Monesti minulta ammattilaisena ja kouluttajana kysytään varusteista tai useasti törmään sukeltajiin, jotka ovat ostaneet suoraan sanoen paskaa siloteltuna hyvillä myyntipuheilla. Hetken sukellettuaan he tajuavat kenties itsekin, että ”ne halvat muoviräpylät, joita se sukekeskuksen kaveri möi mulle” on pelkkää skeidaa eikä ne todellakaan toimi toivotulla tavalla kovissa olosuhteissa.
Sukellusammattilainen eli kouluttaja on myös myyjä ja mannekiini, esikuva ja sukelluskouluttajien koulutuksessahan panostetaan myös varustelisämyyntiin ja markkinointiin aika tavalla.
Ymmärrän toki toisaalta sukellusyrittäjää joka myös myy retail-kamaa, että lisämyynnin kurssien lisäksi on saatava ja lisämyynnistä rapsahtaa mukava lisä liikevaihdolle, mutta onko oikea tapa myydä mitääntietämättömille vasta-alkajille, jotka ovat harrastuksensa alkutaipaleella kiinalaista muovihärpäkkeitä, jotka vain näyttävät hyvältä, mutta eivät aja asiaa tai kestävät sen yhden tai kaksi kautta vaikka kyse on isoista summista, asiakassuhteen kestävyydestä yms?
Tällaiset yrittäjät siis kusevat pahasti omille nilkoilleen lyhyt voitontavoittelu mielessään eivätkä ymmärrä, että vaikeana aikoina on sidottava entistä pidempiä asiakassuhteita erikoisharrastusalalla, jotta esim. liikevaihto tulevaisuudessakin olisi taattua.
Itse kuulun myös niihin, jotka ovat ostaneet peruskurssin jälkeen järjettömän määrän aivan turhia varusteita ja varusteita, jotka suoraan sanottuna on ala-arvoista krääsää. Enkä varmasti ole ainoa joka on joutunut pääsemään eroon näistä tuotteista huutokauppafoorumeilla tappiolla. Ainoa nappivalinta, jonka tein peruskurssille mennessä oli Mareksen X-Vision maski. Kyseinen peruskurssimaski on jo rikki, mutta malli oli todella hyvä, hinta-laatu -suhde kohdallaan ja saman mallin maski toimii edelleen varamaskina ja edelleen annan sen kokeiltavaksi peruskurssilla, jos oppilaan oma maski ei syystä tai toisesta istu naamalle tai höyrystyy.

Sukelluskauden alkaessa aloittelijan on hyvä miettiä seuraavia peruslaitehankintojaan toden teolla:

Räpylät. Oh Boy. Olen nähnyt niin monien valitsevan niitä kivanvärisiä muoviräpylöitä, joissa on kivat muovisolkikiinnitykset. Noh, kivasta väristä ei ole koskaan haittaa, mutta materiaalina muoviseos ei anna sellaista vastusta, että esimerkiksi sammakkopotkut tai peruutus onnistuisi kunnolla. Hyvä puoli muovisissa on se, että ne ovat kevyet ja sopivat matkustukseen. Sitten ne muovikiinnitykset – takuu varmasti rikkimenevät osat. Ei tarvitse kuin parille sukereissuille mennä niin ne soljet hajoavat käsiin. Näin kävi itselläkin aikoinaan. Ja sitten uudet soljet toki saa ostettua sukeliikkeestä parilla kympillä. Ja taas hetken päästä uudet kun edelliset räjähtävät käteen. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan kumiräpylöitä, jotka ovat kyllä painavat ja ”rumatkin”, mutta ajavat asiansa ja ovat ns. atomipommin kestävät. Niillä sammakkopotkuja ja peruutus onnistuvat. Aidoista Scubapron jetfineistä eli jetareista saa maksaa yli sata euroa ja nykyään oletusarvoisesti niissä on myös metalliset kantajouset, joten pukeminen ja riisuminen onnistuu sekunnissa yhdelläkin kädellä vaikkapa seisaalteen. Muistan kun eräs opiskeluaikainen toverini (nimeä en mainitse, jos hän tämän lukee niin hävetköön) kyseli räpylöistä ja ehdotin kumiräpylöitä, mutta hän sitten kauhukseen näki linkin päästä kuvan ja totesti ”onpa rumat” ja osti 150 €:n muoviset paskat. Good luck to you my friend ja älä kysele enää neuvoja, jooko?

Maski. Tärkein ominaisuus on istuvuus omalle naamalla! Väri, merkki, hinta ovat irrelevantteja ominaisuuksia. Halvallakin voi saada hyvää. Jopa neljänkympin XScuba toimii. Itse käytän vain mustia maskeja koska hajavalo ympäriltä häiritsee ja toiseksi, että läpinäkyvä silikoni maskeissa värjääntyy ajankuluessa ruskeaksi eikä sitä oikein saa takaisin läpinäkyväksi ja siistiksi kuin joillain myrkyillä. Ei siis hyvä, käytä siis mustaa.

