä Pohjoiseen – Sentencedin tarina” kun alkoi tapahtua… Nimittäin yksi koneessa ollut vierasmaalainen henkilö eli ilmeisesti maasta väkisin poistettu lähi-idän kansalainen alkoi silmittömästi riehua. Häntä saattamassa olleet virkavallan edustajat yrittivät aluksi rauhoitella ja kun 10 minuutin raivokkaan piehtaroinnin ja huutamisen jälkeen mitään rauhoittumisen merkkejä ei ilmaantunut, virkavalta nippusiteillä kiinnitti kaverin ja lähti viemään häntä pois koneesta. Epätietoisuus ja rauhattomuus valtasi koneen matkustajakunnan. Seuraavaksi kuulutettiinkin kaikki matkustajia tarkistamaan käsimatkatavaransa ettei mukana ollut mitään sinne kuulumatonta. Pelottavaa. Tämän jälkeen lentoemännät pyysivät jokaista näyttämään oman laukkunsa ja sen sisällön suurpiirteisesti. Todella pelottavaa.
Kone lähti matkaan melkein tunnin myöhässä tämän incidentin vuoksi, mutta pelkoni siirtyi vain takaisin oman fyysisestä kunnostani huolehtimiseen. Tällä lennolla tarjoiltiin hyvä illallinen, mutta jalkatila oli aivan oleton ja 185 cm varteni joutui olemaan melkolailla kippurassa ja ajattelinkin tässä vaiheessa, että mitä hemmettiä on edessä jos Istanbul-Malé koneen jalkatila olisi samanlainen?

Istanbulin kentälle saavuimme siis tunnin myöhässä ja edessä olisi noin 4 tunnin stop-over. Mirjamin ja Juhan kanssa kävimme läpi kentän ostosmahdollisuuksia sekä kävimme nappaamassa virvokkeita. Istanbulin kentän eduksi täytyy sanoa, että kenttä on auki 24/7 sekä myös kaikki ravintolat ja kaikki kaupat ovat kellon ympäri auki. Kenttä on kyllä tietyllä tapaa sekasortoisen oloinen – keskushalli on, josta lähtee kahteen suuntaan ravintolat, joita on kahdessa kerroksessa ja suuntaan toiseen kaupat ja kojut. Kolmanteen suuntaan jakautuen portit. Istanbulin kenttä on todella suuri koska kenttä on solmukohtakenttä Euroopan ja Aasian välillä. Tässä vaiheessa täytyy mainita, että Istanbulin kentällä kaikki on hemmetin kallista: voileipä, kahvi ja vesi 15€. Elektroniikkahintoja tsekkasin sen verran, että esim. Beatsin kuulokkeet olivat vähintään 30 euroa kalliimmat kuin Suomessa tai nettikaupoissa. Alkoholihintoja en tässä vaiheessa syynännyt sillä Malediiveille ei saa viedä alkoholia – maa on islamilainen valtio ja viinapullot olisi takavarikoitu ja maahantulossakin olisi voinut olla jotain säätämistä. Karkkien hintojan tsekkasin koska lapsillehan pitäisi takaisin tullessa viedä pääsiäiseksi esim. Kinder-munia ja 4 kpl pakkaus maksoi ruhtinaallisesti 6 euroa – näitähän saa lähi K-kaupasta alle euron kipale!!!

Kone Istanbulista Maléen lähti 03:05 yöllä (Suomen/Turkin aikaa). Siinä vaiheessa matkanjohtajakin alkoi olla melkolailla väsynyt ja kun yhtälöön nakataan vielä flunssa ja yksi ravintolassa nautittu perinteistä paikallista ohralientä nimeltä Efes, ensimmäinen muistikuva koneessa oli, että simahdin jo ennen kuin kone oli päässyt ilmaan. Lentomatka sujuikin unen rajamailla välillä katsoen entertainment systeemistä uusimpia blockbuster -elokuvia (Star Wars The Force Awakens yms.) Turkishilla on muuten hyvät sapuskat eivätkä mitkään virvoikkeet maksa mitään – tätä eivät olleet virolaiset Volvon työntekijät (n. 100) tajunneet vaan lipittivät taskulämmintä Vana Tallinnaa ja ajoittain kavereilla oli melkoisen kova vauhti päällä. Ilmeisesti nämä volvolaiset olivat palkintomatkalla ja kohteena Sri Lanka Colombo, johon kone Malén jälkeen jatkoi matkaansa. Aikaisemmassa koneessa oli huonosti jalkatilaa, mutta tässäpä sitä oli runsaasti eikä tarvinnut olla ns. ’jalat suussa’ siksi kaiketi pystyin nukkumaan edes muutaman tunnin…