Regut. Taas jälleen ollaan henkimaailman puolella kun pitäisi valita yksi sukellussetin kalleimmista osasista. Minä suosittelen Apeksia. Englantilaisen valmistajan tuotteet ovat valmistettu kylmiin vesiin ensisijaisesti, mutta luonnollisesti toimivat myös lämpimissä vesissä. Regusettejä pitää myös huoltaa vuosittain ja Apeksia huoltavia liikkeitä ja henkilöitä löytyy täältä timbuktuun asti. Huoltokitit maksavat parisen kymppiä ja perusfiksauksen voi tehdä kohteella itsekin jos vaikka ykkösvaihe puhaltaa. Hinta – miksi ostaisit kalliin kun saat edullisemman Apeksin. Taas plussa brittiregulle. Markkinoilla on monia muitakin hyviä merkkejä eikä nekään huonoja ole, mutta kun mietit regua itsellesi mieti, että se on kuitenkin tärkein välineesi, jolla hengität veden alla! Se on kyettävä myös aika ajoin huoltamaan. Omistan yhden ScubaPro-merkkisen regulaattorin. Se on todella hyvä, mutta maastamme löytyy vain yksi liike, joka huoltaa niitä ja sekin on pääkaupungissa.

Tasapainotusväline. Joo ikuinen ”kumpi ja kampi” -tappelu. Minä käytän wingiä eli siipeä. Siihen lisäksi hihnasto ja metallinen selkälevy joko teräksestä tai alumiinista reissuja varten. Kun taas joku kysyy miksi käyttää sinkkusukeltamisessa pitäisi käyttää wingiä kun takkiliivi ajaa asian ihan hyvin ja siinä on taskut ja pikalukkoa ja sitä sun tätä. Niin, eipä meidän vauvakaan tarvinnut kenkiä ennenkuin oppi kävelemään ja kun oppii kävelemään niin tarvitsee aloittelijakengät ja sitten vähän vanhempana oikeat kengät. Sama juttu, mitäs jos se harrastus oikeasti etenesi siihen, että sukellatkin joskus tuplilla? Ei tarvitse ostaa siinä vaiheessa kuin uusi wingi, selkälevy ja siinä hihnasto jo meillä onkin. Myös sama juttu kuin aikaisemmin esitin muovisten räpyläsolkien suhteen – takkiliiveissä on paljon muovisia osia, jotka menevät jossakin vaiheessa rikki. Wingissä niitä ei ole. Hihnasto maksaa muutaman euron per metri ja valmiiksi säädettynä hihnaa ei tarvitse joka kerta säätää. Jos homma on taskuista kiinni niin irtotaskuja voi ostaa varamaskille, poijulle ja elvytysmaskille ja laittaa taskut lanteelle hihnastoon, josta niihin ylettää paremmin kuin takkiliivin taskuihin, jotka ovat logistisesti sellaisessa paikassa, ettei monikaan sulkeltaja yllä laittamaan mitään takaisin taskuihinsa veden alla. Niin ja sitten sukellusasento ja mukavuus; takkiliivissä pallean kohdalla taskujen alla on ilmatila, joka täyttyessään puristaa sukeltajan hengityslihaksistoa aiheuttaen tukalan ja vaivalloisen hengittämisen. Ilmatila wingissä on takana siellä missä se vaikuttaa oikeanlaisesti myös nosteeseen ja sukellusasento on horisontaalisempi (ei siis automaattisesti) vedessä. Pinnalla tottakai vasta-alkajalla selän takana oleva ilmatila on haasteellisempi ja painojen paikoista ja määrästä riippuen voi heittää sukeltajan pää alaspäin.

Puku. Märkä- vai kuivapuku? Suomeen ehdottomasti kuivapuku. Jokaisen meillä Suomessa toimivan keskuksen pitäisi kouluttaa peruskurssinsa aina kuivapuvussa koska meikäläiset vedet ovat kylmiä. Piste. Luonnollisestihan mennään asiakkaan ehdoilla, mutta hyppäys kuivapuvusta märkäpuvun käyttöön on pienempi riesa kun opetellaan nosteenhallinta sekä kuivapuvulla ja nosteenhallintavälineellä. Hintatietoisesti sukelluskeskus voi myydä homman märkäpuvussa ja taas kurssin jälkeen myydä edullisen märkäpuvun vasta-alkajalle.
Suomessa vain kesällä pintavesi on hetken aikaa sen verran lämmintä, että märkäpuvussa oikeasti pärjää korkeintaan yhden alle tunnin sukelluksen. Ja sitten siihen vielä lisäksi painojen määrä: Jos Suomen kylmissä sukeltaa märkäpuvussa, joka on paksu (5+5mm tai 7 mm) on lyijypainoja oltava yli 10 kiloa ja se tekee jos liikkumisen ja painojen liikkuttamisen ikäväksi selälle. Ihmettelinkin aloittaessani sukeltamista, että hitto kun on ikävä harrastus kun selkä kipeytyy aina joka kerta kun olen käynyt sukeltamassa. Sitten hankin haarniskan nimeltä kuivapuku. Tuli lämpimämpää, sukellusajat pidentyivät, pystyin sukeltamaan monta sukellusta päivässä eikä selkään enää sattunut koska lyijyä ei samaa määrää tarvittu. Taloudellisestihan ihmiset ostavat sen märkäpuvun ensiksi koska paksu märkkäri on noin 300 euroa ja kuivapuvusta pitää pulittaa aluspuvun kanssa ainakin 1000. Ero on kuitenkin kuin päivällä ja yöllä. Sijoita vähän enemmän nyt kuin, että ostat 300 euron märkäpuvun, josta saat kesäkauden päättyessä 100 euroa ja ostat sen kuivapuvun jolloin olet jo ”menettänyt” 200 euroa.