Malén kentälle saavuimme aikataulussa n. 13:30 paikallista aikaa (+3 tuntia Suomeen). Näkymät lentokoneen ikkuinoista ennen laskeutumista olivat satumaisia – atolleja siellä täällä ja turkoosin sinistä vettä – vähän kuin saapuessa Egyptin Hurghadaan, mutta potenssiin kolme. Malen lentokenttä on melko pieni vaikka matkailijoita sen läpi kulkee vuositasolla varmasti miljoonia ellei jopa kymmeniä miljoonia. Kun passitarkastus ja matkatavarat oli noukittu, oli aika ryynätä pois. Se, hetki jolloin poistut ulkoilmaan on aina vaikuttava – kuin kuumalla märällä rätillä olisi lyöty päin näköä ja pikainen hikoilu valtaa melkolailla kahdessa minuutissa – olihan päällä vielä pitkä housut, villasukat sekä huppari ja ulkona lämpötila ihan valehtelematta +34 C varjossa…
Kentällä tapaamispisteeksi oli sovittu Burger King, jossa meitä odotti Jorma, Päivi, Anne ja Janne eli loput asiakkaani. Ainoastaan Jorman tiesin/tunsin ennaltaan ja muut olivat minulle uusia tuttavuuksia. Jälleen kerran hetken keskusteltuani huomasin, että koko porukan kesken meillä synkkasi vallan mainiosti.
Edessä oli puolentoista tunnin odottelu sillä safariveneeltä oli etukäteen ilmoitettu, että noutoaikoja päivässä oli kaksi klo 12 ja klo 16. Kentällä olleet matkalaiset olivat saapuneet jo 3 päivää aiemmin ja majoittuivat lähisaarella. He joutuivat tässä odottelemaan pisimpään koska olivat saaneet kyydin majoitussaarelta huoneiden luovuttamisen jälkeen (klo 12.00) ja olivat jo meitä tuntia aiemmin saapuneet kentälle odottelemaan… No tulipa testattua paikallinen BK ja täytyy todeta, että double whopper ilman pekonia (islamilainen maa – ei possua) on perseestä.

Venematka dhonilla (yhteysalus) safaripaatille, seuraavien 10 päivän ”kämpälle” (Blue O Two:n M/Y Blue Voyager), kesti parisenkymmentä minuuttia. Safarialuksella heti aluksi tehtiin korttien tarkastus, terveystarkaslomakkeiden täyttäminen ja sukelluskokemuksen tarkistaminen. Paperitöiden jälkeen varusteiden kasaaminen ja omaan hyttiin tutustumista. Korttien tarkastus oli rutiininomainen toimenpide, terveystarkastuslomake oli suora kopio PADI:n vastaavista ja kokemuksen tarkistaminen oli yhtäkuin ”kunka monta sukellusta sulla on lokikirjassa ja koska viimeinen merkintä” eli aika peruskauraa. Tosin terveydentarkastamislomake flunssaiselle koitui kimurantiksi – olin parhaillaan Duact-kuurilla ja omasta mielestä en niin fit for diving ja seuraavaksi aamuksi luvassa tarkastussukellus. Koitin sanoa, että en olisi ihan kondiksessa huomenna, mutta ehkä sitten myöhemmin – aluksen toinen brittiopas oli tyly ja kertoi, että jos en menisi seuraavana päivänä tarkastussukellukselle, voisin unohtaa 10 pv:n sukellukset kokonaan. Tämä rasitti ja stressasi mieltäni ja ajattelin, että huomenna olisin varmaan paljon paremmassa terässä kuin nyt väsyneenä, yksivänä, ääni flunssaisena ja nenä räästä juoksevana.

Jatkan seuraavassa osassa sukelluspäivien osalta kohde kohteelta kertomusta, joten stay tuned there’s much more to come…

Sukelluskoulu Go Down

henkilökohtaista laitesukelluskoulusta

Tag Archives: sukellusmatkailu