Puukko. Aina naurahdan kun näen näitä ”jamesbondeja”, jotka laittavat sen rambopuukon kokoluokkaa olevan sapelin remmeillä jalkaansa. Ne pitäisi lailla kieltää. Sukelluspuukko, kuten peruskurssillakin opetaan on työväline, jolla leikataan, mitataan, kolkutetaan ei siis mikään taisteluväline. Pieni tekkipuukko (n. 10 cm, terä 3-4 cm) wingin lannevyössä on riittävä työväline leikata jos sotkeutuu verkkoon eikä siihen tarvita sadan euron titaanista valmistettua diibadaaba-puukkoa. Lisävarusteena vielä Z-leikkuri vaikkapa tietokoneen remmiin. Kuinka moni rambopuukkoilija edes yltää siihen puukkoonsa?

Valo. Kanisterivalo ehdottomasti Suomen olosuhteissa ja mielellään säädettävällä valokeilalla oleva HID tai voimakas LED-lamppu. Käsivalot ovat varalamppuja ja ainoastaan hätätilanteisiin tarkoitettuja fikkareita Suomessa. Troopiikissa pimeän sukelluksia tai sukelluksia huonossa näkyvyydessä ei tehdä, joten sinne sopii hyväkin käsivalo. Käsivalossa on myös se huono puoli, että kun käsivalo on käytössä on toinen käsistä poissa pelistä. Kanisterivaloissa on yleennsä ns. goodman handle eli vaikka valopää onkin kädessä, voi kädellä vielä tehdä jotain.

Sukellustietokone. Maailman kehittyessä sukellustietokoneista on tullut jokaisen sukeltajan perusvälineistöä. Kotimainen valmistaja Suunto myy perinteikkäitä tuotteita, jotka elävät harrastuksen kanssa pitkään. Kuitenkin tekniikan kehittyessä pistäisin euroni aloittelijana mielummin tuotteeseen, jossa on taustavalo, ladattava akku ja jonka voi päivittää harrastuksen kehittyessä ilman, että ostan monta eri laitetta muutaman vuoden välein. Puolalaisvalmisteinen xDeep BT on ehkä tällä hetkellä paras valinta. xDeepissä on oLED tausta ja ostat BT. Samaan laitteeseen voit jatkossa päivittää softan, jolloin laskentakaava laskee sukellusprofiilin mukaisesti myös turvapysähdyksen ja pohja-ajan. Pidemmälle mennessä saman laitteen voi vielä päivittää trimix-koneeksi mikäli sukeltaminen kaasuseoksilla kiinnostaa. Siis kaikin puolin hyvin ajateltu tuote vasta-alkajista tekkisukeltajille.

Kaiken kaikkiaan kun oikeat varusteet tai mielumminkin käyttäisin sanaa sopivammat varusteet hankittaisiin heti niin säästö voisi olla parin tuhannen euron luokkaa. Luultavasti kuitenkin sekin pari tuhat euroa tulee jossakin vaiheessa kulumaan juuri sen myyjän tuotevalikoimaan joka on myynyt kamat, mutta ei sen yrittäjän joka tyhmyydessään myy aloittelijalle paskaa. Mikä sitten on minulle paras valinta? Sepä se kysymys juurikin on. Kauppias haluaa sinun ostavan montaa turhaa tuotetta, kaverisi neuvoo käyttämiänsä kamoja parhaina ikinä, minä taas saatav neuvon ihan toista. Parasta olisi kuitenkin päästä aina kokeilemaan eri tuotteita, mutta se ei ole aina mahdollista. Sukelluskoulu Go Downin kautta voit päästä kokeilemaan yllämainittuja varustekokoonpanoja joko kursseilla tai/ja hupisukelluksilla ja tehdä itse päätöksesi varusteista ennenkuin pistät euroja liikoon vääriin tuotteisiin ja myöhemmin myyt niitä huutokauppafoorumeilla tappiolla. Peruskurssillamme käymme myös läpi varusteita ja pidän huolen siitä, että turhien mainospuheiden sijasta saat ohjauksen sellaisiin varusteihin, jotka ovat laadukkaita ja joita oikeasti tarvitset nyt ja tulevaisuudessa ja jotka kestävät hetken pidempään kuin ne kiinalaiset muovihärpäkkeet, jotka myydään sinulle ”ainoaina oikeina valintoina”.

-Ville